Hyppään veteen. Mielessä leijuu kysymys; miksi? Nousen pintaan ja tartun kiinni veneeseen kiinnitetystä puomista. Voi pyhä sylvi, taas sitä mennään! Puomi on apuväline treenaamista varten, ettei tarvitse ottaa faceplänttejä yli 50km tuntinopeudesta.
Eilen kuulin ensimmäisen kerran paljainjaloin vesihiihdosta. Aluksi luulin, että minua vedätetään. Eihän se voi olla mahdollista. Tänään olen roikkumassa puomista. Lapset näyttivät minulle esimerkkiä kuinka homma tapahtuu. Vesi pärskyy naamalle. Kun vauhtia on tarpeeksi, saan merkin laittaa jalat veteen. Muista; varpaat ylhäällä! Nousen ylös. Vesi viilettää jalkojen alla "hauskaa, sehän oli helppoa!" Tou! Varpaat uppoaa veteen. Jos minulla ei olisi puomia mistä pitää kiinni, niin olisin varmaan murtanut niskani. Jalat lipsuu vähän väliä, mutta pari kierrosta ja haluan lisää haasteita.
Veneenomistaja Kathy, yksi maailman arvostetuimpia tuomareita, sanoo että voin kokeilla nostaa toisen jalan. Tämä onnistuu, mutta ei tarvita kuin varpaiden korkuinen aalto ja "kaadun" jälleen. Tai en kaadu. Minulla on pyllyn takana köysi, joka keventää painoani veden pinnalla ja pidän käsillä kiinni tukevasta puomista. Portaat lajin harjoitteluun on mahtavat. Pikkuaskelin pääsee kokeilemaan lisää ja lisää. Tämän minä haluaisin BMXään!! (tällä tavalla oppiminen on oikeasti mielekästä)
Seuraavaksi saan katsella aikuisten taidonnäytöksiä. Kun mennään kovaa, vesi on kuin jäätä. Yhdellä jalalla luistellaan puolelta toiselle. Välillä käydään istumassa, pyöräytään veden pinnassa 360 astetta selällään. Näyttää tosi hauskalta!! Lajiin kuuluu myös hypyt. Pikku hyppyristä lentää parhaillaan 20m ilmassa! Lajeja on siis slalom, temput ja hypyt.
Seuraavaksi saan katsella aikuisten taidonnäytöksiä. Kun mennään kovaa, vesi on kuin jäätä. Yhdellä jalalla luistellaan puolelta toiselle. Välillä käydään istumassa, pyöräytään veden pinnassa 360 astetta selällään. Näyttää tosi hauskalta!! Lajiin kuuluu myös hypyt. Pikku hyppyristä lentää parhaillaan 20m ilmassa! Lajeja on siis slalom, temput ja hypyt.
Kathyn lapset kuulemma tykkäävät päästää irti kovissa vauhdeissa. Löydä jalat veteen ja tehdä kuperkeikkoja vedenpinnalla! Haluaisin kokeilla, mutta vaarat on oikeasti melko suuret. Hiljaa hyvää tulee, mutta täysiä pitää silti ajaa, että pysytään pinnalla :D
Minun oli määrä kokeilla tuota vedenpinnassa pyörimistä, mutta tuuli pilasi leikit ja kokeilu jää seuraavaan kertaan! Onneksi tulin kokeilemaan.
Minun oli määrä kokeilla tuota vedenpinnassa pyörimistä, mutta tuuli pilasi leikit ja kokeilu jää seuraavaan kertaan! Onneksi tulin kokeilemaan.
EXTRA: Lajin oppimisen päävaiheet:
| 1. Kuten minä. Köysi pyllyn takana ja kädet puomissa. Aluksi roikutaan puomista. Kun tarpeeksi vauhtia laitetaan jalat koukkuun (ei suorin jaloin!), jalkapohjat tasaisesti vedenpinnan kanssa (ei jarruteta kantapäillä) ja noustaan ylös. |  |
 | 2. Köysi otetaan pois, joten enemmän painoa jaloilla. Aloitus tapahtuu puomin päältä veteen tiputtautumalla. |
| 3. Aloitus samalla tavalla kuin vaiheessa kaksi. Puomissa on kiinni köysi. Kun ollaan päästy veden pinnalle, niin pääsetetään irti puomista ja mennään köyden varaan. Kerta kerran jälkeen köyttä pidennetään. |  |
 | Köysi on 1,8m pituinen, ei ole vieläkään mahdollista kaatua naamalleen, niin pitkään kun pitää köydestä kiinni. Ylösnousua voi harjoitella aloittamalla mahallaan roikkuen, siitä selälleen. Selällään pyöräytys 180astetta niin että jalat tulee menosuuntaan. Vähitellen jalat veteen (kuvat yläpuolella). |
