No niin, viime viikonlopun SM-kisojen ajosuorituksen spekulointiin riittänee otsikko. Suomen Mestaruus tuli niin aika-ajossa kuin eräajossa (kilpailussa missä ajaa 8 kuskia yhtä aikaa).
SM-kisoista haluaisin puuttua muutamaan asiaan. Ensimmäinen on pieni yleiskatsaus kisoihin ja kisajärjestelyyn. Hei, erityisesti junnujen taso oli viime vuodesta noussut selvästi! Mahtavaa! Myös Tommi Lehtosen ajo oli ihailtavaa katsottavaa. Pieni miinus siitä että minusta Strider-luokan (potkupyörät) kuskimäärä tuntui pienentyneen. Enemmän tulospainoitteista raporttia voi lukea Tommi DMG:n sivulta. Pisteet Tommille siitä että ensimmäisenä oli kuva naisten lähdöstä!!
Sitten kisojen järjestelyihin. Kisajärjestäjät olivat puhki uuvutettuja. Homma on hauskaa meille, mutta järjestäjillä tuntui vitsit olevan vähissä, ainakin osalla. Asialle pitää tehdä jotain. Homma ei pyöri muutaman henkilön panoksella kovin pitkään. Pitääkö kisamaksua nostaa jolla saadaan palkattua porukkaa vai onko talkootoiminnan aktivointi jotenkin mahdollista. Voin sanoa näin julkisesti, että siinä missä Helsingin radalle tultaessa kuskit maksavat sisäänpääsymaksun, niin monelle se tarkoittaa sitä että toiminta ei pyöri talkoilla. Ymmärrän sen, ymmärrän myös toisen puolen, että näin ison kompleksin toimimiseen ja asioiden edistämiseen tarvitaan yhä yhteishenkeä ja talkoita. Mikä olisi sitten kultainen keskitie, sitä en tiedä. Vertauksena esimerkiksi laskettelurinne, kun menet ja ostat hissilipun niin et todennäköisesti kolaa rinnekahvilan terassia puhtaaksi. En puhu tässä omista mielipiteistäni vaan yksittäisiltä kuskeilta minulle välittyneestä fiiliksestä.
SM-kisoista haluaisin puuttua muutamaan asiaan. Ensimmäinen on pieni yleiskatsaus kisoihin ja kisajärjestelyyn. Hei, erityisesti junnujen taso oli viime vuodesta noussut selvästi! Mahtavaa! Myös Tommi Lehtosen ajo oli ihailtavaa katsottavaa. Pieni miinus siitä että minusta Strider-luokan (potkupyörät) kuskimäärä tuntui pienentyneen. Enemmän tulospainoitteista raporttia voi lukea Tommi DMG:n sivulta. Pisteet Tommille siitä että ensimmäisenä oli kuva naisten lähdöstä!!
Sitten kisojen järjestelyihin. Kisajärjestäjät olivat puhki uuvutettuja. Homma on hauskaa meille, mutta järjestäjillä tuntui vitsit olevan vähissä, ainakin osalla. Asialle pitää tehdä jotain. Homma ei pyöri muutaman henkilön panoksella kovin pitkään. Pitääkö kisamaksua nostaa jolla saadaan palkattua porukkaa vai onko talkootoiminnan aktivointi jotenkin mahdollista. Voin sanoa näin julkisesti, että siinä missä Helsingin radalle tultaessa kuskit maksavat sisäänpääsymaksun, niin monelle se tarkoittaa sitä että toiminta ei pyöri talkoilla. Ymmärrän sen, ymmärrän myös toisen puolen, että näin ison kompleksin toimimiseen ja asioiden edistämiseen tarvitaan yhä yhteishenkeä ja talkoita. Mikä olisi sitten kultainen keskitie, sitä en tiedä. Vertauksena esimerkiksi laskettelurinne, kun menet ja ostat hissilipun niin et todennäköisesti kolaa rinnekahvilan terassia puhtaaksi. En puhu tässä omista mielipiteistäni vaan yksittäisiltä kuskeilta minulle välittyneestä fiiliksestä.
Kisat olivat hienot ja Ylen paikalla olo varmasti todella kova juttu BMXän ja pyöräilyn kannalta! Ohjelma tulee ulos 19.7. kello 18.00 TV2:lta. Jos omia mielipiteitäni tohdin sanoa, niin jatkossa naisten ja miesten luokat voisi ajaa seassa muiden luokkien kanssa. Ottaisin pois rajoituksen ettei yksi kuski saa osallistua kahteen luokkaan ja kyseenalaistan myös aika-ajot siinä mielessä kun tässä ei kuitenkaan kisattu eliteluokkien lähtöjä.
Toinen teemani koskee hyvin monta kisassa ollutta mutta uskaltanen väittää osuvan valtaosaan tavan tallaajista. Jännitys. Tästä hieman puhui jo viime tekstissäni, mutta näen erittäin tarpeelliseksi tarttua aiheeseen. Kisapaikalla vastaan tuli hyvin monet kalpeat kasvot, kuulin useaan otteeseen jonkun harkinneen kisoista poisjäämistä jännityksen takia. Kisaaminen ei ollut hauskaa, yksin jännityksen takia. Itse olen ollut samassa pisteessä. Valmis oksentamaan jännityksen takia. Yhtien PM-kisojen aikana kävin vessassa 26 kertaa!
