Täyttä Kaliforniaa: Aamulenkiltä tultua poimin kotipihan puusta appelsiinit ja puristin niistä mehua. Eipä tarvi paljon kaupan mehuja yrittää juoda tämän jälkeen! Juokseminen toimii, se on jopa ihan kivaa.

Kuluneella viikolla kokeilin muuten paikallista julkistaliikennettä. Henkilöautolla ajettuna 30min pitkä matka vei bussilla 3,5h. Todellisuudessa 4,5h, koska bussikuski neuvoi minut jäämään pois väärällä pysäkillä. Missasin seuraavan bussin ja jouduin odottamaan tunnin verran pysäkillä. Onneksi ei ollut mihinkään kiire. Vähän maisemia tuolta reissulta:

VIikon kohokohta oli Thanks giving. Kyseisenä päivänä yleisesti syödään kalkkunaa ja kurpitsapiirakkaa. Juhla on Amerikkalaisten kertoman mukaan saanut alkunsa siitä kun intiaanit toivat ruokaa uudisasukkaille, tai kun uudisasukkaat tarjosivat ruokaa intiaaneille. Kuka ikinä onkaan tarinan kertojana :) Wassenaarien perhe tuli siis kylään ja kaikki ajoivat pump trackilla, parhaimmillaan perheen MUMMO!!! Kovin oli kuitenkin 9-vuotias siskon tyttö, joka ilmoitti, että hän aikoo oppia hyppäämään dirttihyppyreitä! Enkä yhtään epäile, sillä neiti oli erittäin vakuuttava kaikessa mitä teki.

Thanks giving ei minun elämääni suuremmin vaikuttanut. Aamulla lenkki ja illalla lenkki, sillä rata oli kiinni. Kerkesin myös tehdä ensi kauden suunnitelmia. Henkilökohtaisesti uskon, että suunnitelmallisuus parantaa harjoittelua. Toisaalta tuen täysin Ollis Leppäsen kirjankannen sanoja: "liiketoimintasuunnitelma ROSKAKORIIN -ratkaisevaa on se mitä sinä teet". Näinhän se on treenauksessakin. Todellisuudessahan suunnitemat eivät tee mitään, ainut mikä vaikuttaa on ne kerrat kun poistut mukavuusalueelta ja hikipisarat jotka valutat. Pidemmän päälle taas kun miettii, niin järjestelmällinen treenaaminen on pakollista, jotta treenaa oikeita asioita oikeeseen aikaan. Itselle myös kalenteriin kirjatut tavoitteet puskee tekemään enemmän. Antaa syyn noille hikipisaroille ja pinnistyksille. Tekniikkatavoitteet; hyppy ja manuaali, pumppauksen parantaminen. Fysiikkatavoitteet; painonpudotus, yleiskunnon kohotus, . Kaikki on kalenterissa.. nyt ne täytyy enää panna täytäntöön!

Omat kiitollisuuteni haluaisin osoittaa vanhemmilleni, Kari Ormolle, Wassenaarien perheelle ja kaikille lukijoille, sillä olette yllättävän iso osa sitä kuinka jaksan aamulla lähteä lenkille ja painaa siihen päälle puntin. Illalla ajaa pyörää tietäen että kisat joihin treenaan on vajaan 8kk pääästä! Kiitos myös kaikille niille jotka yrittävät kasvattaa BMX racingin tietoisuutta Suomessa. Lajia ei tosiaan vielä tunneta tarpeeksi laajalti...

Meinasin sanoa, että pelihousut repesi, mutta eihän ne mihinkään revennyt. Ennemminkin pakkopaidan alta vasta tuli esiin pelikamat. Eräs aamu, olisikohan ollut lauantai kyseessä, heräsin kello 4.00 aamulla. Makasin sängyssä, koska uni ei enää tullut. Huomasin unelmoivani siitä kuinka hikipisarat valuu nenän vartta pitkin. Parhaimmillaan jopa tippuu maahan. Tuntui, että on pakko päästä liikkeelle. Sinnittelin kello kuuteen asti. Teippasin säären tosi tiukalle, niin ettei se voi mennä väärään asentoon (joka aiheutti viimeksi murtuman). Vedin lenkkarit jalkaan ja lähdin lenkille. Lähdin vaan, nyt riitti. Ensin kävellen ja välillä hiljaa juosten.

