Olen. Olen mielestäni monessa asiassa parempi kuin joku toinen. Mielestäni jokaisen ihmisen tulisi nähdä itsensä parempana. Tiedostan myös, että en ole maailman paras. Tiedän, että en ole tehnyt mitään niin merkittävää, että minut tultaisiin muistamaan siitä. Tarvitseeko meidän kaikkien tehdä jotain mistä meidät muistetaan? Se olisi mielestäni tavoittelemisen arvoista.
Tästä pääsin seuraavaan ajatukseen. Mikä voisi olla minulle tärkeä asia. Tällä hetkellä (googlen mukaan) 17 000 lasta kuolee päivittäin nälkään. Toivon, että joskus voin tehdä tuon asian eteen jotain. Tällä hetkellä se tuntuu pohjattomalta suolta. Mitä voin tehdä tällä hetkellä? Yhden ihmisen päivättäinen hymy, ei tunnu riittävältä.
Ajattelin, että mikäli Strider-potkupyörä bisnes lähtee sujumaan niin hyvin kuin se näyttää, niin voisin perustaa säätiön. Kaikki minun ansioit siirettäisiin tälle säätiölle. Säätiö tukisi vähävaraisten perheiden lasten urheiluvaruste hankintoja, pystyisin ostamaan näille perheille potkupyöriä, meidän sisäänosto hintaan. Noh, paluu tähän maailmaan. Tuo on vain ajatus vielä tässä vaiheessa, ei lupaus.
Järjestin tälle aamulle dirttihyppyjen korjaamistalkoot. Itse olin paikalla 4,5tuntia. Yhteensä 8 tyyppiä ilmaantui paikalle. Ahkerimmat junnut olivat paikalla 3 tuntia. Minkä takia he tulivat paikalle, sitä en voi tietää. Mutta olen erittäin iloinen, että heidän on kasvatettu niin, että heillä on joku syy yhteisenhyvän tekemiseen. (Jos nyt joku viisas sanoo, että he tulivat paikalle, jotta saavat ajaa paremmille hyppyreille, niin myös ne kaikki jotka eivät tulleet hyötyvät meidän tekemästä työstä)