Istun toista tuntia hiljaa paikallani. On niin hiljaista että tuntuu kun kuulisi pölyhiukkasenkin leijailevan alas. Hiljaisuuden rikkoo mahan kurninta. Herään todellisuuteen. Pitäisi kai syödä. Käynnistän tietokoneen. Säikähdän käynnistysääntä.
Äsken olin vielä Savelan dirteillä elämässä viimeisiä hetkiä kodittomana. Nyt istun mökillä keinutuolissa. Lattialla patja kyhäelmä, mun oma sänky! Kun lähdin Savelasta ajamaan mökille fiilis oli hieno. Enpä olisi uskonut, että tunnelma nousee näin ylös. Istun ja tuijotan. Yhä.
Viime päivinä olen käynyt treenaamassa Savelan dirteillä. Mielestäni on todella virkistävää välillä vähän vaihtaa lajia, siis tavallaan, ainakin olla pois radalta. Katsoin eilen haastattelun härmäurffari Kalle Carranzasta. Meksikossa ikänsä asunut ammattilais-surffari muutti Suomeen opiskelemaan. Hänestä tehtiin dokmenttielokuva 2008. Leffassa Kalle selitti kuinka kaikki on kiinni olotilasta. Ennen kun hän surffasi hänestä tuntui, että hän ei tarvitse elämältä mitään muuta. Hän oli vedessä ja fiilis oli uskomaton. "Se on niin hyvä fiilis että sä et halua tehdä yhtään mitään muuta, se on stoke". Kallen mielestä kaikesta mitä tekee pitäisi saada se tunne: ”Jos se stoke ei ole siellä niin sit lopeta se heti ja tee jotain muuta”.
Mutta sitten se katosi. Surffaus ei enää kiinnostanut. Tuli kyllästyminen. Kaikki oli jo saavutettu. Kalle näki ystäviään surffaamassa ja pieni kateus hiipi esiin. Hän näki sen tunteen minkä kaverit saivat surffauksesta.
Mulla ei todella ole mennyt maku ajamiseen. Olen yhä stoke joka kerta kun ajan pyörällä. Tai nyt kun sain oman kodin :) Se fiilis on tosi hieno. Kun Kalle selittää niin mä näen sen silmistä mistä se puhuu. Uskomatonta! Ihanaa!!!
Ensimmäisiä asioita mitä oma koti toi mieleen: Saan vaatekaapin, kukaan ei katso petaanko mä sängyn, tai mihin mä jätän hammasharjani, tai jos kävelen kengillä sisällä. Ja sen lisäksi; voin kaivaa omalle pihalleni juuri semmoisia hiekkakasoja kun itse haluan ;)
Muuten, tuo haastattelu löytyy iltasanomien sivulta.
Äsken olin vielä Savelan dirteillä elämässä viimeisiä hetkiä kodittomana. Nyt istun mökillä keinutuolissa. Lattialla patja kyhäelmä, mun oma sänky! Kun lähdin Savelasta ajamaan mökille fiilis oli hieno. Enpä olisi uskonut, että tunnelma nousee näin ylös. Istun ja tuijotan. Yhä.
Viime päivinä olen käynyt treenaamassa Savelan dirteillä. Mielestäni on todella virkistävää välillä vähän vaihtaa lajia, siis tavallaan, ainakin olla pois radalta. Katsoin eilen haastattelun härmäurffari Kalle Carranzasta. Meksikossa ikänsä asunut ammattilais-surffari muutti Suomeen opiskelemaan. Hänestä tehtiin dokmenttielokuva 2008. Leffassa Kalle selitti kuinka kaikki on kiinni olotilasta. Ennen kun hän surffasi hänestä tuntui, että hän ei tarvitse elämältä mitään muuta. Hän oli vedessä ja fiilis oli uskomaton. "Se on niin hyvä fiilis että sä et halua tehdä yhtään mitään muuta, se on stoke". Kallen mielestä kaikesta mitä tekee pitäisi saada se tunne: ”Jos se stoke ei ole siellä niin sit lopeta se heti ja tee jotain muuta”.
Mutta sitten se katosi. Surffaus ei enää kiinnostanut. Tuli kyllästyminen. Kaikki oli jo saavutettu. Kalle näki ystäviään surffaamassa ja pieni kateus hiipi esiin. Hän näki sen tunteen minkä kaverit saivat surffauksesta.
Mulla ei todella ole mennyt maku ajamiseen. Olen yhä stoke joka kerta kun ajan pyörällä. Tai nyt kun sain oman kodin :) Se fiilis on tosi hieno. Kun Kalle selittää niin mä näen sen silmistä mistä se puhuu. Uskomatonta! Ihanaa!!!
Ensimmäisiä asioita mitä oma koti toi mieleen: Saan vaatekaapin, kukaan ei katso petaanko mä sängyn, tai mihin mä jätän hammasharjani, tai jos kävelen kengillä sisällä. Ja sen lisäksi; voin kaivaa omalle pihalleni juuri semmoisia hiekkakasoja kun itse haluan ;)
Muuten, tuo haastattelu löytyy iltasanomien sivulta.
No joo, eihän ne kaikki matkalaukussa ollut tädin luonakaan :D
p.s. Huomenna jalan magneettikuva, toivotaan että vika selviää
