Sitten siihen eniten mieltä rassanneeseen ja nyt eniten kiinnostavaan asiaan, hyppäämiseen. Lähdettiin siis siitä että hyppääminen oli kiinnostavaa, mutta todella epämielyttävää. Pelottavaa ja huteraa, mutta toisinaan onnisuessaan aivan mahtavaa. En vaan teinnyt yhtään mitä tehdä kun hyppy lähestyy. Tai luulin tekeväni aina samalla tavalla, mutta koskaan ei tiennyt mitä tuleman pitää.
Theis ja Caro oma-aloitteisesti neuvoivat minua. Parhaimmillaan he ottivat hyppyni videolle ja näyttivät hidastuksena kuinka esim ponnistus tapahtuu aivan liian ajoissa. Jos homma ei ruvennut luistamaan niin Theis näytti miltä sen pitäisi näyttää. Tässä esimerkki oppi: Jos ajat hiljaa, niin pitää käyttää enemmän poppia, eli mennä enemmän kyykkyyn pre-loadissa. Kun taas nopeasti mennessä liike on pieni ja sähäkkä, sekä hyppy matala: