Istun tyhjässä asunnossa. Yksin. MM-kisat on ohi. Melkein kaksi viikkoa täysipainoista bmx elämää takana. Muut lähtivät aamulennolla jenkkeihin ja Uuteen-Seelantiin. Minä jäin tänne. Taas kerran se elämä mitä haluan elää on poissa. BMX ei ole hävinnyt minnekään. Niin paljon suurempi osa sitä on kokonaisuus; ne ihmiset kenen kanssa ajan, kenen kanssa syön aamupalan ja siivoan renkaan jälkiä seinistä ja lattioista. Yritän sanoa että sillä ei ole mitään väliä mitä noiden ihmisten kanssa teen, mutta silloin kun olen heidän seurassaan elän täydellistä elämää. En ole mitenkään myynyt maatani, tai ainakaan vielä kovin vakavasti harkinnut kansalaisuuden vaihtoa. Heh. On vaan todella tyhjä olo. Niinkuin olisi sydän palasina.
Ajot meni melko oletettavalla tavalla. Ei kamalaa edistystä viime vuodesta, mutta oletushan oli se etten pysty ajamaan ollenkaan. Siihen nähden ei ole paljon varaa valittaa :) 20 tuumaisen luokassa olin aivan turisti. En saanut edes koko kisafiilistä päälle. Uumoilin ja mietin että jokin on väärin; miltähän se kisaaminen pitikään tuntua? Olin siis ulkona jo alkuerissä. Sitten 24 tuumaisella oli jo fiilis muistunut. Pääsin semifinaaleihin asti, mutta siinä tuli seinä vastaan. Muut olivat vaan parempia. Ainakin tänä vuonna kun en ollut päässyt treenaamaan, ajamaan, kisaamaan... en mitään. Viimeksi periaatteessa olin kisannut kunnon kisassa vuosi aikaisemmin.
Selittelyt sikseen. Fiilikset on mennyt aina siitä "minkä takia edes ajan bmxää?" siihen että "kuinka voin päästä top 8 joukkoon?". Into on taas kova! Haluan olla tikissä. Haluan laittaa tähän kaikkeni! Pitää varmaan muuttaa ulkomaille pysyvästi, ehkä. Minne? Valmentajan tarvitsisi? Kuka? Ormoa en jätä :) se on varma! Ensi kausi siis mielessä. Vielä matka Pohjoismaiden mestaruuskisoihin ja sitten seuraava kausi alkakoon. En malta odottaa! Huh huh mikä kokemus! Toivon jokaisen haastavan itsensä johonkin vastaavaan.
Parasta omassa suorituksessa oli mentaalinen vahvuus. Pysyin rauhallisena ja en jännittänyt turhaan. En tärissyt!! Ihanaa :) Kiitos Uuden-Seelannin joukkueelle joka lähinnä mahdollisti kisojen näinkin hyvin menon hoitamalla kaiken minun puolestani! :)
Selittelyt sikseen. Fiilikset on mennyt aina siitä "minkä takia edes ajan bmxää?" siihen että "kuinka voin päästä top 8 joukkoon?". Into on taas kova! Haluan olla tikissä. Haluan laittaa tähän kaikkeni! Pitää varmaan muuttaa ulkomaille pysyvästi, ehkä. Minne? Valmentajan tarvitsisi? Kuka? Ormoa en jätä :) se on varma! Ensi kausi siis mielessä. Vielä matka Pohjoismaiden mestaruuskisoihin ja sitten seuraava kausi alkakoon. En malta odottaa! Huh huh mikä kokemus! Toivon jokaisen haastavan itsensä johonkin vastaavaan.
Parasta omassa suorituksessa oli mentaalinen vahvuus. Pysyin rauhallisena ja en jännittänyt turhaan. En tärissyt!! Ihanaa :) Kiitos Uuden-Seelannin joukkueelle joka lähinnä mahdollisti kisojen näinkin hyvin menon hoitamalla kaiken minun puolestani! :)
 |  |
p.s. Kisoissa olivat mukana myös Minni ja Kai. Minni kisasi kovassa 20 tuumaisten luokassa minun kanssa, jossa siis puolet kuskeista ovat ajaneet elite sarjaa mutta hypänneet vaan takaisin challenge sarjaan. Minnillä oli hieman epäonnea ja hän kaatui 2 kertaa jääden ulos alkuerissä. Kai ajoi mielestäni parhaansa mukaan tullen jokaisessa alkuerässä 5ksi. Neljä menee jatkoon joten kisat loppui siihen. Todella hienot suoritukset molemmilta ja mahtavaa että mukana oli muitakin kuin minä! Molemmat ovat tulossa myös ensi vuonna. Uskoisin että Sciortinon pojat Suomen joukkueeseen ja Martti ajamaan junior Eliteä!! Martti, joka siis ajoi Italian paidassa tuli cruiserilla 4ksi!! Onnittelut hänelle :)
