Uusi-Seelanti tärisee alla! Olen voimissani. Vauva on ihana. Samoin Suomen koti joka on jo lähes valmis, ainakin asumiskuntoinen.
Kämpän kunto on vielä pientä minun kuntoni rinnalla. Olen nyt ajanut kahtena päivänä ja se on tuntunut huippu hyvältä! Ensimmäisenä päivänä menin vanhan tutun kanssa radalle ja hän vähän katsoi ajamista. Miten pienillä vinkeillä saakaan suuren eron.. ja työtä vielä pitkäksi aikaa eteenpäin. Samalla sitä eksyy ajattelemaan että mitä jos pääsisi ajamaan tämmöisissä paikoissa kokoajan.. ja vielä tämmöisessä seurassa. Mitä minä sitten olisin? Noh, totuushan on että se olisi periaatteessa mahdollista, käytännössä liian hankalaa. Joten kuten kaikesssa pitää vaan tehdä parasta mitä pystyy siitä mitä on.
Hassua on se että selvä tavoite oli pitää hauskaa, ajaa rennosti elämän sivulla... Niin se mielessä alkaa taas mennä siihen että mitä rääkkiä teen jotta saan itseni parhaaseen mahdolliseen kuntoon, miten kehityn, yksi lysti lystistä... Haha, no onneksi minulla on tämä oma jarru mukana. Se tekee taikoja elämälle. Toiset on sitä mieltä että miksi pitää lähteä reissuun lapsen kanssa, miksi pitää kiirehtiä pyörän päälle... Minä sanon että juuri sen takia että voin. Se että olen tunnin päivästä radalla kun neiti nukkuu ei vaikuta hänen elämäänsä muuta kuin positiivisesti ;)
Mutta homman nimi on siis että kun kävelen kadulla, olen niin täynnä onnea ettei mitään järkeä. Juuri nyt tämä minun onnen tiivistymä kertoo että kirjoittaminen saa loppua ja aika löperellä.. venyttelyjen merkeissä.. siitä sentään tykkään oikeasti :D
Hassua on se että selvä tavoite oli pitää hauskaa, ajaa rennosti elämän sivulla... Niin se mielessä alkaa taas mennä siihen että mitä rääkkiä teen jotta saan itseni parhaaseen mahdolliseen kuntoon, miten kehityn, yksi lysti lystistä... Haha, no onneksi minulla on tämä oma jarru mukana. Se tekee taikoja elämälle. Toiset on sitä mieltä että miksi pitää lähteä reissuun lapsen kanssa, miksi pitää kiirehtiä pyörän päälle... Minä sanon että juuri sen takia että voin. Se että olen tunnin päivästä radalla kun neiti nukkuu ei vaikuta hänen elämäänsä muuta kuin positiivisesti ;)
Mutta homman nimi on siis että kun kävelen kadulla, olen niin täynnä onnea ettei mitään järkeä. Juuri nyt tämä minun onnen tiivistymä kertoo että kirjoittaminen saa loppua ja aika löperellä.. venyttelyjen merkeissä.. siitä sentään tykkään oikeasti :D
