Lääkkeet tekee kipeäksi. Kuten viime postissa näytin niin lääkkeitä paranemiseen on niin paljon ettei muuta ruokaa enää tarvita. No totta on että muuta ruokaa ei tee mieli. Suomessa aika meni vielä jokseenkin helposti, kun oli kaikki päivät täynnä ohjelmaa. Laitoin vaan sumuvalot päälle ja päästelin menemään. Nyt kun tulin Espanjaan, jossa minulla ei oikein ole muuta elämää kun pyöräily, on tauti päässyt niskanpäälle. Niskanpäälle, eli päähän, pää on aivan sekaisin näistä lääkkeistä. Keskimääräinen vuorokauden uni on 16h. Hereillä olo aika on sitten tärinää ja hoipertelua. Saan asioita hoidettua, mutta ei kyllä mitään tietoa mitä olen tehnyt. Maantielenkkiä saa kuulemma tehdä pk-tasolla. Minulla on monta keuhkoja avaavaa ja hoitavaa lääkettä, mutta putki on tukossa paljon pahemmin kun ennen lääkkeiden aloittamista. Tein itselleni kevennetyn ohjelman, ihan vaan rauhoittaakseni mieltäni.. Saa nyt nähdä kuinka pitkään tätä pystyy tekemään.
Muuten, rastat lähti. Nyt on vain mummoankan tukka. Aika kamalaa. Mutta se määrä likaa mikä leikkauksen ja 2cm rastan avauksesta pöllähti ilmoille sai minut olemaan kiitollinen että takkuja ei enää ole. Kypärät tuntuu tosi hauskoilta päässä :)
 |  |
Kamala halu olisi kehittää jotain BMX juttuja ensi kesäksi. Leiriä tai valmentajakoulutusta tai lajin kamppanjointia, ratahankkeita... kaikkea. Jos joku on kehittelemässä jotain niin huikatkaa ja olen varmasti innolla mukana :)
