Voin sanoa että on ollut melkoinen kuukausi takana. Suomeen tulon jälkeen olen ollut vetää kahta eri junnujen leiriä. Molemmissa teemana BMX. Sen lisäksi kivasti vieraita käymässä, mikä on vienyt voiton blogin kirjoittamisesta... sekä SM-kisat.. Nyt tulin lentokentälle tarkoituksella ajoissa jotta saan kerrottua tänne missä mennään. Minulla kun ei siis ole muuten käytössä nettiä.
Ensimmäisenä muutama sana SM-kisoista. Olin tavallaan valmis. Tiesin mihin pystyn. Tiesin myös ettei minun ole pakko kisata.. Koska en täysin halunnut.. Menin kisoihin sen takia että minulle on yhä useammat sanoneet kuinka Minni on kehittynyt. Ja onhan hän, mutta ei vaan Minni vaan kaikki naiskuskit. Aika-ajojen jälkeen sanoin itselleni että ei ole pakko enää. Näytit jo tasosi muille.. Kisasin silti. Eihän sitä osaa lopettaa. Ensimmäinen erä ja selkeä voitto. Toinen erä ja kaatuminen. Minun vika tuo kaatuminen, mutta jos joku leikkaa eteen kun sinulla on paljon enemmän vauhtia niin ei se auta kun kokeilla onneaan. Huonosti kävi. Onneksi ei liian huonosti.
Hyppäsin ylös, olin ottamassa pyörääni. Mutta aivoni sanoi ei. Ne vaan sanoi että ei ole sen arvoista. Miksi ei ole sen arvoista kisata loppuun? Voitto olisi ollut vielä enemmän kun mahdollinen. Sijoilla 1, 3, 1, 1 olisin voitttanut.. Mitä jos jotain on revennyt? mitä jos vauvalle kävi jotain? Kyllä, nyt oli paikka antaa tunteiden tehdä päätös. Mahani kasvulla on kerrankin joku positiivinen syy. Siellä kasvaa vauva. Se on vallan ihanaa minulle. Aivan mahdottoman ihanaa. Siinä ei yksi kisa tunnu missään.
Matkalla olen nyt EM-kisoihin. Oikeastihan en edes haluaisi ajaa, mutta ajan koska itse tämän matkan varasin. Ajan koska kaiken järjen mukaan sen pitäisi olla ok. Lääkäritkin sanoi että se on vielä ok. Ajan koska se on ehkä viimeinen kisa minkä ajan. En tiedä tulevasta vielä mitään, mitään muuta kuin että se on todella jännittävää <3
Kiitos kaikille minua tukeneille ja puolellani seisseille. Muutto Jyväskylään on edessä, mutta kaikki aikanaan, nyt on loppukesä aikaa valmistella Röllille (vauvalle) kunnon muotoja hiekkalaatikkoon ;)
Ensimmäisenä muutama sana SM-kisoista. Olin tavallaan valmis. Tiesin mihin pystyn. Tiesin myös ettei minun ole pakko kisata.. Koska en täysin halunnut.. Menin kisoihin sen takia että minulle on yhä useammat sanoneet kuinka Minni on kehittynyt. Ja onhan hän, mutta ei vaan Minni vaan kaikki naiskuskit. Aika-ajojen jälkeen sanoin itselleni että ei ole pakko enää. Näytit jo tasosi muille.. Kisasin silti. Eihän sitä osaa lopettaa. Ensimmäinen erä ja selkeä voitto. Toinen erä ja kaatuminen. Minun vika tuo kaatuminen, mutta jos joku leikkaa eteen kun sinulla on paljon enemmän vauhtia niin ei se auta kun kokeilla onneaan. Huonosti kävi. Onneksi ei liian huonosti.
Hyppäsin ylös, olin ottamassa pyörääni. Mutta aivoni sanoi ei. Ne vaan sanoi että ei ole sen arvoista. Miksi ei ole sen arvoista kisata loppuun? Voitto olisi ollut vielä enemmän kun mahdollinen. Sijoilla 1, 3, 1, 1 olisin voitttanut.. Mitä jos jotain on revennyt? mitä jos vauvalle kävi jotain? Kyllä, nyt oli paikka antaa tunteiden tehdä päätös. Mahani kasvulla on kerrankin joku positiivinen syy. Siellä kasvaa vauva. Se on vallan ihanaa minulle. Aivan mahdottoman ihanaa. Siinä ei yksi kisa tunnu missään.
Matkalla olen nyt EM-kisoihin. Oikeastihan en edes haluaisi ajaa, mutta ajan koska itse tämän matkan varasin. Ajan koska kaiken järjen mukaan sen pitäisi olla ok. Lääkäritkin sanoi että se on vielä ok. Ajan koska se on ehkä viimeinen kisa minkä ajan. En tiedä tulevasta vielä mitään, mitään muuta kuin että se on todella jännittävää <3
Kiitos kaikille minua tukeneille ja puolellani seisseille. Muutto Jyväskylään on edessä, mutta kaikki aikanaan, nyt on loppukesä aikaa valmistella Röllille (vauvalle) kunnon muotoja hiekkalaatikkoon ;)