Lähes rikollinen olo, kun niin monesti on sanottu, että älä nyt pilaa tätä. Jalka on nyt saanut 2kk lepoa. Mikä tahansa luu murtuu siinä ajassa ja jos jalka ei pääse vääntymään väärään asentoon mitä muka voisi käydä? Illalla löysin itseni BMX-radalta. En ajanut paljoa, mutta vähän kokeilin (kokeilu taisi olla juuri se mikä oli kielletty). Ja samoin kokeilin maanantainakin. Kun teippaus löystyy ja jalka saa mennä vapaammin niin tulee hieman kipua. Olen yrittänyt sanoa kaikille, että minun ei saa antaa ajaa liikaa.

Yksi virhe tässä tosiaan kävi. Kun loukkaantumisesta parantuu, pitäisi muistaa lähteä vähitellen kasvattamaan rasitusta. Ei hypätä täydellä höyryllä kaukaloon.. Kaksi kertaa päivässä treenaaminen on ok, mikäli välissä on vähintään 5h. Tärkeämpää olisi pitää treeni lyhyenä (max 30min) ja tempo aluksi matalana. Ei esim ottaa spurtteja kun juokseminen tuntuu niin hyvältä. Selitän tätä teille, jotta itse ymmärtäisin totella ohjeita. Ongelma tulee siinä vaiheessa kun treenaan 30min ja lopetan, niin joku tulee kysymään: "hey, what's up, why you are not on the track?". Ja kun selittelen niin tulee juuri semmoinen olo että selittelen. Pitäisi vaan sanoa, että se riitti tältä erää ja antaa suuremman selittelyn olla. Jos ne haluaa jauhaa asiaa, niin ne jauhaa sitä oli heille selittänyt tai ei.

Molemmat; ajaminen ja juokseminen on siis tuntunut hyvältä. Ajaminen tosin hieman huteralta. Takana on pitkä tauko, lähes kuin aloittaisi uudestaan talven jälkeen. Kun perusajaminen tuntui hyvältä, niin aloin kokeilemaan manuaaleja. Jotka oli taas tipotiessään. En siis Suomessa päässyt ollenkaan manuaalin makuun, joten aikaa viime manuaaleista on 6kk. (Juuri ennen MM-kisoja en enää harjoitellut uusia tekniikoita, vaan keskityin siihen mikä vie nopeiten radalla eteenpäin).

Polje, pumppaa ylös, anna eturenkaan nousta, nojaa taakse, työnnä jalat.. Miten se mun check-list menikään?

Olen kuitenkin epävirallisesti takaisin pyörän päällä. Kaksi kertaa ajamista vei minut vähintään sille tasolle mitä edustin SM-kisoissa. Polte hommaan on palannut. Ensi kauden tavoitteet asetettu. Puhutaan niistä lisää ensi kerralla :)

Hei jee! Viime tekstini herätti jotain puhetta. Väärinkäsitysten takia haluan tarkentaa: En sano että kaikkien pitäisi ostaa ensimmäiseksi pyöräkseen markkinoiden kallein malli! En ymmärrä miten tekstini semmoisen ajatuksen herätti. Kannatan erittäin paljon esim. käytettyjen pyörien ostamista. Tekstin pääpointtina oli se, että miksi ostaa hyvän hinnalla huonoa?

Ajatellaan asiaan näin. Jos minä menisin ostamaan moottoripyörää ja en tietäisi yhtään mikä pyörä minun kannattaa ostaan. Pyörän väri sanoisi minulle enemmän kuin pyörän merkki. (En vähättele ihmisiä jotka eivät tiedä BMX pyöristä. En itsekään tiedä liikaa ja olen ollut itse siinä tilanteessa kun olen valinnut pyörän sen värin perusteella). Eikö olisi mukava, että joku pidempää lajia harrastanut karsisi edes pahimmat virheet pois? Jos minulta viedään oikeus sanoa mielipiteeni, niin en tiedä lähes ketään joka saisi sanoa mielipiteensä. Kaikki pidempään harrastaneet ovat joko sponsoroituja kuskeja, myyvät pyöriä tai tekevät yhteistyötä pyöräkrossiparkin kanssa. Totuus on että merkkien välillä on eroja. Minun elämääni ei hetkauta se mitä pyörän kyljessä lukee, vaan se kuinka pyörä toimii. Onko pyörästä maksettu liikaa sen laatuun nähden. Onko sillä mukava ajaa ja kuinka hankalaksi elämä sen kanssa tulee (korjataanko pyörää enemmän kun sitä ajetaan ja meneekö rahaa korjaukseen uuden pyörän verran).

