Vau, maailma kääntyi ympäri viikossa! En siis ole edes vaihtanut eteläiselle pallonpuoliskolle mutta maailma, tai siis minun maailmani, on kokenut melkoisen mullistuksen. Olen jo pitkään tuntenut ahdistusta sosiaalisen median paineesta. Pitää olla kokoajan tavoitettavissa. Olen muuttunut siihen, että jos ei ole joka hetkelle jotain virikettä, niin käsi sujahtaa taskuun. Ottaa puhelimen, turvakoodi on näpytetty ennenkun kerkeän edes tajuta että minulla on puhelin kädessä. Kuulostaako tutulta?
En halua semmoista elämää. Olen tehnyt jo useampia liikkeitä asian edistämiseksi, joista jokainen on parantanut hyvinvointiani. Ensimmäisenä facebookin käytön eliminointi. Tavallaan olen yhä facessa, mutta en ole riippuvainen siitä. Sovelluksien sulkeminen puhelimestani. En ole vielä poistanut sovellukia, eli voin käydä katsomassa mitä niissä tapahtuu mikäli haluan, mutta ne ei piperrä minulle mitään josta saisin syyn ottaa puhelimen käteen. Myös kun olen toisten seurassa niin vältän puhelimen räpläystä, vaikka kaikki muut porukassa sitä tekisivät, niin kai ne jossain vaiheessa tajuaa että olemme siinä yhdessä ja minä istun tyhjän panttina kun he koodaavat...
En halua semmoista elämää. Olen tehnyt jo useampia liikkeitä asian edistämiseksi, joista jokainen on parantanut hyvinvointiani. Ensimmäisenä facebookin käytön eliminointi. Tavallaan olen yhä facessa, mutta en ole riippuvainen siitä. Sovelluksien sulkeminen puhelimestani. En ole vielä poistanut sovellukia, eli voin käydä katsomassa mitä niissä tapahtuu mikäli haluan, mutta ne ei piperrä minulle mitään josta saisin syyn ottaa puhelimen käteen. Myös kun olen toisten seurassa niin vältän puhelimen räpläystä, vaikka kaikki muut porukassa sitä tekisivät, niin kai ne jossain vaiheessa tajuaa että olemme siinä yhdessä ja minä istun tyhjän panttina kun he koodaavat...
Miten Kolumbia nyt tähän liittyy? Olen ollut täällä nyt viikon. Sen viikon aikana olen ollut melko zombi, koska sisäinen kelloni tekee mitä tekee... Kun tulen treeneistä takaisin aamu 10 aikaan, syön ja käyn suihkussa... niin olen valmis menemään yöunille. Ja nyt taas kun kello on aika mennä nukkumaan niin olen hereillä ja valmiina hyppimään parkkouria kämppääni ympäri (koska kello 20.00 jälkeen ei ole kannattavaa olla ulkona, niin siksi hypin asunnossani). Zombi elämäni aikana olen kuitenkin kerennyt huomaamaan todella surullisen seikan. Täällä elää porukkaa aivan laidasta laitaan. Joka kadulla asuu joku. Joen varret ja tunnelit on täynnä majapaikkoja. Normi ihmisillä on tiukkaa, niin etteivät he pysty auttamaan huonompi osaisia (minimipalkka on 220€, ja jos sinulla on työ niin saat olla onnellinen). Tai totta kai pystyisivät jos haluaisivat sen hinnalla alentaa omaa elintasoaan. Siitähän kaikesta on kyse.
Haluan vielä erikseen mainita että en ole tuntenut täällä mitään erikoista vaaraa. Totta kai jos haluaa olla tyhmä, pitää näkyvillä rahoja, puhelinta, kameraa... niin saa itsensä varmasti ongelmiin. En kanna mukanani kovin suuria summia rahaa, vain sen verran minkä kestän menettää. En mene kävelemään yksinäisille kujille, kiinnitän huomioita ihmisiin joita liikkuu ympärilläni.. Olen muuten syönyt paikallisissa ravintoloissa heidän 1,3euroa maksavan lounaan ja joka kerta on ollut todella hyvä!
Haluan vielä erikseen mainita että en ole tuntenut täällä mitään erikoista vaaraa. Totta kai jos haluaa olla tyhmä, pitää näkyvillä rahoja, puhelinta, kameraa... niin saa itsensä varmasti ongelmiin. En kanna mukanani kovin suuria summia rahaa, vain sen verran minkä kestän menettää. En mene kävelemään yksinäisille kujille, kiinnitän huomioita ihmisiin joita liikkuu ympärilläni.. Olen muuten syönyt paikallisissa ravintoloissa heidän 1,3euroa maksavan lounaan ja joka kerta on ollut todella hyvä!
Siinä rinnalla, jokainen puhelimen sovellus, tuntuu kovin turhanpäiväiseltä. Jokainen sosiaalisen median puputtama juttu on todella turhanpäiväistä. Kuinka voin katsella jotain ikuisia läskistä laihaksi muodonmuutos kuvia, tai Rouva X:n uudet silikonipakarat, tai uusi hifistely osa pyörään... mitä ikinä sieltä tuleekaan, kun samalla oikeassa 4D maailmassa mihin meidän toisinaan kuuluisi nostaa katseemme makaa edessäni mies joka ei ole syönyt kahteen päivään. Käynyt suihkussa 2 viikkoon.. tai ehkä kahteen kuukauteen. Vaikka tämän maailman todellisuus olisikin toisinaan karu, niin haluan olla silti läsnä tässä maailmassa.
Mitä vahvoja tuntemuksia!
Mitä vahvoja tuntemuksia!
Bello, Medellin, Kolumbia. BMX-rata
Toki jokainen zombi vähän treenata pystyy ;) tässä Bellon rata, huomioitavaa on lähtötorni.. Huomasin jo kaukaa että jo on korkea... ja kun kiipesin katsomaan niin lähtömäessä on kaksi porttia! Eli yhdistetty 8m ja 5m lähdöt samaan mäkeen! Siistiä!! :) Ja niin perään tommonen järkky pitkä pöytä, eli voi hyppiä minkä vaan siivet kantaa!!
