Pientä fiilistelyä vielä viime viikon kisoista :) Tässä pokaali jonka sai neljännestä sijasta.. melkein voi olla tyytyväinen että ei sijoittunut paremmin, koska ei olisi saanut pokaalia mahtumaan autoon :)

Jenkkilän terveydenhuolto on omaa luokkaansa. Sen lisäksi, että lääkkeet ei auta mitään. Tiistaina yritin päästä lääkäriin. Kuljen polkupyörällä, ja välimatkat on vähän eri luokkaa kun Jyväskylässä.. Ensimmäinen paikka käännytti minut heti pois.. toinen paikka melkein otti minut sisään mutta sitten neuvoi että tien sairaalalle.. Sairaala sanoi, että minun pitäisi olla siellä missä kaikista ensimmäisenä olin ollut. Turhauduin ja sanoin, että tämä on hätätapaus. Hoitaja katsoi minua silmiin.. minä änkytin takaisin; luulen että mursin solisluuni kun lensin ohjaustangon yli. VIhdoin ne otti minut sisälle. Tutkivat solisluun. Yritin selittää että yskä on tosi paha, että hengitys ahdistaa... Solisluu ei ollut murtunut, joten ne heitti miut muitta mutkitta pihalle. Pyysin reseptiä yskään.. sainkin sellaisen. Nyt olen kaksi päivää litkinyt kodeiini siirappia (eli morfiinin sukulaisaine) ja eipä ole auttanut!

Okei. Takaisin Huntington Beachillä. Netti kotona ei toimi. Lääkäristä kotimatkalla pysähdys mäkki saldelle ja dataamaan. Lääkäri siis vaan, koska olen ollut 2 viikkoa kipeä ja loppua ei näy.

Maailman suurimmat BMX-kisat on nyt nähty! Melkoinen rumba nuo kisat olikin. Kisojen jälkeen ajettiin 20 tuntia yhteen pötköön Huntington Beachille. Joten päivitykset on vähän myöhässä.

Paikka finaaliin meinasi olla kiven alla.. mutta loppujen lopuksi kuitenkin onnistui. Tämän jälkeen noin 8 tuntia odottelua ennen finaaleja. VIhdoin finaalit alkaa. Lähden lämmittelemään. Aikaa omaan lähtöön on vielä, joten en vedä varusteita päälle vaan menen parkkipaikalle ajelemaan. Muutama spurtti..ihan sika hyvä olo! Spurtti, jalka irtoaa polkimelta, rojahdan eteenpäin, lantio osuu ohjaustankoon ja lennän tangon yli. Pää osuu maahan, pyörin ympäri, toinen jalka on vielä kiinni polkimessa joten pyörä pyörii mukana..

Makaan maassa. Voi v***u, hajosko mun pyörä?? Nousen ylös. Pyörä on kunnossa. Voi ei, olenko mä kunnossa?? Päähän sattuu. Ei niin kamalasti. Istun vähän aikaan. Kyynerpää ja olkapää on kipeät. Paikat vertyy vähitellen. Menen paikkaamaan haavat ja vedän varusteet päälle.

Hei ryhdistäydy Outi. Nyt uudestaan pyörän päälle.. Muutama hyvä porttilähtö auttaa varmasti saamaan fiiliksen takaisin. Menen "get-a-gate" treeniportille. Pari lähtöä.. ja jalka irtoaa taas polkimelta. Varusteet päällä.. mitään ei satu, mutta epävarmuus kasvaa!! Lähtö edessä, ei voi mitään pitää mennä.

Jonottaminen kestää ja kestää. Tytöt puhuu kuinka rata on mennyt huonoon kuntoon. Sisämutka on karsean liukas. Katson skriiniltä muiden lähtöjä. Sisämutka on tosiaan kamala.. Minä lähden portista 1.

Meidän vuoro. Lähtö. Suunnitelma oli painaa muita ulos, mutta ei oikein onnistu. Mutkaan. En polje niin kovaa kun pystyisin. En tohdi paikaa kunnolla ulos ja jään neljänneksi. Muutama polkaisu ja menisin ohi kolmannesta. Otan pari extra polkaisua, jopa rytmisuoralla. Mutta polkimet pyörii tyhjää. Välitys on käsittämättön pieni 39/18. Ei mitään järkeä.

