On maanantai. Täällä on menossa kansallinen lomapäivä joten kaikki paikat on kiinni. Päätän tehdä eväät ja suunnata BMX radalle. Ajaminen sujuu hyvin, muistan taas kuinka manuaalissa pitää olla elastinen ja koko vartalon liikkua, melkein kun tanssisi. On keskipäivä ja rata on täynnä lapsia, kaiken ikäisiä ja kuka milläkin pyörillä. Minun lisäkseni radalla näyttää olevan yksi virallisemmin racingiä harrastava, ainakin pyörästä päätellen. Olen oppinut noin sanan päivässä Espanjaa ja useimmat niistä on jo unohtunut :)
Jalkoja hapottaa joten päätän pitää tauon. Menen ajelemaan ympäri kaupunkia ja etsimään katua missä tuleva asuntoni on. Asuntokaupat on määrä olla seuraavana päivänä. Jokseenkin monimutkaisempi juttu kuin Suomessa, mutta ei nyt mitään ydinfyysikkoa vaati hoittaa asioitaan itse. Useimmilla ulkomaalaisilla on joku edustaja, kyselin hintoja edustajista ja lähtöhinnat oli yli 2000€ joten kuin vahingon kaupalla asiat hoituvat itsestään ;)
Näen asunnon, hetken sitä katsottuani alan miettimään: ”ei, ei se vaan ole tämä”, ”ehkä tämä oli joku toinen kämppä mitä käytiin katsomassa”.. Seuraavana päivänä kysyn kiinteistön välittäjältä osoitetta ja hän sanoo sen osoitteen mitä olin katsomassa. Hätäännyn: ”olenko nyt tekemässä kauppoja väärästä asunnosta”. Kaupanteko tilaisuuteen on muutama tunti aikaa. (Noille tunneille olin vielä mennyt sopimaan treenit BMX radalle). Soitan asunnonvälittäjälle, jonka englanti muuttuu huonoksi kun selitän asian, hän ei ymmärrä mistä puhun. Käyn pankissa hakemassa shekin asuntoa varten, pyydän pankkiiria (suomalainen Espanjaa puhuva nainen) soittamaan välittäjälle. Kiiruhdan radalle, vedän ihan sika hyvät treenit, kiiruhdan takaisin kaupunkiin (aivan hikisenä). Menemme notaarille, eli jollekin henkilölle joka tekee kaupasta laillisen, tarkistaa ettei asunnossa ole lainoja tai maksuja rästissä. Notaari kysyy kutakuinkin ”onko tämä oikea osoite?” Olen aivan paineessa, jos nyt sanon joo, niin sitten se olis siinä. Sanon: ”mikäli se on sama mikä näissä kuvissa”. Kiinteistönvälittäjä sanoo: ”kyllä”. Homma on selvä. Shekki myyjälle, viikon sisällä maksamaan kiinteistöverot, notaarin lasku tulee postissa. Kiinteistönvälittäjä auttaa minua hoitamaan vesi ja sähkösopimukset (tämä on tapauskohtaista, pitää sopia erikseen). Saan avaimet omaan asuntooni, mutta tosin en ”yhteisöavainta”, eli alaoven avainta.
Jalkoja hapottaa joten päätän pitää tauon. Menen ajelemaan ympäri kaupunkia ja etsimään katua missä tuleva asuntoni on. Asuntokaupat on määrä olla seuraavana päivänä. Jokseenkin monimutkaisempi juttu kuin Suomessa, mutta ei nyt mitään ydinfyysikkoa vaati hoittaa asioitaan itse. Useimmilla ulkomaalaisilla on joku edustaja, kyselin hintoja edustajista ja lähtöhinnat oli yli 2000€ joten kuin vahingon kaupalla asiat hoituvat itsestään ;)
Näen asunnon, hetken sitä katsottuani alan miettimään: ”ei, ei se vaan ole tämä”, ”ehkä tämä oli joku toinen kämppä mitä käytiin katsomassa”.. Seuraavana päivänä kysyn kiinteistön välittäjältä osoitetta ja hän sanoo sen osoitteen mitä olin katsomassa. Hätäännyn: ”olenko nyt tekemässä kauppoja väärästä asunnosta”. Kaupanteko tilaisuuteen on muutama tunti aikaa. (Noille tunneille olin vielä mennyt sopimaan treenit BMX radalle). Soitan asunnonvälittäjälle, jonka englanti muuttuu huonoksi kun selitän asian, hän ei ymmärrä mistä puhun. Käyn pankissa hakemassa shekin asuntoa varten, pyydän pankkiiria (suomalainen Espanjaa puhuva nainen) soittamaan välittäjälle. Kiiruhdan radalle, vedän ihan sika hyvät treenit, kiiruhdan takaisin kaupunkiin (aivan hikisenä). Menemme notaarille, eli jollekin henkilölle joka tekee kaupasta laillisen, tarkistaa ettei asunnossa ole lainoja tai maksuja rästissä. Notaari kysyy kutakuinkin ”onko tämä oikea osoite?” Olen aivan paineessa, jos nyt sanon joo, niin sitten se olis siinä. Sanon: ”mikäli se on sama mikä näissä kuvissa”. Kiinteistönvälittäjä sanoo: ”kyllä”. Homma on selvä. Shekki myyjälle, viikon sisällä maksamaan kiinteistöverot, notaarin lasku tulee postissa. Kiinteistönvälittäjä auttaa minua hoitamaan vesi ja sähkösopimukset (tämä on tapauskohtaista, pitää sopia erikseen). Saan avaimet omaan asuntooni, mutta tosin en ”yhteisöavainta”, eli alaoven avainta.
Oli miten oli, niin kuukauden ajan nousussa ollut stressi on nyt pois. Asiat kuten asunnonkunto (eli että keittiö on aivan revitty) ovat mitättömiä ongelmia. Kylmäsavulohta voi syödä paistamattakin, enkä varmasti pistä pahakseni syödä sitä vaikka kahta viikkoa putkeen :)
