Ihan eka propsit kaverilleni joka on lapioinut pihalleen hiekkakakkuja <3
Kausi alkaa ja en tiedä miten tulen kerkeämään kirjoittaa tänne jatkossa. Ajo tuntuu hyvältä!! Toivottavasti kerkeän myös kirjoittaa sillä pidän bloggaamisesta. Tykkään siitä ajatuksesta että voin jakaa vähän edes eteenpäin sitä kaikkea tietoa minkä saan. Tunnen jossain määrin olevanikin etuoikeutettu kun saan kaiken tämän mikä minulla on ja velvollisuudekseni jakaa sitä eteenpäin. Velvollisuutta en siitä haluaisi tehdä, mutta toisinaan niin käy. Kumpa olisi joku sanelukone johon voisin sanella sen mitä haluan kertoa ja sitten sihteeri kirjoittaisi sen puhtaaksi ja heittäisi päälle muutaman kuvan :) hehe
Näistä asioista kävinkin ruotsalaisen Dinnyn kanssa keskustelua ollessamme Belgiassa. Olen muistaakseni maininnut joskus aikaisemmin asiasta blogissanikin, mutta haluaisin vielä nostaa esille kuinka paljon hommaa pyöräilyyn sisältyy itse pyöräilyn lisäksi. Mitä projekteja nyt siis on menossa ja miksi? No muutamia lehtiä pitäisi taas häiriköidä ihan oman ja BMX:n näkyvyyden eteen. Noiden härkkimisten viemä aika on melko suuri. Huomioiden vielä että niistä ehkä 5% vastaa mitään takaisin. Sen lisäksi olen tekemässä videota lasten pyöräilystä joka juuri laittoi tietokoneeni 5 päivän paussille kun kone työsti videoita (niin ettei minun itse tarvinnut siihen koskea), mutta näkyvästi mikään ei siis myöskään vielä edistynyt ja aikaa on jo mennyt kevyesti 30h. Niin, ne kaksi lehtijuttua jäi kirjoittamatta jotka olin luvannut lehdille (en pääse päässäni asiasta yli että ne jäivät), siitä olisi saanut näkyvyyttä sekä hieman helpotusta matkakassaan. Tunteja meni jo niihinkin vaikka lopulta mitään valmista en saanut aikaan. Valmistelin kouluille esittettävän näytöksen, jotta voin käydä kertomassa kuinka hienoa pyöräily ja elämä on. Sitten pitäisi vaan sopia aikataulut koulujen kanssa... esitykset sitten taas viekin sitä aikaa. Blogi pitäisi kirjoittaa ja muutamat sponsorit vielä hoitaa. Tulevan kauden pyöriäkään en ole saanut tilattua. Olen kuitenkin tulossa tällä viikolla vielä Suomeen mukaan aivovammaliiton kampanjaan "elämä jatkuu"... Tässä nyt muutama esimerkki näin alkuun.
Näistä asioista kävinkin ruotsalaisen Dinnyn kanssa keskustelua ollessamme Belgiassa. Olen muistaakseni maininnut joskus aikaisemmin asiasta blogissanikin, mutta haluaisin vielä nostaa esille kuinka paljon hommaa pyöräilyyn sisältyy itse pyöräilyn lisäksi. Mitä projekteja nyt siis on menossa ja miksi? No muutamia lehtiä pitäisi taas häiriköidä ihan oman ja BMX:n näkyvyyden eteen. Noiden härkkimisten viemä aika on melko suuri. Huomioiden vielä että niistä ehkä 5% vastaa mitään takaisin. Sen lisäksi olen tekemässä videota lasten pyöräilystä joka juuri laittoi tietokoneeni 5 päivän paussille kun kone työsti videoita (niin ettei minun itse tarvinnut siihen koskea), mutta näkyvästi mikään ei siis myöskään vielä edistynyt ja aikaa on jo mennyt kevyesti 30h. Niin, ne kaksi lehtijuttua jäi kirjoittamatta jotka olin luvannut lehdille (en pääse päässäni asiasta yli että ne jäivät), siitä olisi saanut näkyvyyttä sekä hieman helpotusta matkakassaan. Tunteja meni jo niihinkin vaikka lopulta mitään valmista en saanut aikaan. Valmistelin kouluille esittettävän näytöksen, jotta voin käydä kertomassa kuinka hienoa pyöräily ja elämä on. Sitten pitäisi vaan sopia aikataulut koulujen kanssa... esitykset sitten taas viekin sitä aikaa. Blogi pitäisi kirjoittaa ja muutamat sponsorit vielä hoitaa. Tulevan kauden pyöriäkään en ole saanut tilattua. Olen kuitenkin tulossa tällä viikolla vielä Suomeen mukaan aivovammaliiton kampanjaan "elämä jatkuu"... Tässä nyt muutama esimerkki näin alkuun.
Kypärä katkoo rastojani :'( Jotkut sanovat että pyöräilyni edistyisi paljon paremmin jos jättäisin turhan säätämisen pois. Voi pitää paikkaansa että säätäminen haukkaa palan treenauksesta, mutta henkilökohtaisesti projektini pyöräilyn ympärillä ovat kuin aurinkoa kukille. Siis kyllä kukat kasvaa kun ne on istuttanut ja laittaa vähän vettä mutta melko heikko meno on jos ei aurinkoa koskaan näy. Siis aurinko on tavallaan huomaamaton asia joka tekee lopulta suuren eron. Miksi ne tekevät eron on se että se antaa tekemiselleni suuremman merkityksen. Se on myös minun tapani tehdä yksilölajista joukkuelaji. Minun joukkueeni on maailman laajuinen ja ei rajoitu pelkkään yhteen lajiin, ei yhteen sukupuoleen. Minun joukkueeni on paras! Toivonkin että tulevana lauantaina aivovammaliiton kampanjan avajaistapahtumassa on useita joukkuelaisiani. Laitan lisää tietoa kun tiedän :)
Kerrankin Espanjassa sai laittaa nimmaria muuhun kun epämääräiseen paperiin ;)