Olen neljäs. En ole kamalan pettynyt, mutta en tyytyväinenkään. Kumpa kaikki opitut asiat saisi taltioitua johonkin.. Mahtava viikonloppu!!

Minun osalta tämä päivä on nyt takana.. Himputti. Ihan sika hyvä alku. Olin ihan valmis.. liian nössö mutkan ajo ja koko peli oli menetetty. Kaksi parasta meni suoraan finaaliin. Huomenna on vielä mahdollisuus päästä finaaliin.. Ehkä onkin ihan hyvä, että saan lisää harjoitusta. Sentään sprintit on vähän parempia, koska olin tokana ekassa mutkassa.. Olisi pitänyt puskea ylös. En tajunnut :( Kuitenkin, ekalla suoralla voitin kaikki joita vastaan eilen kisasin. Sitten sekosikin pakka :D LOL

-- piti laittaa video, mutta youtubella on varmaan kuukautiset kun on niin saakelin vaikeeta taas sen elämä, joten ei videota --

Presidentin kisat on käyty :) Kotin tuomisena karsean painava pokaali rinnassaan numero 2. Ensin otin "saver stampseja", eli kuponkeja joita voi käyttää rahana pyöräkaupoissa, mutta pojat lähetti minut takaisin ottamaan pokaalin. Hehe.

Kisat oli mahtava kokemus. Motoja oli jotain 530!! Tänään alkaviin kisoihin on 678 motoa!!! Ensimmäisen päivän 530 motoa (kaksi alkuerää, neljännesfinaalit, puolivälierät ja finaalit..) saatiin läpi noin 12tunnissa. Siinä on vähän euroopan kisajärjestäjille tavoitetta.

Omaan kisaani olen erittäin tyytyväinen. Finaalipaikan sain vasta toisessa lähdössä.. lähdin portista 8 ja leikkasin sisään niin että muut joutui jarruttaa vauhdin pois. Finaalissa taas lähdin sisältä ja painoin ekassa mutkassa muut ylös, tai ainakin sen jonka kanssa kävin isoimman kisan :)

Nyt paraatiin.. kiire jo :) See ya!

Perillä Tulsassa! Rata näyttää mahtavalta! Mä tosissani tykkään näistä USAn radoista. Nämä on nopeita ja tosi teknisiä. Teknisyys tekee niistä just hauskoja. Lähtökumpu ei ole koskaan korkea, mutta se ei haittaa mitään. Radat on mahtavia ajaa! Niin proille kun pikku-lapsille!!

Tulsan radassa pro-kuskeilla on hyppy meidän kolmannesta mutkasta ulos. Siitä niiden rata jatkuu omalla mutkalla ja kolmannella suoralla. Olen ihan fiiliksissä tästä kuinka nämä tekee radat :) Radan ei tarvitse aina olla supercross lähdöllä, step-up jonka jälkeen speed pumppeja ja ekan suoran lopussa tripla. Toisella suoralla muutama tupla ja lopuksi step-up. Noi on jo niin nähty.

Huomenna kuitenkin lämmittelyt radalla. Puoli tuntia aikaa. Niin ja kisat näkyy muuten livenä netistä.

BTW. Alkaa vähitellen hahmottumaan kuinka paljon ihmiset ajaa täällä. Ne lähes elää autoissa. Se onkin ehkä ainut syy miksi en voisi muuttaa tänne. Shawnilla on noin vuoden vanha auto ja 100 000km mittarissa. Kun huomioidaan että sillä on myös toinen auto ja vaimolla oma, niin lukema näyttää vieläkin pahemmalta.

Ensimmäiset 12 tuntia automatkasta takana. Matkaseurana entinen RedLine kuski Shawn O'gorman. Keneen tutustuin viime reissullani. Shawn on vähän avannut minulle Amerikan BMX kuvioita. Sen enempää historiaan menemättä muutama seikka ihan viime aikojen tapahtumista. Eli vielä reilu vuosi sitten Usassa oli kaksi BMX liittoa; ABA ja NBL. Kyseiset järjestöt syntyivät suunnilleen samaan aikaan. Tosin tuo ei ole tieto, vaan wikipedian perusteella tehty päätelmä.