Yritin pyöräkaupan omistajan kanssa miettiä asioita jotka pyörän ostaja voisi tarkistaa. Ei kuitenkaan ole mahdollista antaa kaiken kattavaa ohjetta henkilölle joka ei tiedä BMX:stä. Ei edes henkilölle joka on jo vuoden ajanut ja haluaa päivittää pyöräänsä. Katsomalla päältä päin et näe eroja. Jos tarkistat napojen laakeroinnin tai kammet, niin ei kovin pitkälle vielä pääse. Kaikilla uusilla kuskeilla ei ole tuttuja jotka ajavat BMXää. Jos radalta kysyy tuntemattomalta, niin vastaukseen ei ole luottaminen. Melkein parempi kysyä pyöräliikkeestä. Siinäkin saa olla varuillaan. (Saattaa olla vaikka, että myyjällä on vanhentunutta tietoa.) Merkki joka on ollut pidempään kuvioissa on hyvä alku. Mistä aloittelija sitten tietää nuo merkit? No tässä minun näkemykseni asiaan:

Ykkösryhmä: RedLine, GT, Haro (carbon mallin takia tässä kastissa), Free Agent, Supercross. Seuraava ryhmä olisi Intense (jos ne vielä on olemassa), Felt, Chase, SE, Yess, GHP, DK, Hyper, Crupi. Vaihtoehtoja on tosiaan, ennenkuin tarvitsee hypätä aivan utopisiin merkkeihin. Tässäkin oli jo oudompia vaihtoehtoja niitä halajaville. Ei, en ole ajanut näillä kaikilla, mutta kun katsoo ihmisiä jotka maksavat omista pyöristään niin kyseisillä merkeillä on paljon kuskeja jotka osaavat ajaa. Niitä jotka saavat pyörän ilmaiseksi ei voi laskea tähän tilastoon. On todella monta jotka ajavat tietyllä merkillä ainoastaan sen takia, että ovat saaneet pyörän ilmaiseksi tai jälleenmyyjien hintaan. Tiedän kuskeja jotka ovat vaihtaneet aivan utopisiin merkkeihin, koska ovat saaneet rungon jälleenmyyjien sisäänostohintaan. Eli oikeasti pyöränvaihto on maksanut heille todella paljon, mutta on vaan hienoa olla ”sponsoroitu” kuski ja saada kaupan päälle merkin ajopaita.

Ongelmia lisää se, että esim Hyper on runkomerkki. Ei kokonainen pyörä. Jos aloittelija lähtee ostamaan valmista pyörää, niin pysyisin yllä mainituissa merkeissä. Mielummin vielä ykkösryhmässä. Kun mennään harrastajatason pyöriin niin Haron ja Intensen väliltä en osaa sanoa kumpi olisi parempi. Haro on siis ensimmäisessä ryhmässä. He kasvavat koko ajan, kun taas Intense on kuolemassa.. Kuinka moni aloittelija ajattelee tätä tai kuinka monen tarvitsee ajatella? Mitä sillä on väliä? Intense saattaa olla vaikeampi jälleenmyydä. Tai sitten Intense ei kuolekaan.. minä en tiedä.

Oli miten oli, pyöräkaupan myyjä sanoi, että muilla merkeillä ei ole RedLine flight sarjaa vastaavaa pyörää. Hän myi useita muitakin merkkejä ja tietää, että minä en osta mitään. Hänen ei tarvitse puhua minkään puolesta. Kyllä minä puhun taas RedLinen pyörien puolesta. Juuri sen takia, että itse olen tykännyt heidän pyöristään eniten. Jotkut merkit hoitavat homman kotiin, kun taas toiset ei.

Kokosin alle linkit käytettynä myynnissä olevista BMX racing pyöristä mitkä löysin. Jos etsii harrastajapyörää niin itse tsekkaisin ensimmäisenä Signaturella myynnissä olevat pyörät erinomaisella hinta-laatu-suhteella!

