Jaahas, mitä menin lupaamaan. Ulkomailla kisaamisesta jotain sanoja. Huh huh. Sen kun mennään ulkomaille ja kisataan. Ei vaan, tuollaisia vastauksia saan itse muilta hyppäämiseen tai mihin ikinä kysynkin. Ihmiset jotka ovat tottuneet johonkin eivät kykene muistamaan millaista se olikaan kun se ei vielä ollut arkista. Voi kuinka syvimmästä pyllynreiäin kolkasta onkaan kuulla hyppäämiseen kommentti: "just do it!. Hyppääminen on kehittynyt, siitä viimeisin kiitos meidän ihana Tommin joka oli täällä käymässä. Mutta "täysiä vaan" tyyliset kommentit on vieläkin yhtä syvältä.
Kisamatkalle lähtiessä on monta asiaa riippuen siitä mihin kisaan menet. Liiton kautta pitää käytännössä ilmoittautua kaikkiin PM, EM, eurorounds, MM ja SX-kisoihin (SX=supercross, vain elitelle). Henkilökohtaisessa ilmoittautumisessa on hyvä olla hereillä jo noin 2 viikkoa ennen kisaa. Soita tai lähetä sähköpostia kisajärjestäjälle. Huomioitavia asioita on muunmuassa:
- milloin ilmoittautuminen sulkeutuu
- paljonko kisaaminen maksaa (ennakko/jälki-ilmoittautuminen)
- mitä jos kisaluokkaa ei synny? onko luokka tavallisesti ollut minkä kokoinen (ettet turhaan matkusta kauas ja huomaa että sinun sarjaasi ei ajeta)
- monelta on joukkueenjohtajien palaveri?
- moneltako harjoitukset ovat sinun ikäluokallesi?
- pääseekö edellisenä päivänä ajamaan radalle
- voitko kisata millä numerolla tahansa? minkä värinen numerokyltin pitää olla?
- pitääkö olla sivunumeroa?
Itse kisapaikalla kun edellä mainitut asiat ovat jo hoidossa tärkeintä on huolehtia itsesi ajoissa jonottamaan omaa vuoroa. Mene tutustumaan systeemiin ennen itse kisa alkaa. Kielimuurin takia on hyvä olla extra huolellinen. Lapsen voi olla joskus vaikea ymmärtää millä tavalla vieraskieliset ääntävät hänen nimensä. Joissain maissa kisoihin mennessä kerrotaan jokaiselle miltä portilta hän lähtee (paikallisella kielellä?) mutta tätä ei aina tapahdu. On hyvä olla itsellä ylhäällä porttinumerot. Useimmissa euroopan maissa taidetaan kisat järjestää perus UCI kisa tyylillä. Kun taas Uudessa-Seelannissa et saa tietää porttia kun vasta nousessasi ylös. Myös henkilöt kenen kanssa kisaat vaihtuvat joka kerta. Usa on taas oma tarinansa, tai monta tarinaa, koska siellä on monta eri systeemiä millä kisat saatetaan viedä läpi. Avain kaikkeen on olla olettamatta mitään. Parhaat muistoni elämästä ovat syntyneet osaltaan kisoista ulkomailla ja uskokaa minä olen kerennyt moneen muuhunkin paikkaan kun BMX kisoihin.. :)
Jotenkin tuntuu että olen jo joskus aikaisemmin kirjoittanut näistä asioista. Pointti on kuitenkin se että homma ei vaadi suuria, kun viitsii vaan heittää itsensä peliin. Mahtavia kokemuksia. Pienelläkin budjetilla pärjää jos tahtoa on. Esim. monet Ruotsalaiset perheet ottavat mielellään heille majoittumaan, vaikka eivät edes tuntisi sinua! Sama BMX yhteisön henki on muuallakin!!
Arki puskee päälle. Huomenna alkaa maaliskuu ja se tarkoittaa että kuukauden päästä on kauden ensimmäiset kisat. Mielenkiintoista puoliammattilaiselämää. En nyt juuri jaksa edes etsi kuvaa mikä kuvaa tilannetta. Kerron siitä enemmän ensi kerralla :)
Kisamatkalle lähtiessä on monta asiaa riippuen siitä mihin kisaan menet. Liiton kautta pitää käytännössä ilmoittautua kaikkiin PM, EM, eurorounds, MM ja SX-kisoihin (SX=supercross, vain elitelle). Henkilökohtaisessa ilmoittautumisessa on hyvä olla hereillä jo noin 2 viikkoa ennen kisaa. Soita tai lähetä sähköpostia kisajärjestäjälle. Huomioitavia asioita on muunmuassa:
- milloin ilmoittautuminen sulkeutuu
- paljonko kisaaminen maksaa (ennakko/jälki-ilmoittautuminen)
- mitä jos kisaluokkaa ei synny? onko luokka tavallisesti ollut minkä kokoinen (ettet turhaan matkusta kauas ja huomaa että sinun sarjaasi ei ajeta)
- monelta on joukkueenjohtajien palaveri?
- moneltako harjoitukset ovat sinun ikäluokallesi?
- pääseekö edellisenä päivänä ajamaan radalle
- voitko kisata millä numerolla tahansa? minkä värinen numerokyltin pitää olla?
- pitääkö olla sivunumeroa?
Itse kisapaikalla kun edellä mainitut asiat ovat jo hoidossa tärkeintä on huolehtia itsesi ajoissa jonottamaan omaa vuoroa. Mene tutustumaan systeemiin ennen itse kisa alkaa. Kielimuurin takia on hyvä olla extra huolellinen. Lapsen voi olla joskus vaikea ymmärtää millä tavalla vieraskieliset ääntävät hänen nimensä. Joissain maissa kisoihin mennessä kerrotaan jokaiselle miltä portilta hän lähtee (paikallisella kielellä?) mutta tätä ei aina tapahdu. On hyvä olla itsellä ylhäällä porttinumerot. Useimmissa euroopan maissa taidetaan kisat järjestää perus UCI kisa tyylillä. Kun taas Uudessa-Seelannissa et saa tietää porttia kun vasta nousessasi ylös. Myös henkilöt kenen kanssa kisaat vaihtuvat joka kerta. Usa on taas oma tarinansa, tai monta tarinaa, koska siellä on monta eri systeemiä millä kisat saatetaan viedä läpi. Avain kaikkeen on olla olettamatta mitään. Parhaat muistoni elämästä ovat syntyneet osaltaan kisoista ulkomailla ja uskokaa minä olen kerennyt moneen muuhunkin paikkaan kun BMX kisoihin.. :)
Jotenkin tuntuu että olen jo joskus aikaisemmin kirjoittanut näistä asioista. Pointti on kuitenkin se että homma ei vaadi suuria, kun viitsii vaan heittää itsensä peliin. Mahtavia kokemuksia. Pienelläkin budjetilla pärjää jos tahtoa on. Esim. monet Ruotsalaiset perheet ottavat mielellään heille majoittumaan, vaikka eivät edes tuntisi sinua! Sama BMX yhteisön henki on muuallakin!!
Arki puskee päälle. Huomenna alkaa maaliskuu ja se tarkoittaa että kuukauden päästä on kauden ensimmäiset kisat. Mielenkiintoista puoliammattilaiselämää. En nyt juuri jaksa edes etsi kuvaa mikä kuvaa tilannetta. Kerron siitä enemmän ensi kerralla :)
