Paluu sinne edellä mainittuun todellisuuteen on käsillä. Kisakausi on ohi ja arki iskee kasvoille. Peruskuntolenkki ei ole muuttunut miksikään, venytellä ei voi koskaan liikaa, ruokailu pitäisi palauttaa edes jossain määrin inhimilliselle tasolle ja kaiken kukkuraksi taas ollaan hukassa. Jokaisen kauden jälkeen iskee sama tyhjyys. Tässäkö se nyt oli? Mitäs nyt?
Nyt on edessä kovaakin kovempaa treeniä Espanjassa. Ensi vuoden MM-kisat ovat jo luvattoman lähellä. Koska edessä on Olympia vuosi niin kisat kisataan jo toukokuussa ja paikkana Kolumbia.
Oman radan avajaiset, jokseenkin takkuinen kausi ja Espanjan pienet henkilökohtaiset ongelmat ovat ajaneet minut umpikujaan. Kun vuosi sitten halusin kovasti jonkun pysyvän paikan, jonkin mihin tarttua kiinni, niin nyt olen valmis katoamaan pyöräni kanssa maailmalle. Positiivista on kuitenkin se että pyörä ei ole jäämässä matkasta, mutta negatiivista on se kuinka tämä elämäntyyli niistää kyllä viimeisenkin pisaran mikä irtoaa. Ehkä se on vaan kuukausien jälkeen nämä ensimmäiset päivät kun pitää oppia olemaan taas yksin. Tai ehkä se jos vuorokaudesta on hereillä 3h, kertoo omaa tarinaansa.
Ratani on siistein kaikesta! Pääsin vihdoin ajamaan sitä ja en olisi millään lopettanut. Toivottavasti useat ovat saaneet tästä intoa rakentaa omia paikkoja. Yksi hyppy on jo paljon! Ja ajanmyötö rakentaa lisää jos on mahdollisuus. Täytemaata saa usein ilmaiseksi.. mitä muuta tarvitsee on lapio ja lihakset tulee kaupan päälle ;)
Palovammat on parantunut todella hyvin! Enää tarvii vaan malttaa rasvailla. Onnea on myös Amerikka sukkatyyli puoleen sääreen nostettuna ;)
Nyt on edessä kovaakin kovempaa treeniä Espanjassa. Ensi vuoden MM-kisat ovat jo luvattoman lähellä. Koska edessä on Olympia vuosi niin kisat kisataan jo toukokuussa ja paikkana Kolumbia.
Oman radan avajaiset, jokseenkin takkuinen kausi ja Espanjan pienet henkilökohtaiset ongelmat ovat ajaneet minut umpikujaan. Kun vuosi sitten halusin kovasti jonkun pysyvän paikan, jonkin mihin tarttua kiinni, niin nyt olen valmis katoamaan pyöräni kanssa maailmalle. Positiivista on kuitenkin se että pyörä ei ole jäämässä matkasta, mutta negatiivista on se kuinka tämä elämäntyyli niistää kyllä viimeisenkin pisaran mikä irtoaa. Ehkä se on vaan kuukausien jälkeen nämä ensimmäiset päivät kun pitää oppia olemaan taas yksin. Tai ehkä se jos vuorokaudesta on hereillä 3h, kertoo omaa tarinaansa.
Ratani on siistein kaikesta! Pääsin vihdoin ajamaan sitä ja en olisi millään lopettanut. Toivottavasti useat ovat saaneet tästä intoa rakentaa omia paikkoja. Yksi hyppy on jo paljon! Ja ajanmyötö rakentaa lisää jos on mahdollisuus. Täytemaata saa usein ilmaiseksi.. mitä muuta tarvitsee on lapio ja lihakset tulee kaupan päälle ;)
Palovammat on parantunut todella hyvin! Enää tarvii vaan malttaa rasvailla. Onnea on myös Amerikka sukkatyyli puoleen sääreen nostettuna ;)
