Onko kukaan sattunut näkemään "Salainen puutarha" -leffaa vuodelta -93. Yksi osa leffaa on se kun nuori tyttö kannustaa pyörätuolissa olevan pojan kävelemään. Öisin poika huutaa kipua, koska sen jalkoihin sattuu niin. Uskallan väittää, että tiedän sen tunteen. En tosin huuda, mutta olen myös noin 20 vuotta vanhempi kuin tuo poika. Enkä myöskään huuda jos jalkani murtuu.. Kipu on silti oikeaa. Nukuin viime yönä 2 tuntia, koska jalkoihin sattuu niin paljon. En voi kun syyttää itseäni koska vedin eiliset treenit taas yli.
Jalkoja lukuunottamatta treenaus menee tosi hyvin. Kunto on kasvanut, sydän on kunnossa ja leuan veto tuottaa tulosta. Radalla menee kovempaa kuin koskaan. Olen todella teoreettinen ihminen, mutta se on jossain asioissa hyvä. Pystyn todella hyvin analysoimaan sen miltä onnistunut suoritus tuntui, jonka avulla pystyn taas tekemään mielikuvaharjoitteita.
Manuaalista kaikki sanoo, että työnnä jalkoja. Nyt kun se onnistuu, niin ei se tunnu siltä että jalkoja pitää työntää. Pitää joo, mutta paljon olennaisempi liike on sitä ennen kun siirtyy pumppaamisesta manuaaliin ja tavallaan keinauttaa itsensä taaksepäin. Se on tekemisissä sen kanssa kun suoristautuu manuaaliin ja tiputtaa kantapäät. En edes yritä selittää paremmin mitä takoitan :)
Hyppäämisestä taas eniten mieleen on painunut se tunne kuinka hypyn nokalla pitää tuntea kuinka pyörä painaa maata vasten. Itse ajattelen, että painan jaloilla niin kovaa että rengas puhkeaa.
Ja portti. Miun portti on ollut melko hyvä, kuitenkin hieman virheellinen. Eilen sain se kuntoon. Olen todella iloinen. Unohtakaa se snap ja keskittykää vaan tulemaan portista ulos hartiat ensin. Videolla en ole vielä edes kerennyt harjoitella uutta tyyliä, mutta silti pysyn samassa ajassa kahden muun tytön kanssa. Nuo tytöt sijoittuivat 16-vuotiaiden MM-kisoissa muistaakseni toiseksi ja 4nneksi!!!
Aivan ihanaa. Vielä kun voisi ajaa niin paljon kun haluaa... Onko se miun elämän isoin ongelma? Noh, en ainakaan keksi muita ongelmia. Kyllä ongelmia löytää jos haluaa, mutta mitä suotta :)
Jalkoja lukuunottamatta treenaus menee tosi hyvin. Kunto on kasvanut, sydän on kunnossa ja leuan veto tuottaa tulosta. Radalla menee kovempaa kuin koskaan. Olen todella teoreettinen ihminen, mutta se on jossain asioissa hyvä. Pystyn todella hyvin analysoimaan sen miltä onnistunut suoritus tuntui, jonka avulla pystyn taas tekemään mielikuvaharjoitteita.
Manuaalista kaikki sanoo, että työnnä jalkoja. Nyt kun se onnistuu, niin ei se tunnu siltä että jalkoja pitää työntää. Pitää joo, mutta paljon olennaisempi liike on sitä ennen kun siirtyy pumppaamisesta manuaaliin ja tavallaan keinauttaa itsensä taaksepäin. Se on tekemisissä sen kanssa kun suoristautuu manuaaliin ja tiputtaa kantapäät. En edes yritä selittää paremmin mitä takoitan :)
Hyppäämisestä taas eniten mieleen on painunut se tunne kuinka hypyn nokalla pitää tuntea kuinka pyörä painaa maata vasten. Itse ajattelen, että painan jaloilla niin kovaa että rengas puhkeaa.
Ja portti. Miun portti on ollut melko hyvä, kuitenkin hieman virheellinen. Eilen sain se kuntoon. Olen todella iloinen. Unohtakaa se snap ja keskittykää vaan tulemaan portista ulos hartiat ensin. Videolla en ole vielä edes kerennyt harjoitella uutta tyyliä, mutta silti pysyn samassa ajassa kahden muun tytön kanssa. Nuo tytöt sijoittuivat 16-vuotiaiden MM-kisoissa muistaakseni toiseksi ja 4nneksi!!!
Aivan ihanaa. Vielä kun voisi ajaa niin paljon kun haluaa... Onko se miun elämän isoin ongelma? Noh, en ainakaan keksi muita ongelmia. Kyllä ongelmia löytää jos haluaa, mutta mitä suotta :)
