Ei Jeesus! Kirjoitin juuri koko tekstin valmiiksi ja kuvia ladatessa se häipyi. Lyhennettynä ja turhautuneena uudestaan:
Työt ei tekemällä lopu, sen on saanut todeta viime viikkoina mökillä ähertäessä. Hommat edistyy kyllä, siitä ei ole kyse. Listan loppua ei vaan näy. Eilen otin tavoitteen: viikon päästä nokka kohti etelää. Tai tarkemmin ottaen kohti lounasta, mutta minun suustani se olisi vallan väärään johtava kommentti ;)
Pieni avautuminen on nyt tarpeen, tai sanotaan ennemminkin neuvon kysyminen. Satuinpa taannoin kuulemaan kommentin mies puoliselta ystävältäni: "etkö sä ole ole huomannut, mä olen tämmöinen pikkupoika". Olen kuullut samalla "en koskaan kasva aikuiseksi" -teemalla kommentteja useampaan otteeseen. Peter Pan:han on maailman siistein tyyppi. En minäkään halua aikuistua. Aikuisuudesta on luotu mielikuva missä naisen elämän arvoista keskustellessa puhutaan siitä kuuluuko petivaatteita viikatessa taittaa vajaa kantti pinon alle keskelle vai reunaan. Aikuisen miehen maailmassa taas luetaan taloussanomia kuin raamattua ja joka pojan unelma ruohonleikkuri on pahin painajainen. Hauskanpito on ajanhukkaa, nauru merkki hulluudesta. Miksi siis saan kylmiä väreitä kun joku mies ilmoittaa ettei halua kasvaa aikuiseksi?
Miehet usein ajatteleva naisten pitävän pikkupoikamaisuutta hellyttävänä. Jotkut naiset tosin pitävätkin, he saavat äiteillä miehiä. Käännetääs homma ylös-alaisin: kuinka monen miehen mielestä olisi kiinnostavan kuulloista jos nainen kenen kanssa menet ulos kuvailisi itseään pikkutytöksi?
Asia riepoo minua. Sillä koska olen kohtalaisen rempseä likka ja tykkään ajaa polkupyörää (vielä pikkulasten kokoista polkupyörää), niin herrat tuntuvat luulevan että haluan myös tapailla pikkupoikia! Pikkupoikia jotka ovat vielä aikuisia. Yök! Tykkään pitää hauskaa, tykkään nauraa, keksiä uusia harrastuksia, kokeilla uusia lajeja, vaikka kiivetä puuhun... mutta en kestä sitä jos aikuinen mies ei osaa pitää itsestään huolta! Nyt menenkin pitämään hauskaa :) Jes, ja pian ESPANJAAN!!! :)
Työt ei tekemällä lopu, sen on saanut todeta viime viikkoina mökillä ähertäessä. Hommat edistyy kyllä, siitä ei ole kyse. Listan loppua ei vaan näy. Eilen otin tavoitteen: viikon päästä nokka kohti etelää. Tai tarkemmin ottaen kohti lounasta, mutta minun suustani se olisi vallan väärään johtava kommentti ;)
Pieni avautuminen on nyt tarpeen, tai sanotaan ennemminkin neuvon kysyminen. Satuinpa taannoin kuulemaan kommentin mies puoliselta ystävältäni: "etkö sä ole ole huomannut, mä olen tämmöinen pikkupoika". Olen kuullut samalla "en koskaan kasva aikuiseksi" -teemalla kommentteja useampaan otteeseen. Peter Pan:han on maailman siistein tyyppi. En minäkään halua aikuistua. Aikuisuudesta on luotu mielikuva missä naisen elämän arvoista keskustellessa puhutaan siitä kuuluuko petivaatteita viikatessa taittaa vajaa kantti pinon alle keskelle vai reunaan. Aikuisen miehen maailmassa taas luetaan taloussanomia kuin raamattua ja joka pojan unelma ruohonleikkuri on pahin painajainen. Hauskanpito on ajanhukkaa, nauru merkki hulluudesta. Miksi siis saan kylmiä väreitä kun joku mies ilmoittaa ettei halua kasvaa aikuiseksi?
Miehet usein ajatteleva naisten pitävän pikkupoikamaisuutta hellyttävänä. Jotkut naiset tosin pitävätkin, he saavat äiteillä miehiä. Käännetääs homma ylös-alaisin: kuinka monen miehen mielestä olisi kiinnostavan kuulloista jos nainen kenen kanssa menet ulos kuvailisi itseään pikkutytöksi?
Asia riepoo minua. Sillä koska olen kohtalaisen rempseä likka ja tykkään ajaa polkupyörää (vielä pikkulasten kokoista polkupyörää), niin herrat tuntuvat luulevan että haluan myös tapailla pikkupoikia! Pikkupoikia jotka ovat vielä aikuisia. Yök! Tykkään pitää hauskaa, tykkään nauraa, keksiä uusia harrastuksia, kokeilla uusia lajeja, vaikka kiivetä puuhun... mutta en kestä sitä jos aikuinen mies ei osaa pitää itsestään huolta! Nyt menenkin pitämään hauskaa :) Jes, ja pian ESPANJAAN!!! :)
