Toissa viikolla olin siis koulujen maastopyörätapahtumassa. Ohjelmana oli viesti, dirttihyppyjä ja suunnistusta. Vallan mainio tapahtuma. Ei tuntunut olevan mahdottoman vaikea järjestää, kunhan halua vaan on. Melko usea lapsi oli mukana BMX pyörällä. Ja eniten tunnetta saatiinkin irti dirttihyppyreillä!
Pienen show oli tullut järjestämään Uuden-Seelannin dirttihyppyjen kova nimi Paul Langlands. Voltteja ei nähty tai muuntenkaan mitään rajoja koeteltu. Siihen ei ollut tarvetta. Lapset olivat innoissaan jo perinteisesti 360 pyörityksestä. Tämän lisäksi Paul on yhä palautumassa vakavasta päävammasta, jonka hän sai yllätys yllätys hyppiessään.
Onko dirttihypyt sitten extra vaarallisia? Miksi niin useat haluavat hyppiä ilman kypärää? Paul:illa oli kypärä ja hän ei edes halua kuvitella mikä tilanne olisi, jos hänellä ei olisi ollut sitä. Hän myös kommentoi lapsille, että hän tykkää ajaa pyörällä ja kypärää käyttämällä hän pystyy tekemään sitä pidempään. Sama pätee racingiin. Itse en ymmärrä miksi niin moni ajaa ilman varusteita. Yksinkertaisilla varusteille saa turhat vammat pois ja pystyy ajamaan enemmän! Itse aijon jatkossa käyttää niskatukea aina. Aikasemmin olen ajatellut, että se on vain niille, jotka hyppii 10metrin hyppyjä. Mutta useat ovat sanoneet, että se ei vaadi kuin väärässä kulmassa tulevan iskun ja peli on selvä. Totta kuin kirkon rotta. Laskiessa plussat ja miinukset mennään siis kevyesti plussan puolelle niskatuen käytössä.
| 
|
Kuullessani, että Paul on tulossa tapahtumaan, ensimmäisenä mietin kuinka kouluilla on varaa tähän. Paul asuu Cambridgessä, eli 2h ajomatkan päässä. Täysin hyväntekeväisyytenä hän ei ole paikalle saapunut. ”Saamme pienen korvauksen tästä. On hienoa että lapset pääsevät ilmaiseksi näkemään hyppyjä. Tulimme tänne viettämään leppoista päivää ja hyppimään vähän. Jos tapahtuma on maksullinen ja sillä tehdään rahaa, niin toki meidänkin hinnat on kovemmat.” Selventää Paul. Tavalliseen kesään hänelle mahtuu keskimäärin 2 kisaa ja 1 show per viikko. Elantoa tällä ei tee, mutta puolipäiväisenä työskentely riittänee.
Jon:in tyyli näyte
Paul:in mukana on vasta muutaman vuoden dirttiä ajanut Jon Riddle. Samalla kun Paul jakaa nimmareita ja sponsorien lahjoittamia pyörän osia, tiedustelen Jon:in kokemuksia dirttihyppyjen aloittamisesta. Hän kehoittaa perinteistä lapiomeininkiä ekojen hyppyrien tekemiseen. Ei kukaan lähde suorilta dirtille. Tämä paikka on erinomainen aloittelijoille, koska hyppyrit on pöytiä, mutta näin on todella harvoin. ”Ihmiset on liian laiskoja tekemään pöytää ja jos hyppy menee pilalle niin pyörän voi tiputtaa rotkoon, eikä tarvitse huolia laskeutuuko sen päälle”. Omaan silmään Paul ja Jon tekevät aivan samoja temppuja, aivan yhtä hienosti. Miksi kaikki on niin innoissaan Paul:ista? ”Toki Paul on tehnyt tätä paljon pidempään ja voittanut useita kilpailuita, mutta minä myös tykkään pysytellä taka-alalla. Saa tehdä omia juttuja ja pääsee helpommalla”. Naureskee Jon. Samalla katselemme kuinka Paul pyörittää ”bisnestä” ja ymmärrän mitä Jon tarkoittaa.
Muutaman show kierroksen jälkeen kaikki halukkaat pääsi kokeilemaan. Parasta oli, että Paul ja Jon olivat lasten mukana hyppimässä. Jonottivat vuoroaan siinä missä kaikki muutkin. Paul Langlands on nuoruudessaan ajanut racingiä. Hän muistelee racing uran kestäneen noin 5 vuotiaasta 12 vuotiaaksi. Myös alamäkeä jonkun verran. Myöhemmin kuulen, että Paul oli todella hyvä racingissä. Voitti oman ikäluokkansa useampaan kertaan. Tästä tosin mies itse ei minulle mainitse mitään. Tavallaan tykkään tuostakin asenteesta.
Pyöräily kun pyöräily, tuntuu kaikki kaksi pyöräisen päällä oleminen kehittävän toisiaan. Useat sanovat minulle, että jokaisen racing kuskin pitäisi myös ajaa streettiä. Toiset taas kokevat, että DH ja motocross vievät pitkälle. Olen myös huomannut usean hyvän kuskin ajavan XC:tä vastapainona BMX:lle (en esitä coolia, en vaan tosissaan tiedä tarkoittaako XC tavallista maastopyöräilyä vai mitä). Enkä tiedä yhtään elite kuskia, joka ei omistaisi maantiepyörää. Juuri nyt minusta tuntuu, että minun pitäisi opetella dirttihypyt :)
Pyöräily kun pyöräily, tuntuu kaikki kaksi pyöräisen päällä oleminen kehittävän toisiaan. Useat sanovat minulle, että jokaisen racing kuskin pitäisi myös ajaa streettiä. Toiset taas kokevat, että DH ja motocross vievät pitkälle. Olen myös huomannut usean hyvän kuskin ajavan XC:tä vastapainona BMX:lle (en esitä coolia, en vaan tosissaan tiedä tarkoittaako XC tavallista maastopyöräilyä vai mitä). Enkä tiedä yhtään elite kuskia, joka ei omistaisi maantiepyörää. Juuri nyt minusta tuntuu, että minun pitäisi opetella dirttihypyt :)
Vasemmalla Jon ja oikealla Paul
