Ekat kisat takana. Aivan mahtavaa. Niin paljon tyttöjä että meillä oli jopa semifinaalit. Molempina päivinä olin semissä toinen. Mutta finaalit ei mennyt ihan putkeen. Ekana päivänä olin aivan puhki finaaliin mennessä, olin ehkä viides. Toisena päivänä en ollut niin puhki koska pelasin korttini vähän viisaammin. Noh, ekaan mutkaan mennessä olin noin kolmas. Kunnes ensimmäisenä ajanut kaatui ja kuusi kuskia kaatui samaan kasaan.. Yksi pysyi pystyssä ja voitti.
Ei niillä niin väliä. Oli aivan mahtava päästä ajamaan. Tutustumaan paikallisiin ja ennen kaikkea oppimaan. Se on uskomatonta kuinka paljon sitä oppii joka kisassa. On ihan selvä mitä miun pitää harjoitella ennen MM-kisoja ja se on kolme ekaa polkaisua. Kaikessa muussa olin hyvä! Ja miun joka päiväinen stressi, että olen liian läski tähän lajiin on ihan turha. Koska kaikista läskein kuski voitti kaikki (paitsi vikan) ja on myös Kolumbian mestari. Eli yritän elää terveellisesti mutta enemmän kantaa huolta siitä kuinka kehityn radalla :)
Kolumbian varmaankin paras tiimi (W-elite, eli tavoite on saada W-kyltti elitessä), kutsui miut niiden telttaan olemaan kisojen ajan. Heidän porukassa on monta W-kyltillä ajavaa kuskia ja toiminta oli myös mahtavaa! Oli fysioterapeutti, tehtiin kunnon lämpät yhdessä... joka kierroksen jälkeen fyssari katsoi mitä kenenkin pitää tankata. Toiminta oli ammattimaista mutta samalla se oli kuskien perheiden itsensä pyörittämää. Yksi perhe hoiti teltan paikalle, yksi toi ruuat, yksi hoiti sosiaalisen median... jne. Tietty oli valmentaja joka seuraa ja matkustaa kuskien kanssa. Hän kävi jokaisen kanssa läpi miten kisa meni, mitkä on pääasioita mihin kiinnittää huomioita. Tämä on se yleisesti tuskaisin asia kisan jälkeen. Jos et saa palautetta. Kisan jälkeen olet hukassa. Miten olisin voinut olla parempi. Mitä teen seuraavaksi? Nyt valmentaja antoi rauhan noilta tunteilta.
Haluaisin taas niin paljon laittaa pystyyn tästä Suomi version. Miulla on suoraan sanoen niin paljon pahaa mieltä suomi BMX:stä että haluaisin yhden ryhmän joka olisi hyvä juttu. Jos nyt palataan siihen viime kauden MM-kisa asiaan, niin mielelläni puhuisin asiat kasvotusten mikäli se vielä jotakuta kaivelluttaa. Olen yhä sitä mieltä että toimin oikein. Asiasta voidaan kuitenki keskustella ja samoin voidaan siitä miten muut joukkueen henkilö toimivat. Sitä asiaa ei tarvitse puida ellei se nyt kaivelluta. En vaan jaksa kuulla puheita selän takaa, kun sen nyt kaikki tietää miten ne tarinat vääntyy kertojan matkassa. Saati että asian käydään läpi liitossa henkilön aloitteesta joka ei minulle sanonut asiaan liittyen sanaakaan... Unelmani olisi kuitenkin saada Suomi BM:ään samanlaisen ryhmän kun missä sain olla osana viime viikonloppuna. Ensimmäinen sponsorikin on jo hoidettu :D Seuraavaksi tämä tiimi lähtee Amerikkaan Rock Hillsin kisoihin. Se on jo aika iso veto, mutta ei minkään sortin mahdottomuus jos työnteko on samanlaista kun heillä!
Ainiin ja tämän lisäksi seurat tuli paikalle yhteiskuljetuksin. Miun lähiradalta lähti kolme bussia kuskeja. Paras BMX kokemus!
Ei niillä niin väliä. Oli aivan mahtava päästä ajamaan. Tutustumaan paikallisiin ja ennen kaikkea oppimaan. Se on uskomatonta kuinka paljon sitä oppii joka kisassa. On ihan selvä mitä miun pitää harjoitella ennen MM-kisoja ja se on kolme ekaa polkaisua. Kaikessa muussa olin hyvä! Ja miun joka päiväinen stressi, että olen liian läski tähän lajiin on ihan turha. Koska kaikista läskein kuski voitti kaikki (paitsi vikan) ja on myös Kolumbian mestari. Eli yritän elää terveellisesti mutta enemmän kantaa huolta siitä kuinka kehityn radalla :)
Kolumbian varmaankin paras tiimi (W-elite, eli tavoite on saada W-kyltti elitessä), kutsui miut niiden telttaan olemaan kisojen ajan. Heidän porukassa on monta W-kyltillä ajavaa kuskia ja toiminta oli myös mahtavaa! Oli fysioterapeutti, tehtiin kunnon lämpät yhdessä... joka kierroksen jälkeen fyssari katsoi mitä kenenkin pitää tankata. Toiminta oli ammattimaista mutta samalla se oli kuskien perheiden itsensä pyörittämää. Yksi perhe hoiti teltan paikalle, yksi toi ruuat, yksi hoiti sosiaalisen median... jne. Tietty oli valmentaja joka seuraa ja matkustaa kuskien kanssa. Hän kävi jokaisen kanssa läpi miten kisa meni, mitkä on pääasioita mihin kiinnittää huomioita. Tämä on se yleisesti tuskaisin asia kisan jälkeen. Jos et saa palautetta. Kisan jälkeen olet hukassa. Miten olisin voinut olla parempi. Mitä teen seuraavaksi? Nyt valmentaja antoi rauhan noilta tunteilta.
Haluaisin taas niin paljon laittaa pystyyn tästä Suomi version. Miulla on suoraan sanoen niin paljon pahaa mieltä suomi BMX:stä että haluaisin yhden ryhmän joka olisi hyvä juttu. Jos nyt palataan siihen viime kauden MM-kisa asiaan, niin mielelläni puhuisin asiat kasvotusten mikäli se vielä jotakuta kaivelluttaa. Olen yhä sitä mieltä että toimin oikein. Asiasta voidaan kuitenki keskustella ja samoin voidaan siitä miten muut joukkueen henkilö toimivat. Sitä asiaa ei tarvitse puida ellei se nyt kaivelluta. En vaan jaksa kuulla puheita selän takaa, kun sen nyt kaikki tietää miten ne tarinat vääntyy kertojan matkassa. Saati että asian käydään läpi liitossa henkilön aloitteesta joka ei minulle sanonut asiaan liittyen sanaakaan... Unelmani olisi kuitenkin saada Suomi BM:ään samanlaisen ryhmän kun missä sain olla osana viime viikonloppuna. Ensimmäinen sponsorikin on jo hoidettu :D Seuraavaksi tämä tiimi lähtee Amerikkaan Rock Hillsin kisoihin. Se on jo aika iso veto, mutta ei minkään sortin mahdottomuus jos työnteko on samanlaista kun heillä!
Ainiin ja tämän lisäksi seurat tuli paikalle yhteiskuljetuksin. Miun lähiradalta lähti kolme bussia kuskeja. Paras BMX kokemus!