Käytetyt:
XL-rungolla 450e
XL-rungolla 470e
XL-rungolla 650e
Kruiseri 420e
Kruiseri 620e

Uudessa osoitteessa ollaan. Aivan huippu ”isäntäperhe” Wassenaar. Rennoimmat ihmiset mitä olen Usassa tavannut, ehkä koko maailmassa. Mahtavaa kun on treeniseuraa ja samalla myös kavereita kenen kanssa hengailla loppu päivä. Perheen isä Jeff on parhaista parhain. Huh huh mitä porukkaa!

Eilen radalla oli Thanks giving nyyttärit. Aivan kuten viime vuonna. Samat henkilötkin kuin viime vuonna. Mutta siis ei pahalla, vaan aivan ihanaa! Tänään soittelin RedLinen kanssa pyöristä. Haluaisin kummastella suomalaisten pyörä valintaa. RedLine ei pystynyt lähtemään samanlaisella sopimuksella mukaan kuin aikaisemmin. Itseasiassa RedLine Suomi aikoo pitää välivuoden pyörien maahantuonnissa sen takia koska myynti on hiljentynyt. Siis haloo! Ihmiset ostaa jotain Definitiven pyöriä samalla hinnalla kuin saisi RedLinen. Nooh, voin sanoa että olen ajanut niillä (tuskaa tuntien) ja korjaillut niitä paljon. Olen ajanut monella muullakin merkillä. Enkä edes mene kysymään miltään muulta merkiltä haluavatko tehdä yhteistyösopimusta. Ei ole yhtään yhtä hyvän tuntuista pyörää kun viime vuoden pyöräni ja sen lisäksi huoltotyöt ovat olleet ERITTÄIN vähäisiä RedLinen pyörien kanssa. RedLine tiimi on ollut suuri apu minulle matkustellessa. Mun mielestä on vaan yksinkertaisesti aivan uskomatonta millä pyörillä ihmiset ajaa!!!!!!! Jokainen ihminen on erilainen ja eri merkit on hyviä eri ihmisille mutta jotain järkeä edes. Ja RedLinessa on järkeä. Ei ole mainospuhetta. Sopimukseen ei kuulu mitään mainos tarvetta, vaan ihan tosissaan neuvon muita vähän katsomaan millä ajaa, paljonko osat hajoillee JA KOKEILTAA MILTÄ ERI PYÖRÄT TUNTUU!! Ja sitten se fillarilehdessä ollut artikkeli jossa vertailtiin eri pyörämerkkejä. Mitä paskaa! Jätkät jotka on kyseisten merkkien sponsoroimia kuskeja "testaa" mikä pyörä paskoista merkeistä on paras. MIKSI JUURI NE PASKAT MERKIT????? MIKSI TE HALUATTE TOTA SHITTIII??? Jeesus että ihan hävettää suomi bmx:n puolesta. Tekeekö kauppiaat näillä roskilla paremmin rahaa kun kunnon merkeillä vai miksi joku edes alistuu myymään niitä? (Maybo, UMF, ABD, Definitive.. välttäkää nyt näitä ainakin alkuun).

Nyt osoite on kuitenkin Bellflowerin kaupungissa, Kalifornian osavaltiossa. Majoitun asuntoautossa ihanan perheen pihalla. Eli oma keittiö, oma olohuone ja oma makuuhuone. Takapihalla on pump-track kahden appelsiinipuun varjossa. Autotallissa punttisali. Radalle on pari mailia.. näillä mennään vielä 50 päivää :)

Haluan pois nopeasti. Tuntuu siltä että jalkakin paranisi nopeammin kun pääsisi aurinkoon. Täällä on kylmä!! Viimeiset päivät on mennyt lähdön valmistelussa. Parhaimpia töitä on mm. viime jouluna siskolle joululahjaksi annetun penkin valmiiksi teko (annoin sen siis keskeneräisenä koska lähdin reissuun ja en vaan kerennyt tehdä sitä).

