Viikonloppu katsojan roolissa takana. Kolme päiväinen tapahtuma, yli 1000 ilmoittautumista (reilu 900 kuskia, mutta osa osallistui kahteen sarjaan). Kisat kisattiin UCI ikäluokilla, mutta vähän eri systeemillä.
Perjantaina oli lämmittely, sekä Mighty11 koeryhmään karsinta. Todennäköisesti jonkinlainen BikeNZ järjestämä kehitysryhmä. Tämän lisäksi oli seurojen väliset mestaruustaistot. Jokainen seura oli ilmoittanut 4 tyttöä ja 4 poikaa, jotka sitten kisasivat ja ratkoivat mikä seura on nopein.
Perjantaina oli lämmittely, sekä Mighty11 koeryhmään karsinta. Todennäköisesti jonkinlainen BikeNZ järjestämä kehitysryhmä. Tämän lisäksi oli seurojen väliset mestaruustaistot. Jokainen seura oli ilmoittanut 4 tyttöä ja 4 poikaa, jotka sitten kisasivat ja ratkoivat mikä seura on nopein.
Lauantaina alkoi henkilökohtaiset kisat. Kolme kierrosta, joilla ratkaistiin ns. paikkajärjestys. Eli voittajan luokkaan tuli sijalle 16 tullut kuski. Kahdeksanneksi tulleen luokkaan tuli 9. tullut kuski, jne jne.. Eli omalla tavallaan lämmittelypäivä, mutta silti jossain määrin pystyi vaikuttamaan tuleviin kilpakumppaneihin. Loppujen lopuksi on kuitenkin parhaat jäljellä ja mitataan kuka vielä jaksaa, niin ei niin kovin merkityksellistä.
Sunnuntai oli sitten päivistä kovin. Kolme alkuerää, joista jatkoon päässet neljännesosa- ja semifinaalien kautta aina finaaliin saakka.
Sunnuntai oli sitten päivistä kovin. Kolme alkuerää, joista jatkoon päässet neljännesosa- ja semifinaalien kautta aina finaaliin saakka.
Melkoiset hippalot! Tavallaan onni, että minulle oli sanottu etten voi kisata. Jälkikäteen selvisi että olisin voinut osallistua. Minun olisi pitänyt vaan hommata Uuden-Seelannin lisenssi. Tämän lisäksi kansallisiin mestaruuskisoihin osallistuvien pitää kauden aikana kisata vähintään 4 karsintakisaa. Tuloksella siis ei väliä, mutta pitää osallistua. Jos näihin ei ole osallistunut, niin joutuu maksamaan 100dollaria "sakkoa" per kisa. Kisojen hinnaksi olisi minulle siis kertynyt 300dollaria sakkoa (olin osallistunut yhteen karsintakisaan). Lisenssimaksu 50 dollaria ja kisamaksu 85dollaria. Ja jos olisi halunnut mukaan cruiser- tai superclass luokkiin niin vielä 85-100$, eli ehkä vain parempi kun ei annettu houkutusta osallistua.
Paras näytös oli kun 10v poikien finaaleissa Rico Bearman osui lähdössä porttiin ja oli lähellä mennä ohjaustangon yli. Näin ollen hän jäi lähdössä paljon muista. Ensimmäisenä oleva kuski tuntui menevän menojaan, mutta huhhuh minkä shown poika pisti kun pääsi rytmisuoralle. Ei sitten mitään järkeä. Voittajana maaliin ja katseet kohti MM-kisoja!
Paras näytös oli kun 10v poikien finaaleissa Rico Bearman osui lähdössä porttiin ja oli lähellä mennä ohjaustangon yli. Näin ollen hän jäi lähdössä paljon muista. Ensimmäisenä oleva kuski tuntui menevän menojaan, mutta huhhuh minkä shown poika pisti kun pääsi rytmisuoralle. Ei sitten mitään järkeä. Voittajana maaliin ja katseet kohti MM-kisoja!
Rico hyppäämässä maalilinjan yli :)
Aika selkeän kuvan sain siitä mitä on olla Olympia urheilija; kaikki haluaa kertoa sinulle jonkun jutun, kysyä kysymyksen, vähintään pyytää nimikirjoituksen. Itse en toivottavasti halua enää kysyä kysymystä, tai kertoa hauskaa juttua.. en tiedä, tuntuu aivan uskomattoman raskaalta roolilta! Toisaalta en usko että pystyn olemaan kysymättä, koska hänen vastaukset on niin järjettömän hyviä! Toki homman voisi hoitaa niin, että harvemmat haluaisi kysyä kysymksiä... sitten saisi melko huonon maineen ja varmasti vaikeammin sponsoreita jne. Toivoisin että hän olisi vähän ilkeämpi, niin että saisi vähän helpotusta tuohon urakkaan!!
 Sarah Walker, hopea mitali |  ja sadat nimikirjoitukset |
