Sauvakävelyä, uskokaa tai älkää! :) Matkustin Espanjaan muuttokuorman kanssa. Tarkoitus oli ajaa tänne autolla, mutta autoni meni viime viikkojen aikana rikki 3 kertaa, joten lopulta luovutin. Hyvä niin! Olen tyytyväinen että olen vihdoin täällä.
Eilen matkalla avasin ystäväni "thanks giving" tervehdyksen Usasta. He olivat maailman suurimmassa BMX racing tapahtumassa. Viimeiset vuoden olen ollut tähän aikaan Usassa heidän kanssaan. Harmitti hieman että en ole siellä, mutta samaanaikaan tapahtuu jotain mitä on pitänyt tapahtua monta vuotta. Muutin Espanjaan!
Laitoin muutaman lauseen kiitos viestin facebookkiin päivän kunniaksi ja siihen tulleista vastauksista tuli todella hyvä mieli. Näin ollen haluaisin jakaa lisää kiitoksia. Olen kiitollinen joka päivä. Itseasiassa juuri erään ystäväni kanssa olemme puhuneet siitä kun annan piikkiä kokoajan. Siis sanallisesti lyön kepillä polvitaipeeseen ja todennäköisesti yritän saada toisen pitämään puoliaan. En osaa tarkemmin sanoa miksi sitä teen. Nk. naljailu on minun ja ystävieni tapa kommunikoida. En sano että se olisi mitenkään hyvä tapa, mutta kun siihen on kasvanut niin puukko on pakko pitää terävänä, muuten jää tylsänä lojumaan nurkkaan. Olen pahoillani kaikille joihin olen puukkoani teroittanut! Lupaan yrittää opetella itseäni pois siitä tavasta. Sen sijaan voisin jakaa kiitoksia. (Haluan vielä varmistaa että nuo puukotukset eivät todellakaan tarkoita mitään pahaa. Se on ennemminkin ystävyyden merkki. Tietyt ystäväni tekevät sitä ja se on mielestäni ihan hauskaa kun pitää pystyä vastaamaan toiselle. Tosin tärkeä osa on myös se että muistaa myös osoittaa kiitollisuutensa ja toisten hyvyyden aika-ajoin).
Kiitoksien aika: Ensimmäisenä en pysty muistaa kaikkia millään. Haluan silti sanoa jotain yksittäisille henkilöille kohdistettuja kiitoksia. Yleisiin kiitoksiin on todella vaikea saada konkreettisuutta. Lainaten omaa facebook päivitystäni: Olen erittäin kiitollinen kaikille ihmisille jotka olen tavannut elämäni aikana. Jokainen teistä on osa tietä joka johtaa siihen kuka olen nykyään. Olen kiitollinen kaikille jotka ovat tukeneet minua minun ideoissani. Sekä kiitollinen niille jotka ovat inspiroineet minua ajattelemaan yhä enemmän "laatikon" ulkopuolelle!
Kun ajattelen tarkemmin kiitollisuutta mieleeni tulee ensimmäisenä äiti ja isä. Olen todella kiitollinen kuinka iskä aina tukee minua menemään täysillä, ottamaan ja lähtemään. Sekä kiitollinen kuinka äiti vähän toppuuttelee joissain jutuissa, sekä äitini on maailman avuliain ihminen. Olen kiitolilnen Katariina Laakkoselle, kuinka hän kasvattaa BMXää Suomessa sekä on auttanut minua niin sponsorointi kuin näkyvyys jutuissa. Steve McNab aina kannustaa minua jaksamaan eteenpäin sanomalla: Outi ymmärrätkö; olet legenda. Todella merkittävät sanat kun mietin mennäkkö vai eikö mennä. Sue Walker (joka horjuttaa äitini asemaa maailman avuliaimpana henkilönä) on antanut minulle tavoitteen minkälainen ihminen haluaisin olla. Tammy ja Jeff ovat avanneet minulle Kalifornian piirit ja antaneet jälleen yhden kodin. Maria Okas, henkilö jota en ole vieläkään edes tavannut on aina innokkaana auttamassa minua. Anne ja Maarit ovat vanhimmat ystäväni jotka ovat ja pysyvät kävi mitä vaan ja olin missä vaan! Ville Varis on Helsingin henkilö jonka seurassa tuntuu että olisi ylempänä, siis pohjoisemmassa :D Anne K. ja Kaisa ovat ihania kun tulivat kylään luokseni! Naapurin Okki, joka teki miun kanssa radan miun pihaan <3 Kari Ormo on ihana ihminen. Junnu joka on jotenkin tosi kiva kun se on pitänyt yhteyttä. Se on melko tärkeää kun vaan oikeastaan on itsekseen.