NBL tapasi olla enemmän talkoohengellä pyöritettyä toimintaa. Joskin olen saanut semmoisen kuvan, että NBL:n radat oli parempia, pikkusen enemmän Euroopan ratojen tyylisiä. ABA radat oli melko tasaisia. Yhtenä syynä Shawn uskoi olevan sen että ABA oli bisnes. 60 moton racing iltoihin ei toivota kamalan montaa kolaria hidastamaan kisan kulkua. NBL toimi pääasiassa itärannikolla.

NBL kuitenkin ajautui vararikkoon. Viimeisenä oljenkortenaan he yrittivät ns. kuukausikortti systeemiä, eli maksamalla kuukausittaisen summan sai kisata niin paljon kun halusi. Tämä kerrytti pisteitä, mutta kisoista ei saanut palkintoja. Välillä tuntuu, että koko BMX on olemassa pelkästään pisteiden voimalla. Kuka saa district 1 kyltin, tai NAG1 (national age group #1) tai minkä ikinä. Lähinnä pitää vaan juosta kisasta toiseen mahdollisimman paljon. NAG1 kyltin kuvat silmissä dollareista tai hauskuudesta viis. Oli miten oli, useat piti NBL kuukausimaksua kummallisena ja viimeinen naula arkkuun oli lyöty.

ABA otti haltuunsa koko racingin ja samalla muuttui USA BMX:ksi. Nyt Usa BMX:llä on yli 370 rataa!

Look who is here? Oudi came back. Finns are in the house. How did boarder let you come back? Mike Redman kailottaa mikrofoniinsa Lake Perrisin radalla :) Aina yhtä mahtavaa tuo jenkki-potaska!

Mike Redman on ottanut Lake Perrisin radan pyörityksen hoitaakseen. Radalle on tehty pieniä muutoksia.. suurin juttu on kuitenkin se että homma pyörii taas. Radalla on porukkaa, kisat on käynnissä. Tosi hieno juttu!!

Siis jos joku ei tiedä niin vuoden alussa kun olin täällä oli minun määrä tulla treenaamaan Lake Perrisin radalle. Olen osittain tyytyväinen, että rata oli silloin kiinni. Olen tutustunut todella mukaviin ihmisiin ja tätä ei olisi todennäköisesti tapahtunut mikäli olisin asunut tuolla korvessa :) Heh, eli muistetaan että kaikissa asioissa on aina puolensa!

Puhtain pyörin lähdetään huomenna matkaan kohti Grandsejä, eli maailman suurimpaa BMX kisaa. Matka Losista Oklahomaan taittuu autolla.. joten jännää on :D

Hard core treenausta takana pari päivää. Ei ole ollut mahdollisuutta postailla.. Ihan hullua settiä. Nyt pitää keventää.. Tänään kuitenkin kisasin Bellflowerin Thanks Giving nyyttärikemujen täyttämällä radalla. Meillä oli jopa oma kruiserluokka tytöille :D

Luokan syntymiseen tarvitaan vähintään 3 kuskia. Meillä oli siis juurikin tuo 3 kuskia; minä, 19 vuotias tyttö ja 11 vuotias neiti (joka on vaan uskomattoman hyvä).

Syötyäni mahan täyteen pystyin hyvin mielin vyörymään maaliin voittajana :D Eli ensimmäinen sija!! Kamalan tiukkaa kisaa ja kamalat jännitys tärinät portilla.

Viime päivät treeneihin meno on ollut kirjaimellisesti hikistä. Matka lähimmälle radalle on 15mailia, eli 25min. Pyörällä tuohon matkaan menisi 1,5h ja julkisilla 2h! Ihan uskomatonta! Mutta sentään ne kulkee.. Ollaan menty bussilla puoleen väliin ja poljettu siitä radalle. Tosin pikkusen kun eksyy niin 45minuutin pyöräily voi muuttua 1,5h pyöräilyksi. Voin sanoa, että ultrakevyt satula ei saa kuskia tuntemaan itseään ultra kevyeksi.

Tuohon sitten kun lisää päälle 1,5h treenit radalla ja kotimatkan niin alkaakin olemaan päivä paketissa :D

Stephen Murrayta varten järjestetystä hyväntekeväisyystapahtumasta pikainen leikkaus. Itse tulin kisassa kolmanneksi, tehden aivan mahtavan mutka ohituksen. Enemmän kun iloinen nyt!!