Laitas jarru laahaamaan fillariin ja lähde polkemaan. Hieman kiristää kun ei kulje... sitten jatka samalla tavalla reilu vuosi. Ei sitä edes enää huomaa niin että ei kulje. Sitä puskee vaan. Kunnes jarru laahaa niin paljon että ei pääse enää eteenpäin.

Tämä on siis fiilis minun viime vuodelta, tai ehkä jopa kahdelta. Mycoplasmasta on puhuttu jo pitkän aikaa, koska se tuntuu olevan hyvin yleinen nykypäivänä urheilijoilla. Testiä ei kuitenkaan koskaan olla otettu. Monta antibioottikuuria ja ohjeita että pitäisi venytellä. Olen tavannut noin 20 lääkäriä ja maininnut kaikille ongelmista että kroppa ei kestä. Mutta yksikään ei laittanut testiä. Kunnes nyt. Olen ollut Suomessa viikon ja viitenä ensimmäisenä päivänä olin joka päivä lääkärissä. 

Tulokset tuli ja kiroilin niin paljon että tätini huomautti ettei ole koskaan kuullut minun puhuvan noin. Mietin vaan mielessäni että sentään en vollota. Mycoplasma positiivinen. Olen nyt syönyt päivän verran lääkkeitä. Niitä on kohtalaisen paljon. Ne ei yksistään auta mitään vaan edessä on jakso jolloin pulssi ei saa ylittää 140:ntä pitkään aikaan. Toivon että kaksi kuukautta riittää. Syke alle 140 on melko helpon kuuloinen. Mutta kun seison paikoillani niin syke on 120-130 joten kävely on niin ja näin. 

Linkki hieman vaihtoehtoiseen hoitomahdollisuuteen. Ja miun vinkki: Seuratkaa sykettä!
1. Syke kun heräät ja makaat vielä sängyssä. 
2. Nouse seisomaan ja minuutin ajalta korkein
(3. Syke kolmen minuutin kohdalla)

"Ranskassa kuoli 130, no voi hitto, elämä jatkuu". Mitä juuri tapahtui. Selasin uutiset. Näin järkyttävän uutisen ja olkaani kohauttamatta jatkoin eteenpäin. Elän maailmassa missä tapahtuu niin paljon vääryyttä että olen muokkaantunut lyömään sen villaisella. Totta kai osaan sentään olla kiitollinen että tämä ei sattunut minulle, tai läheisilleni. Mutta ei se nyt oikein riitä. Miten on mahdollista että kaikki on kauhuissaan mutta kukaan ei pysty tekemään mitään? Jos kaikki sivistyneet valtiot ja varmasti suurin osa muistakin tuntee kauhua tästä niin miten on mahdollista että vastaavaa tapahtuu uudestaan ja uudestaan? 

Kävelen kadulla kerjäläisen ohi. Samana päivänä toinen, arviolta 60 vuotias rouva penkoo roskista josko sieltä löytyisi jotain. Tilanne Espanjassa on taloudellisesti huono, siis ne joilla on töitä on onnekkaita saadessaan olla orjia. Ihmiset tekee helposti 10-12 tunnin työpäiviä, raataen hommia, ja saavat palkaksi 50e päivä. Ne joilla ei ole, elää kadulla tai ehkä joku majoittaa heidät mutta päivisin he ovat kerjäämässä kadulla.. tai varastamassa. Siis kun näkee kerjäläisen niin ei se niin huono juttu olekaan. Hän saattaisi myös ottaa pyytämättä. Todellisuus siitä että kävelen evääkä väräyttämättä ihmisen ohi joka tarvitsee apua tai ehkä käännän katseeni toiseen suuntaan, on perseestä. Kaikkia ei voi auttaa. Ei ainakaan yksi henkilö, mutta mites kun meitä on täällä aika paljon. 

Mikä johti siihen että ihmisiltä kuoli halu auttaa ja jakaa ja toimia yhteisönä. Tulee vaan mieleen se hetki kun olin Tansaniassa rakentamassa koulua yhteen pieneen kylään. Annoin purkkapaketin yhdelle pojalle. Hetkeäkään miettimättä: poika avasi paketin, laittoi jokaisen purkan kahtia ja antoi kaikille ympärillä oleville kavereilleen palan. Taisi jopa olla ettei hänelle itselleen riittänyt. Hetken siinä jouduin miettimään että mitä hittoa se nyt tekee. Oikeasti, olen niin turtunut että minulle ei tullut itselle pieneen mieleen alkaa jakamaan niitä. 

Olen pahoillani ranskalaisten puolesta!

Mitä siihen tulee että tämä on BMX blogi niin voin sanoa että jokaisen kannattaa aloittaa myös joku istumapyöräilylaji. Ihan siis junnujenkin! Pyöritys on parantunut kahdessa viikossa ihan huikeasti. Kuten myös lihaksistolle tekee nannaa.. hengityselimistölle. Jopa, uskokaa tai älkää, ajettuani maantiellä huomaan saavani parantavani pyöränkäsittelytaitojani! Toinen tämän hetken mahti treeni on menossa keskivartaloon ja tasapainoon. Huomatta vaikutus pyöräilyyn! Ja tässä miun portti-akku-viritelmä: