Sokeri on todella mielenkiintoinen aines. Ensinnäkin taloussokeri on jotain täysin teollista moskaa. Lähdetään vaikka siitä että sokeri ei ole valkoista. Riippuvuus mitä se aiheuttaa on uskomatonta. Siis ihan raakasokerikin. Usein sitä verrataan heroiiniriippuvuuteen. En usko, että se on samaa tasoa. Vaikka sokeri olisi laitonta niin en näe, että kukaan ajaisi itseään samaan jamaan kuin narkomaanit, vain saadakseen sokeria. Toisaalta ei sairaalloisesti ylipainoisillakaan kovin mukavat olot voi olla. Tiedän että huumeisiin liittyy useimmiten muutakin rikollisuutta kuin itse huumeen käyttö/myynti. On silti hauskaa, että olemme koukussa kaikenlaisiin lisäaineisiin, sokeriin, reseptilääkkeisiin. Emme silti osaa ymmärtää huumeiden käyttäjiä.
Tie sokerista huumeisiin raivautui melko helposti. Syynä varmaa se että erittäin hyvä ystäväni on juuri päässyt katkolle. Paikkaa katkolle on pitänyt odottaa noin puoli vuotta. Btw. katkolle pääsy ei sano vielä mitään. On sanottu, että 3% suonensisäisten käyttäjistä pääsee kuiville kokonaan. Kuitenkin tämä poika on todella hyvä sydämminen ihminen. Hänestä ei edes päällepäin näe veressä virtaavaa aineiden määrää. Se kun ainetta ei ole näkyy erittäin selvästi. Miksi haluan kertoa tästä teille? Miksi en kertoisi? Ihmisten mielestä tästäkään ei saisi puhuu. Aika nostaa kissaa pöydälle. Suomalainen elokuva "reindeer spotting" kertoi erittäin hyvin mitä naapurihuoneistossa voi tapahtua. Vaikka kuinka ihana tämä ihminen onkaan niin uskallan väittää, että olen hänen ainut kaverinsa. Useat ulkopuoliset ovat neuvoneet minua katkaisemaan välini häneen. Niin pitkään kun ystäväni ei satuta minua, minulla ei ole mitään syytä katkaista välejä.
Miksi minua kehotetaan katkaisemaan välini häneen? Varmaan oman turvallisuuteni takia? Luuleeko ihmiset, että hän tulisi iskisi piikin selkääni vai? Muutkin ovat katkaisseet välinsä, joten on siihen varmaan joku syy. Syy on mitä todennäköisimmin se, että he eivät ymmärrä miksi joku elää tuolla tavalla? Useasta tuntuu, että toinen satuttaa meitä sillä että käyttää. Ei hän satuta, vaan me itse satutamme itseämme kun toivomme hänen tekevän jotain muuta. Miksi hän ei lopeta? Miksi sinä yhä syöt sokeria, vaikka se ei tee ihmiskeholle mitään hyvää. Luin muuten juuri eilen Ylen artikkelin kuinka yhä useammin ensimmäinen huumausaine kokeilu piikitetään suoneen. Tämä on pitkälti totta ja todella pelottavaa! Pelottavaa on myös se, että olemme kasvaneet siihen, että erilaiset aineet tarjoavat nautinnon elämäämme. Oli se sokeri tai huume, se ei ole se aito ihmisestä itsestään tuleva onnellisuuden tunne.
Tuntuu, että meidän tarvitsee järestään ymmärtää miksi jokin asia on niin kuin se on, ennenkuin voimme hyväksyä sen. Kuten huumeiden käyttö, aivovamma, mikä tahansa. Perheen isä, missä tällä hetkellä asun, on henkilö joka ei ymmärrä mitään muuta kuin oman tapansa. Hän tietää kaiken aivovammastani, mutta ei ymmärrä miten voin olla kotona päivän "tekemättä mitään". Vaikka olisin tehnyt 3 x 45min treenin, niin hän silti tuomitsee olemukseni. Onneksi osaan nykyään jo hyväksyä hänen vajaavaisuutensa (hänkin on oikeasti ihana ihminen, mutta kai meissä kaikissa on jotain parannettavaa. Nytkin minulla tarve "muuttaa" häntä vaikka hän ei itse muutosta kaipaa). Harmittaa tosin hänen puolestaan kuinka hän on kettuuntunut kaikille joka päivä kun he toimivat eri tavalla kun hän toimisi. Eikä hän edes halua ymmärtää miksi joku tekee toisin.
En ole itsekään mikään pyhimys, mutta tässä kaksi pohdinnan arvoista seikkaa seuraavaan ketutukseen tai siihen kun joku satuttaa: Kannattaa miettiä satuttaako toinen meitä vai satuttammeko me itse itseämme sillä että oletimme toisen toimivan eri tavalla? Toinen pohdittava, tai ennemmin ymmärrettävä asia on se että aina ei tarvitse ymmärtää. Voi vaan hyväksyä.
Hyväksymisestä puheenollen. Auto sai hyväksytyn katsastuksesta, joten nyt pääsee treenaamaan sitä BMXÄÄÄÄÄÄ!!!! :) Tässä viimeisin porttiharjoitus. Huom. tämä tekniikka ei ole täydellinen, älkää ottako mallia! :)