Olen muutaman kerran kommentoinut kuinka muut ihmettelevät haluani eristäytyä. Se taitaa olla totta. Taisin keksiä mistä on kyse. Muut ihmiset tekevät minusta viallisen. Perus setit tottakai mitkä olen jo maininnut (milloinka ajattelen liikaa ja milloinka liian vähän..). Uusin virheellisyyden tuntemus on kuitenkin harmittavin. Siis ihan tyhmä, mutta silti ihan totta minulle. Oivallus alkoi siitä kun ystäväni lainasi minulta oma-aloitteisesti 50euroa. (Oma-aloitteisen lainauksen tunnetumpi nimi on varastaminen, ainakin mikäli rahaa ei palauteta). Tapahtuma ei kiehuttanut minua millään tavalla. Kyllä 50 euroa on tosi iso raha, se on niinkun 300markkaa! Ystäväni on pyytänyt anteeksi. Olemme yhä ystäviä, olen itseasiassa tälläkin hetkellä hänen luonansa. Miksi näin? Tilanne ei herätä minussa mitään muuta tunnetta että tein virheen. Jälleen kerran; minä tein virheen. Olin hölmö ja luotin toiseen ihmiseen. Olihan lompakossa toki 1200 dollariakin. Olen hyvilläni, ettei ystäväni vienyt niitä.

Turha asian dramatisointi tuntuu lapselliselta. Olisiko minun kuulunut manata toinen helvettiin tai lähteä ovia paiskoen pois. Mitähän ihmiset hakevat käyttäytyessään noin? Sitä että toinen anelisi polvillaan anteeksi? Että he saisivat kuulla kuinka tärkeitä ovat? Minä tiedän kuinka tärkeä olen. En tiedä tietääkö ystäväni sitä, mutta en kaipaa hänen sanovan sitä minulle. Tulevaisuus näyttää onko hän huomannut tehneensä virheen. Minä huomasin oman virheeni ja en varmasti luota häneen toiste. Näitä tilanteita on käynyt liian usein. Muunmuassa sakko minkä sain Usasta. Miksi luotin Ruotsalaiseen matkakumppaniini Henrikiin, että hän todella maksaisi puolet jos auton kanssa tulisi ongelmia? Kaikki piti tehdä minun nimellä koska olin vanhempi ja näin ollen se tuli halvemmaksi. Tai portin lainaus tilanne... siis uskokaa, näitä on todella monta! Sitten minulta kysytään miksi haluan eristäytyä mökilleni. Olisiko vaikka siksi, että kun en ole tekemisissä ihmisten kanssa niin en koe itseäni yhtään niin hölmöksi.

Olen siis valmis eristäytymään :) Jätin Porvoon huvilan ja ja lähdin Jyväskylään. Olin pakannut auton mutta käännyin vielä takaisin soittaakseni hetken ennen seuraavaa puolen vuoden taukoa. Saksofonia minulla on ollut ikävä reissuilla.

Pari kertaa olen vielä fiilistellyt kuvia viime MM-kisoista. Olin niin valmis! Osasin ajaa. Olin vahva! Ja sit se tyhmä moka, mutta muistelen mieluiten sitä että olin hyvä!

Viime akoina treenauksen teemana on ollut vain ja ainoastaan painonpudotus. Homma alkaa jo toimimaan, eli painoa on lähtenyt eikä herkkutelu intoa enää ole. Olisi todella mielenkiintoista tietää mikä vaikuttaa eniten tuohon herkkuhimoon. Toisinaan ei pääse irti herkuista ei sitten millään. Toisinaan pääsee tähän moodiin, että pitää jo väkisellä pakottaa itsensä syömään edes jugurtti kun ei oikeastaan tekisi mieli syödä mitään. Kun Ormo laittoi minut pudottamaan painoa niin hän koko ajan toisti että ei saa kuitenkaan jättää kokonaan syömättä jne jne. Ihmettelin että mitä se nyt vauhkoaa, joo joo, ei ole pelkoa että jättäisin syömättä. Muutama viikon jälkeen huomasin että en halua syödä. Aamulla menen vesijuoksemaan ennen aamupalaa, koska se laihduttaa parhaiten. Hallista ulos päästyä kello on jo lähemmäs kahta. Syön "aamupalan" ja seuraavan kerran syön päiväruuan noin 6 aikaan, kunnes huomaan että kello on jo 8, jonka jälkeen en halua enää syödä. Päivä meni 2 ruualla ja 2h treeneillä. Hmmm...

