Nyt olen ensimmäistä yötä uudessa Uuden-Seelannin kodissa. Tai tämä on Matt Walkerin koti, mutta hän on ainakin seuraavat 4 viikkoa muualla, joten saan olla täällä. Sain hankkinee autonkin. Hienon auton. Ostin nettihuutokaupasta. Jännää! Ihan tavallinen tapa täällä. Hinnaksi tuli 1000e, ei paha! Vasemman puoleinen liikenne, ei ole ollenkaan ongelmallinen. Kun kuski on väärällä puolella, niin automaattisesti tulee myös ajettua väärällä puolella. Autolle kävellessä tosin joka kerta menen pelkääjän puolelle. Penteles. Yksi vinkki tohon on, että kuskina vaan muistaa että haluaa olla keskellä tietä, niin menee hyvin. |

BMX kisat on täällä BMX meetings. Se kuullostaa jotenkin hassulta.. tulee aina mieleen joku palaveri. Valokatkaisijat toimivat väärinpäin, eli kun vipu on ylhäällä, niin se on pois päältä. Aina kun lähdin huoneesta niin napsautan valot päälle. Äsh. Automaatio. Samoin vesihanat kiertyy väärään suuntaan, eli kun vesipullo on täysi, niin käännän hanan täysille.. taas kerran menen vaihtamaan paidan. Aurinko tosin kuivaa nopeasti. Vaikka asteita olisi samat kun Suomessa, niin aurinko on tosi kuuma. Ja kun ottaa aurinkoa niin ei pala, mutta 6 tunnin päästä vasta alkaa iho muuttumaan tuli punaiseksi. Paloi sittenkin. Monessa paikassa olen aurinkoa ottanut, mutta en koskaan tämmöiseen ole törmännyt. Mitäs muuta? Viemäriin veden pyörimis suunta on vielä testaamatta. Sarah tosiaan sanoi testanneensa sen, mutta pitää ottaa video jossain väissä.
Ainiin, muutama alkukommellus, olin olettanut että NZ dollari on suunnilleen samanarvoinen kun euro. Olin ennakkoon kuullut, että tämä on kallis maa. Muutamat ensimmäiset päivät kaupassa mietin, että en tule ikinä selviämään näistä hinnoista. Söin kaurapuuroa ja kauhistelin lihan hintoja. Paljastui kuitenkin, että olin laskelmoinut väärin ja NZ dollari on 0,6 euroa. Huoh, eli hinnoissa mennään hieman Suomen alapuolella. Ja sitten tämä aksentti. Nyt on neljä viikkoa takana ja alan ymmärtämään mitä ihmiset puhuu. Aluksi olin aivan jäässä. Paras oli kun telkkarista tuli ohjelma Amerikan englannilla. Minä mietin hiljaa mielessäni: “voi ei, eihän siinä ole tekstejä, kukaan muu ei ymmärrä kun minä”. Samaisella hetkellä tajusin, että sehän on heidän äidinkieltään.
Pari päivää sitten olin pyörälenkillä ja lenkkipolulla minun edessä hyppi kaksi mini kengurua. Voisiko olla enää siistimpää!