"Vois vaikka lopettaa BMXän". Täh?, oliko tuo ajatus minun päästäni? En kai sentään lopeta, mutta hieman tuskastumista on ollut ilmassa kun samoja asioita väännetään ja väännetään. En jaksa enää olla pa*ka. Radan ulkopuolella elämä vasta onkin ollut haasteellista. Auto on ollut enemmän korjaamolla kuin minulla itselläni.. Ja se ei ole halpaa huvia. Pyörällä ajo Porvoon mökille ei tunnu enää missään. 20km kauppareissu menee heittämällä...mummopyörällä. Siinä sivussa korjasin vuotavan katon (okei junnu oli apuna, ja erittäin olennaisena osana projektissa). Kysymys kuuluu; milloin tämä juokseminen loppuu? Mitä tässä elämässä oikeastaan tehdään nautinnon takia ja mitä sen takia että mukamas on pakko?
Okei, Robert de Wilden leirille osallistuin nautinnon takia. Hieman tietenkin sen takia että oli "pakko päästä oppimaan uutta". Kaksi päivää kiristin koska tuntui etten oppinut uutta. Joten viimeisenä päivänä päätin, että jos en opi niin nyt on sitten parempi ottaa tämä nautinnon kannalta. Viimeinen päivä olikin paras! Jokainen tietenkin nyt viisastelee että hellitä ja aja, niin huomaamatta opit... Meneehän se niinkin, mutta jos koskaan ei puske itseään oppimaan uutta, vaan tyytyy ajamaan mukavuusalueen sisällä, niin uuden oppiminen on vähintään hidasta.
Mutta, vaikka en niin ikään tehnyt päätä huimaavia hyppyjä tai manuaaleja niin sentään ajaminen tuntui vahvalta. Porttilähdöstä sekä pumppauksesta sain positiivista palautetta!
Mutta, vaikka en niin ikään tehnyt päätä huimaavia hyppyjä tai manuaaleja niin sentään ajaminen tuntui vahvalta. Porttilähdöstä sekä pumppauksesta sain positiivista palautetta!
Yllätyksenä itselleni sain kuulla että Laukaan uusi BMX rata oli valmis. Yritin päästä sinne ajamaan, mutta ehkä jopa onni onnettomuudessa matka jäi puolitiehen ja jäin Lahden radalle treenaamaan. Päivät ovat yhä järjettömiä. Mutta kuten talvella Espanjassa, niin myös nyt mökillä, joskus on vaan pakko juosta ja juosta koska elämä olisi muuten vielä hankalampaa. Tarkoittanen sitä, että mökillä ei saanut vesiä päälle, koska pakkanen oli rikkonut suihkunsekottajan. Sain vihdoin vaihtanee sen kun löysin kierrätyskeskuksesta 10e:lla toisen ja sain vedet päälle (ihan kiva huomioiden että pyöräilyä on tullut reilut 60km/päivä maastopyörällä). Niin sitten sain varastoon oven ja katon niin että crossipyörän pystyi siirtämään tuvasta, siivoamaan hiiren kakat... kunnes huomasin että rakenteissa taitaa olla vesiputki rikki sillä suihkun lattia on märkä koko ajan :( Juokse poika juokse... nyt juoksen mummolle kylään ja sitten EM, MM ja PM kisoihin. Jääköön mökki ja auto oman onnensa nojaan. Joku raja tällä ihmisen kykenevyydelläkin on oltava!
p.s. sain siis katon valmiiksi, eli seuraavaksi lähtöramppia rakentamaan oman pihan radalle :) lisää hommia... mutta sentään tästä hommasta seuraa paljon kivaa ;)
p.s. sain siis katon valmiiksi, eli seuraavaksi lähtöramppia rakentamaan oman pihan radalle :) lisää hommia... mutta sentään tästä hommasta seuraa paljon kivaa ;)