Lehdissä, kirjojen kansissa ja telkkarissa kommentoidaan vähän väliä "laihduta viisaasti". Mitä sitten on se viisas laihduttaminen? Sitä että ainut mikä kehosta poistuu on rasva.. Suomeksi sanottuna sitä että paino putoaa niin tuskaisen hitaasti, ettei se kannusta ketään pysymään pois herkkujen luota. Minun mielestä viisas painon pudottaminen on sellaista millä paino putoaa. Toisille toimikoon tuo 2 kg/kk. Mä tarviin sen 2kg viikko, jotta homma pysyy elossa. ”Ei niin nopeasti rasva pala”. No varmasti palaa enemmän rasvaa kun sillä että yrittäisin 2kg kuukaudessa ja tuskastuisin ja loppu peleistä paino olisi vaan noussut. Muutaman asian olen yrittänyt huomioida, se on vitamiinien saanti sekä vatsan toiminta. Jos ei ole vessahätä niin keho ei toimi ja taas jos on huono olo vatsassa, turvotusta tai mitä vaan, niin sitten on myös syöty jotain väärää. Hyvin on oikeasti mennyt! Ja paljon parempi olo kuin vanhoilla ruokatavoilla.

Jokainen tyylillään. Sitä sanotaan myös, että painonpudotus äherrykset on ihan turhia koska kuitenkin palaamme aina siihen omaan luontaiseen painoomme. On kylläkin totta, ettei ihmisen pitäisi treenata itseään parempaan kuntoon kuin mitä jaksaa ylläpitää. Jollekin se tarkoittaa, että no en mä sit treenaa, koska en kuitenkaan jaksa jatkaa sitä ikuisuuksiin. Toiselle se taas voi tarkoittaa sitä, että en jätä tämän päivän lenkkiä väliin (tai kurauta tämän viikon/kk treenejä), sillä sen myötä kaikki aikasemmin tekemäni työ on ollut turhaa.

Juuri nyt haluaisin hyppiä. Puristaa kehosta irti kaiken minkä pystyn. Kokeilla kuinka kimmoisasti pystyn hyppimään tai kuinka korkealle pääsen. Seinäkorkeuden hyppääminen on todettu olevan suoraan verrannollinen ihmisen lihassolurakenteeseen, eli kuinka paljon on nopeita soluja suhteessa hitaisiin. Hyppyä en uskalla tehdä, koska niin monesti on sanottu, että ”ÄLÄ NYT PILAA TÄTÄ”, älä käy testailemaan, että joko jalka kestää jne.. Jos nyt pelleilen niin sitten 2kk työ on hukkaan heitetty. Fysioterapeutti sanoi, että mikäli teen hänen harjoituksiaan hyvin, niin kuukauden päästä voin ajaa. KUUKAUDEN!!!!!! Sitten olen ollut 3kk pois pyörän päältä! En sano että jaksan kuukautta odottaa, mutta vielä hetken voi Toinen huomion arvoinen seikka on se, että maailman suurimmat BMX kisat Grandsit jäävät väliin tänä vuonna. Tähtäimessä on kuitenkin MM-kisat ja niissä ei ole vielä menetetty mitään!

Rakas blogi ja rakas BMX. Mulla on teitä ikävä. Muistatteko kun kaikki alkoi; asuin Ruotsissa ja jouduin pidättelemään itseäni kirjoittamasta joka päivä. Elämä tuntui tarjoavan jonkun henkeäsalpaavan elämyksen päivittäin. Kröhöm, tarjoaahan se nykyäänkin! Ne vaan peittyy kaiken henkeäsalpaamattoman tekemisen alle. En ymmärrä mistä kokoajan kiire tarttuu minuun. Kerronpa teille nyt jotain hauskaa :) Mulla on pari lemmikkihiirtä. En oikeastaan tiedä onko mulla niitä enää, koska sorruin tarjoamaan niille sinisiä kaurajyviä (eli myrkkyä). Homma kuitenkin meni näin, että viivyin jklssä suunniteltua pidempään. Minulla oli jäänyt banaani pöydälle, joka oli taas houkutellut pikku herkkusuut paikalle. Kun tulin kotiin, niin talo oli lähes hiirien vallassa. Ajattelin listiä ne, mutta kun näin ne kipittämässä seinän vierustalla niin ne oli niin herttaisia ja pieniä, etten kestänyt. Eleltiin mökillä muutama päivä sulassa sovussa. Kuten kaikissa suhteissa, niin tässäkin, alku huuman laskeuduttua alkoivat erimielisyydet. Hiiret herättivät minut aina aamulla seitsemän aikaan. Parasta oli se kun laitoin valot päälle niin kaksi hiirtä on keskellä lattiaa. Seisovat takajaloillaan ja nojaavat etujaloilla toisiinsa. Pyörivät rinkiä, aivan kuten tanssisivat. Vaikka tuijotan niitä niin ne ei lopeta! Sanon ääneen; ”hei haloo!”, mutta sama meno jatkuu. Kopautan lattiaa, niin hiiret juoksee pois. Seuraavana päivänä ostan hiirien ultraäänikarkoittimet, mutta koska sen sanotaan alkavan toimia vasta 2 viikon käytön jälkeen, niin laitan hiiribaarin pystyyn. Tarjolla sisältäpäin syövyttävää muonaa joka kuulemma saa vielä hiiret hakeutumaan ulkoilmaan ennen kuin kuolevat. Kamalaa miten raakaa! Semmoista on ollut elämä viime aikoina. Eilisen Jukka Pojan keikan lisäksi tänään vuorossa oli siskoni ohjaama nykysirkus esitys ”will have sex for love”. Olen erittäin ylpeä siskostani. Hän sai vielä puolen vuoden taiteilija apurahankin!