Harmikseni en pysty sanomaan taikasanoja jolla jännitys poistuu. Voin kuitenkin kertoa, että kun odotin aika-ajossa portille menoa niin minua alkoi jännittämään. Mietin, että voi ei, mitä nyt teen? Mitä jos kaadun... mitä jos sitä ja mitä jos tätä? Minun vuoroni tuli. TV-kamera kuvaa. Asetun portille. Nousen pyörän päälle ja tunne oli ihana. Ihan niinkuin olisin aina ollut siinä. Tiedän mitä täällä kuuluu tehdä.
Toinen teemani koskee hyvin monta kisassa ollutta mutta uskaltanen väittää osuvan valtaosaan tavan tallaajista. Jännitys. Tästä hieman puhui jo viime tekstissäni, mutta näen erittäin tarpeelliseksi tarttua aiheeseen. Kisapaikalla vastaan tuli hyvin monet kalpeat kasvot, kuulin useaan otteeseen jonkun harkinneen kisoista poisjäämistä jännityksen takia. Kisaaminen ei ollut hauskaa, yksin jännityksen takia. Itse olen ollut samassa pisteessä. Valmis oksentamaan jännityksen takia. Yhtien PM-kisojen aikana kävin vessassa 26 kertaa!
Harmikseni en pysty sanomaan taikasanoja jolla jännitys poistuu. Voin kuitenkin kertoa, että kun odotin aika-ajossa portille menoa niin minua alkoi jännittämään. Mietin, että voi ei, mitä nyt teen? Mitä jos kaadun... mitä jos sitä ja mitä jos tätä? Minun vuoroni tuli. TV-kamera kuvaa. Asetun portille. Nousen pyörän päälle ja tunne oli ihana. Ihan niinkuin olisin aina ollut siinä. Tiedän mitä täällä kuuluu tehdä.
Tuo tunne on se mihin koko urheilupsykologiani perustuu. Siihen omaan maailmaan mikä on kun on radalla. Tiedän mitä siellä tehdään ja tuloksella ei ole mitään väliä. Otetaan nyt esimerkiksi Suomen Mestaruus. Jos en olisi voittanut mestaruutta niin mikään ei olisi silti muuttunut. Aurinko nousisi samaan aikaan ja minä menisin radalla treenaamaan. Aivan kuten nytkin. Se miten tuohon tilaan pääsee on pidempi projekti, mutta ei monimutkainen. Moni olympiaurheilija suorittaa samaa filosofiaa omassa elämässään ja omassa urheilussaan. Kun katsot Olympialaisten finaalilähtöä, näet joiden kuskien tärisevän. He elävät ajatellen sitä mikä on heidän sijoituksensa. Ne jotka eivät tärise, elävät unelmaansa.
Jos jännitys vaikuttaa negatiivisesti suoritukseen niin kehotan nostamaan kissan pöydälle. Viimeistään siinä vaiheessa kun jännityksen takia ei kiinnosta osallistua kisoihin kannattaa vaivautua työskentelemään asian kanssa. Noin 10 vuotiaiden junnujen on sanottu pystyvän ymmärtämään minun käyttämieni treenejä ja ajatusmalleja. Ei sillä että jokaisen junnun tarvitsisi panostaa urheiluun kaikki aikansa vaan sillä jos urheilusta tai muista jännittävistä tilanteista tulee paha olo, niin tilanteeseen on ratkaisuja. Lapsien psyykkeeseen tehdä asioita vaikuttaa ympäristö ja siitä opitut mallit ja sen asettamat odotukset. En nähnyt yhdenkään vanhemman toimivan kehnosti lapsiensa kanssa. Tästä suuri plussa koko BMX porukalle!!
Sekä kiitos Kai Rantaselle hienoista kuvista!
Jos jännitys vaikuttaa negatiivisesti suoritukseen niin kehotan nostamaan kissan pöydälle. Viimeistään siinä vaiheessa kun jännityksen takia ei kiinnosta osallistua kisoihin kannattaa vaivautua työskentelemään asian kanssa. Noin 10 vuotiaiden junnujen on sanottu pystyvän ymmärtämään minun käyttämieni treenejä ja ajatusmalleja. Ei sillä että jokaisen junnun tarvitsisi panostaa urheiluun kaikki aikansa vaan sillä jos urheilusta tai muista jännittävistä tilanteista tulee paha olo, niin tilanteeseen on ratkaisuja. Lapsien psyykkeeseen tehdä asioita vaikuttaa ympäristö ja siitä opitut mallit ja sen asettamat odotukset. En nähnyt yhdenkään vanhemman toimivan kehnosti lapsiensa kanssa. Tästä suuri plussa koko BMX porukalle!!
Sekä kiitos Kai Rantaselle hienoista kuvista!
