Löysin onnen tänään. Siis viime viikonloppuna rakastuin Juha Tapioon, mutta tämä on aivan eri asia. (Huh huh miten symppis tyyppi se Juha). Olin vesijuoksemassa, alkaa menemään jo rutiinilla.. Olin kuitenkin pitkästä aikaa onnesta niin soikeana että olisin halunnut kirkua, kompensoin tämän sätkimällä jalkoja veden alla nopeampaa. En ole siis ollut mitenkään mieli maassa, mutta kun en saa ajaa pyörällä niin onni ja into ei ole ihan niin voimakkaita.
Luulen, että tämä elämys sai alkunsa kun juttelin eilen illalla (viime yön, jos nyt ihan rehellisiä ollaan) ystäväni luona. Taas kerran joku päivitteli kysymystä miksi minä olen eroitunut? En tykkää ihmisistä oli vastaus, joka vaati vähän lisäselvitystä. Tykkään hyvästä seurasta todella paljon, mutta rakastan myös omaa seuraani. Luulen, että tykkään ihmisten seurasta keksivertoa enemmän, tällä väitteellä ei toki ole mitään perustelua. Yleensä ihmiset pakoilevat omaa seuraansa. Miten kukaan voi olla täysin ilman jännitteitä seurassa, jos kaapissa on luuranko yksinolosta. Seurassa pitäisi olla sen takia, että tykkää seurasta, eikä sen takia ettei tykkää olla yksin.
Ihmiset heittevät minulle kauhukuvia siitä kuinka eristäydyn mökilleni 50-vuodeksi yksin enkä koskaan enää tapaa ihmisiä. Haloo, en ole vielä ollut kertaakaan yhtä vuorokautta mökillä käymättä Helsingissä. Sen lisäksi olen asunut mökillä kuukauden, joten pelottelut 50 kuukaudesta olisi enemmän paikallaan kuin puheet samasta vuosimäärästä. Vielä lisäyksen arvoinen pointti on, että jos eristäytyisin mökilleni niin se olisi tietoinen päätös. Olen asunut kaupungissa, olen asunut lähiössä, omakotitalossa ja kerrostalossa. Jos päätän jäädä mökille keskelle metsää niin saattaapi olla että muidenkin kannattaa kokeilla. Se, että jotkut kulkevat omia polkuja, eikä valtateitä, ei tarkoita että he tekisivät jotain väärin, heissä olisi vika tai heillä olisi hätä. Valtatietä on helppo päästellä menemään, seuraa vain virtaa. Siitä kun iskee päin puuta niin sattuu, tai saattaa iskeä vauhtisokeus.. Saattaa olla myös tietoinen valinta kulkea valtatietä. Sitä ei tiedä kukaan muu kuin itse.
Aluksi ahdisti kuinka taas minun valintoja arvosteltiin, minua arvosteltiin. Pohdin ja pohdin. Juuri tämä takia en tykkää ihmisistä, kun tuntuu että koskaan en keplaa sellaisena kun olen. En kelpaa muille, mutta kelpaan itselleni. Siinä se sitten oli. Kelpaan itselleni, olen iloinen siitä mitä olen. Minun ei tarvitse enää selitellä muille, tai puolustella valintojani. Aih, kuinka ihana olo!! :)
Huomenna on aika askel spesialistille. Aluksi siis sattui pohkeeseen yhteen kohtaan. Tällä hetkellä, 2 viikon fysioterapeutin harjoitusten jälkeen, sattuu sääriluuhun, nilkkaan ja polveen. Saatiin pohkeen kipu pois, mutta hinta on vähän liian kova. Ja ratkeaa myös joudunko takaisin kepeille. Murrr!!
Luulen, että tämä elämys sai alkunsa kun juttelin eilen illalla (viime yön, jos nyt ihan rehellisiä ollaan) ystäväni luona. Taas kerran joku päivitteli kysymystä miksi minä olen eroitunut? En tykkää ihmisistä oli vastaus, joka vaati vähän lisäselvitystä. Tykkään hyvästä seurasta todella paljon, mutta rakastan myös omaa seuraani. Luulen, että tykkään ihmisten seurasta keksivertoa enemmän, tällä väitteellä ei toki ole mitään perustelua. Yleensä ihmiset pakoilevat omaa seuraansa. Miten kukaan voi olla täysin ilman jännitteitä seurassa, jos kaapissa on luuranko yksinolosta. Seurassa pitäisi olla sen takia, että tykkää seurasta, eikä sen takia ettei tykkää olla yksin.
Ihmiset heittevät minulle kauhukuvia siitä kuinka eristäydyn mökilleni 50-vuodeksi yksin enkä koskaan enää tapaa ihmisiä. Haloo, en ole vielä ollut kertaakaan yhtä vuorokautta mökillä käymättä Helsingissä. Sen lisäksi olen asunut mökillä kuukauden, joten pelottelut 50 kuukaudesta olisi enemmän paikallaan kuin puheet samasta vuosimäärästä. Vielä lisäyksen arvoinen pointti on, että jos eristäytyisin mökilleni niin se olisi tietoinen päätös. Olen asunut kaupungissa, olen asunut lähiössä, omakotitalossa ja kerrostalossa. Jos päätän jäädä mökille keskelle metsää niin saattaapi olla että muidenkin kannattaa kokeilla. Se, että jotkut kulkevat omia polkuja, eikä valtateitä, ei tarkoita että he tekisivät jotain väärin, heissä olisi vika tai heillä olisi hätä. Valtatietä on helppo päästellä menemään, seuraa vain virtaa. Siitä kun iskee päin puuta niin sattuu, tai saattaa iskeä vauhtisokeus.. Saattaa olla myös tietoinen valinta kulkea valtatietä. Sitä ei tiedä kukaan muu kuin itse.
Aluksi ahdisti kuinka taas minun valintoja arvosteltiin, minua arvosteltiin. Pohdin ja pohdin. Juuri tämä takia en tykkää ihmisistä, kun tuntuu että koskaan en keplaa sellaisena kun olen. En kelpaa muille, mutta kelpaan itselleni. Siinä se sitten oli. Kelpaan itselleni, olen iloinen siitä mitä olen. Minun ei tarvitse enää selitellä muille, tai puolustella valintojani. Aih, kuinka ihana olo!! :)
Huomenna on aika askel spesialistille. Aluksi siis sattui pohkeeseen yhteen kohtaan. Tällä hetkellä, 2 viikon fysioterapeutin harjoitusten jälkeen, sattuu sääriluuhun, nilkkaan ja polveen. Saatiin pohkeen kipu pois, mutta hinta on vähän liian kova. Ja ratkeaa myös joudunko takaisin kepeille. Murrr!!
Rupesin virittämään suksia SuperStrideriin. Muutama lisäys niin sukset pysyy paikoillaan ja pikku kuskien talvesta tulee entistä hauskempi.