Kaverini kävi kylässä ja kysyi että miten teistä kaikista on tullut tommoisia outoja, jotain taideihmisiä. Pohdin asiaa jälkeenpäin. Tätini sanoi, että no teillä tehtiin aina kaikkea itsensä ilmaisua. Omia harrastuksiani oli baletti, break dance, jalkapallo, jääkiekko, telinevoimistelu, kuvataidekerho, partio, kokkikoulu, yleisurheilu, koripallo, judo, karate, morocross, tanhu, pianon ja kitaran soitto, joku uskontokerho what?, suunnistuksessa kävin jonkun kerran.. en muista enempää. Onhan tuossa ilmaisuakin, mutta on siinä myös taiteen ulkopuolelle lukeutuvia harrastuksia. Luulen, että yhdelle lajille omistautumisen sijaan meidät opetettiin nauttimaan elämästä. Sitä tässä olenkin miettinyt, että jos joskus saisi vastuukseen kasvattaa lapsen, niin osaisinko olla ylikehittämättä niitä. Eli soittamatta klassistamusiikkia lapsen ollessa vielä vatsassa, laittamatta eri kieliseen päiväkotiin, niin että lapsesta tulisi vähintään 2 kielinen ja urheilussa tämän voi viedä aivan äärimmäisyyksiin. Vai osaisinko ottaa rennosti, opettaa lasta nauttimaan olemisesta. Nauttimaan linnunlaulusta jne. Se että on ikäisijään parempi asioissa luo varmasti hyvän pohjan itsetunnolle, silti elämää rakastava henkilö kuulostaa minun korvaan paremmalta. On sekin harmi, että annetaan lasten jäädä aivan tumpeloiksi.. Tiedän molemmista versioista ääripäät jotka ovat onnellisia.

Palataas nyt kuitenkin tähän minun elämän ilooni. Jalka alkaa vaikuttaa paljon paremmalta! Uskon että ensi keskiviikkona olevan fysioterapian jälkeen saan taas luvan ajaa pyörää. En jaksa enää odottaa! Niin joo, miulla oli palaveri Marcin kanssa, eli espanjalaisen BMX valkun. Pääsin hänen valmennettavakseen ja olen erittäin kiitollinen asiasta. Tulevalla kaudella hänellä on kuitenkin vain 5 kuskia, joten paikka hänen kuskinaan ei ollut millään tavalla itsestäänselvä. Ormo toki jatkaa fysiikkapuolella, siitäkin olen äärimmäisen onnellinen! Sain muutaman kotitehtävän BMX videoita katsomalla. Jokainen varmasti oppii lajia katsomalla kisoja ja tekniikkavideoita. Ajolinjoja, kuskien virheiden etsimistä, hyvien juttujen havainnointia. Hieman sama kysymys kuin lapsien kehittämisessä.. Itsestään nopean kuskin kehittäminen on yleensä eri asia kuin hauskojen tekniikoiden oppiminen. Kummalle kannattaisi antaa enemmän arvoa. Tällä hetkellä itselle vastaus on selvä, mutta jokaiselle tärkeä asia mietittäväksi!