Pikavisiitti Suomeen sisälsi kaksi päivää tapahtumiin osallistumista. Toinen tapahtumista oli mökin kyläpäivät, sekä toinen oli jo aikaisemmin mainitsemani aivovammaliiton tapahtuma narinkkatorilla. Narinkkatorilla aivovammaliitto julkisti "Elämä Jatkuu" -kampanjan johon liittyen voin ilolla esittää tämän videon. Olen todella iloinen videosta, koska hieman jännitti sillä alla ei ole paljoakaan unta... yö hiirenkakka mökillä :P
Aivovammani on siis melko julkinen juttu. Pääosin olen asiasta iloinen, kun taas toisinaan tuntuu että muutamat henkilöt hyödyntävät minun leimaamista aivovammaiseksi aivan kuin en ymmärtäisi tai osaisi hoitaa asioita. Jätän mielellään tämän tyyliset tapaukset oman onnensa nojaa, niinkuin toivon heidänkin jättävän minut :D
Narinkkatorilla tapasin useita muita aivovamma saaneita. Kovia kokemuksia jokainen kantaa rinkassaan. Mikä oli minulle uutta on se että käytännössä kaikki heistä kävi vielä kuntoutusjaksoilla käpylässä. Itse olen ollut siellä 2 kertaa elämässäni. Viimeisen kerran 9 vuotta sitten. Tämä lisäksi kuulin muunmuassa mahdollisuudesta saada henkilökohtainen avustaja käyttöönsä muunmuassa paperiasioiden hoitoon. Huh huh, olisihan tuossa pino kaupalla asioita hoidettavaksi jollekin.
Nyt olen kuitenkin matkalla takaisin Espanjaan. Aivan mahtavaa etten ottanut pidempää lomaa, sillä minulla on jo kamala ikävä ajamaan. Espanjassa asiat alkaa olemaan niin hyvin järjestyksessä että siellä elämä on rentoa: treeniä ja unta!! Siitä tulikin mieleeni, että BMX:n rytmittämä elämä sopii yhteen täydellisesti aivovammani kanssa. Aamulla treenaan ja noin kolmen aikaan olen jo aivan poikki. Joten saan hyvin päiväunet väliin. Herään ja käyn vetämässä toiset treenit. Hieman venyttelyä ja omia projekteja ja onkin jo aika nukkumaan. Omia projekteja on todella paljon, koska ennen oli melkoinen urakka täyttää päivät. Seitsemän päivää viikossa oli tyhjää täynnä. Keksit jonkun projektin ja sait siihen hyvällä onnella menemään 3 tuntia. Enää siis noin 9h täytettävänä hereillä olo aikaa sinä päivänä... ja sama rumba 365 kertaa vuodessa. Ei enää. Nyt on ohjelma joka kulkee minun aikataulua mutta samalla antaa minulle aikataulun.
Narinkkatorilla tapasin useita muita aivovamma saaneita. Kovia kokemuksia jokainen kantaa rinkassaan. Mikä oli minulle uutta on se että käytännössä kaikki heistä kävi vielä kuntoutusjaksoilla käpylässä. Itse olen ollut siellä 2 kertaa elämässäni. Viimeisen kerran 9 vuotta sitten. Tämä lisäksi kuulin muunmuassa mahdollisuudesta saada henkilökohtainen avustaja käyttöönsä muunmuassa paperiasioiden hoitoon. Huh huh, olisihan tuossa pino kaupalla asioita hoidettavaksi jollekin.
Nyt olen kuitenkin matkalla takaisin Espanjaan. Aivan mahtavaa etten ottanut pidempää lomaa, sillä minulla on jo kamala ikävä ajamaan. Espanjassa asiat alkaa olemaan niin hyvin järjestyksessä että siellä elämä on rentoa: treeniä ja unta!! Siitä tulikin mieleeni, että BMX:n rytmittämä elämä sopii yhteen täydellisesti aivovammani kanssa. Aamulla treenaan ja noin kolmen aikaan olen jo aivan poikki. Joten saan hyvin päiväunet väliin. Herään ja käyn vetämässä toiset treenit. Hieman venyttelyä ja omia projekteja ja onkin jo aika nukkumaan. Omia projekteja on todella paljon, koska ennen oli melkoinen urakka täyttää päivät. Seitsemän päivää viikossa oli tyhjää täynnä. Keksit jonkun projektin ja sait siihen hyvällä onnella menemään 3 tuntia. Enää siis noin 9h täytettävänä hereillä olo aikaa sinä päivänä... ja sama rumba 365 kertaa vuodessa. Ei enää. Nyt on ohjelma joka kulkee minun aikataulua mutta samalla antaa minulle aikataulun.
