Ode to BMX at Moon light Bike Park
Raahaan vanhoja huonekaluja kämpästä ulos. Iskä on vieraanani, eli apunani (aivan huippua). Olen rakentanut huomista jo todella pitkään. Itseasiassa suurimman osan päivästäni vietän rakentaen huomista. Ensin minulla ei ollut vettä käytössä ollenkaan, sain veden ja olin todella onnellinen. Sen jälkeen kysymykseksi nousi se että vesi on kylmää. Muutaman viikon jälkeen sain lämminvesivaraajan. Olin ylettömän onnellinen. Sitten ongelma oli se kun vettä ei tullut kuin suihkusta, tiskien tiskaaminen oli melko nihkeää. Sain vessaan asennettua lavuaarin. Mikä helpotus. Nyt on jo pyykinpesukonekin! Mutta vielä hiertää kun keittiössä ei ole vesipistettä. Kun saan sen olen todella onnellinen, mutta sen jälkeen haluan astianpesukoneen. Jonka jälkeen.. en edes uskalla kuvitella mitä sitten voi tarvita. Tarvita? En kai minä tarvitse näistä mitään. Edistääkö tämä minun onnellisuuttani tänään? Tavallaan, mutta jos kaikki tämä työ pitäisi tehdä uudestaan niin ripustaisin hokkarit naulakkoon.
Treenaukseni tapahtuu tulevaa varten. Tällä hetkellä nauttiminen ei ole ollut päällimmäisenä asiana kovinkaan usein. Ensin olin todella iloinen manuaalista, nyt hiertää kun hypyt ei ole tarpeeksi isoja. Huijaan itseäni kuin pikku lasta. Kerta toisensa jälkeen sanon itselleni, että kun saan tuon hypyn menemään niin sitten olen kyllä onnellinen ja aijon vaan nauttia ajamisesta. Sen kun näkisi.
Liian monessa asiassa ihmiset, mukaan lukien itseni, elävät oletuksella että heille kuuluu jokin. Suomalaisena minulle kuuluu ilmainen koulutus, terveydenhuolto, tuki elämiseen mikäli emme itse ansaitse tarpeeksi. Minulle kuuluu eläke koska minulla on aivovamma. Asiat yhtäkkiä muuttuvat lahjoista asioiksi jotka meille kuuluu. Ei kukaan luvannut meille huomista. Ollaan iloisia tästä päivästä, siitä mitä meillä on (ja siitä mitä me itse olemme tänään). Otetaan kaikki extrana.
Vieras buumi on nyt alkanut. Iskä lähtee ja samana päivänä tulee seuraavat vieraat.. siistiä!! :) Kuvissa iskä rakentaa lihaksia huomista varten, minä rakennan treenitelinettä tulevaisuutta varten. Extrana kaupasta löytyi maitorahkaa ja liesituuletin saatiin seinään!!
Treenaukseni tapahtuu tulevaa varten. Tällä hetkellä nauttiminen ei ole ollut päällimmäisenä asiana kovinkaan usein. Ensin olin todella iloinen manuaalista, nyt hiertää kun hypyt ei ole tarpeeksi isoja. Huijaan itseäni kuin pikku lasta. Kerta toisensa jälkeen sanon itselleni, että kun saan tuon hypyn menemään niin sitten olen kyllä onnellinen ja aijon vaan nauttia ajamisesta. Sen kun näkisi.
Liian monessa asiassa ihmiset, mukaan lukien itseni, elävät oletuksella että heille kuuluu jokin. Suomalaisena minulle kuuluu ilmainen koulutus, terveydenhuolto, tuki elämiseen mikäli emme itse ansaitse tarpeeksi. Minulle kuuluu eläke koska minulla on aivovamma. Asiat yhtäkkiä muuttuvat lahjoista asioiksi jotka meille kuuluu. Ei kukaan luvannut meille huomista. Ollaan iloisia tästä päivästä, siitä mitä meillä on (ja siitä mitä me itse olemme tänään). Otetaan kaikki extrana.
Vieras buumi on nyt alkanut. Iskä lähtee ja samana päivänä tulee seuraavat vieraat.. siistiä!! :) Kuvissa iskä rakentaa lihaksia huomista varten, minä rakennan treenitelinettä tulevaisuutta varten. Extrana kaupasta löytyi maitorahkaa ja liesituuletin saatiin seinään!!