Moista hehkutusta voisi jatkaa, mutta nyt olen hehkuttanut tarpeeksi yhdelle päivälle (hehkutan myös vuokra bensa-autoani joka kerta kun starttaan sen). Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä kiitos kaikille lukijoilleni sekä sponsoreilleni!
Eilen matkalla avasin ystäväni "thanks giving" tervehdyksen Usasta. He olivat maailman suurimmassa BMX racing tapahtumassa. Viimeiset vuoden olen ollut tähän aikaan Usassa heidän kanssaan. Harmitti hieman että en ole siellä, mutta samaanaikaan tapahtuu jotain mitä on pitänyt tapahtua monta vuotta. Muutin Espanjaan!
Laitoin muutaman lauseen kiitos viestin facebookkiin päivän kunniaksi ja siihen tulleista vastauksista tuli todella hyvä mieli. Näin ollen haluaisin jakaa lisää kiitoksia. Olen kiitollinen joka päivä. Itseasiassa juuri erään ystäväni kanssa olemme puhuneet siitä kun annan piikkiä kokoajan. Siis sanallisesti lyön kepillä polvitaipeeseen ja todennäköisesti yritän saada toisen pitämään puoliaan. En osaa tarkemmin sanoa miksi sitä teen. Nk. naljailu on minun ja ystävieni tapa kommunikoida. En sano että se olisi mitenkään hyvä tapa, mutta kun siihen on kasvanut niin puukko on pakko pitää terävänä, muuten jää tylsänä lojumaan nurkkaan. Olen pahoillani kaikille joihin olen puukkoani teroittanut! Lupaan yrittää opetella itseäni pois siitä tavasta. Sen sijaan voisin jakaa kiitoksia. (Haluan vielä varmistaa että nuo puukotukset eivät todellakaan tarkoita mitään pahaa. Se on ennemminkin ystävyyden merkki. Tietyt ystäväni tekevät sitä ja se on mielestäni ihan hauskaa kun pitää pystyä vastaamaan toiselle. Tosin tärkeä osa on myös se että muistaa myös osoittaa kiitollisuutensa ja toisten hyvyyden aika-ajoin).
Kiitoksien aika: Ensimmäisenä en pysty muistaa kaikkia millään. Haluan silti sanoa jotain yksittäisille henkilöille kohdistettuja kiitoksia. Yleisiin kiitoksiin on todella vaikea saada konkreettisuutta. Lainaten omaa facebook päivitystäni: Olen erittäin kiitollinen kaikille ihmisille jotka olen tavannut elämäni aikana. Jokainen teistä on osa tietä joka johtaa siihen kuka olen nykyään. Olen kiitollinen kaikille jotka ovat tukeneet minua minun ideoissani. Sekä kiitollinen niille jotka ovat inspiroineet minua ajattelemaan yhä enemmän "laatikon" ulkopuolelle!
Kun ajattelen tarkemmin kiitollisuutta mieleeni tulee ensimmäisenä äiti ja isä. Olen todella kiitollinen kuinka iskä aina tukee minua menemään täysillä, ottamaan ja lähtemään. Sekä kiitollinen kuinka äiti vähän toppuuttelee joissain jutuissa, sekä äitini on maailman avuliain ihminen. Olen kiitolilnen Katariina Laakkoselle, kuinka hän kasvattaa BMXää Suomessa sekä on auttanut minua niin sponsorointi kuin näkyvyys jutuissa. Steve McNab aina kannustaa minua jaksamaan eteenpäin sanomalla: Outi ymmärrätkö; olet legenda. Todella merkittävät sanat kun mietin mennäkkö vai eikö mennä. Sue Walker (joka horjuttaa äitini asemaa maailman avuliaimpana henkilönä) on antanut minulle tavoitteen minkälainen ihminen haluaisin olla. Tammy ja Jeff ovat avanneet minulle Kalifornian piirit ja antaneet jälleen yhden kodin. Maria Okas, henkilö jota en ole vieläkään edes tavannut on aina innokkaana auttamassa minua. Anne ja Maarit ovat vanhimmat ystäväni jotka ovat ja pysyvät kävi mitä vaan ja olin missä vaan! Ville Varis on Helsingin henkilö jonka seurassa tuntuu että olisi ylempänä, siis pohjoisemmassa :D Anne K. ja Kaisa ovat ihania kun tulivat kylään luokseni! Naapurin Okki, joka teki miun kanssa radan miun pihaan <3 Kari Ormo on ihana ihminen. Junnu joka on jotenkin tosi kiva kun se on pitänyt yhteyttä. Se on melko tärkeää kun vaan oikeastaan on itsekseen.
Moista hehkutusta voisi jatkaa, mutta nyt olen hehkuttanut tarpeeksi yhdelle päivälle (hehkutan myös vuokra bensa-autoani joka kerta kun starttaan sen). Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä kiitos kaikille lukijoilleni sekä sponsoreilleni!
Vielä ihanat aallot
