Tällä kertaa sentään tiedän mitä harjoitella. Usein ei ole tietoa edes siitä. Tiedän jossain määrin jopa miten harjoitella, mutta en tiedä meneekö oikein vai ei. Aivan kuin soutaisi vastatuuleen. Kamalasti tekee töitä, mutta ei tiedä tapahtuuko mitään, vai meneekö jopa taaksepäin. Mikäli kevennys toimii, niin se ei anna niin suoraa palautetta kuin jos ottaa backsiden hyvin. Olen myös kuullut että peli on 50-50, että molemmat on yhtä merkittäviä.
Oppimisesta toisenlainen kokemus tuli tänään kun kokeilin flatland BMXää. Pyöräkrossiparkissa oli S-omistajien kokeilupäivä ja Suomen paras kuski Aleksi Ritsilä oli näyttämässä temppuja. Pienenä halusin oppia BMXää. En tiennyt mistään eri alalajeista. Tiesin vaan pyörän missä on hieno tanko ja 20 tuumaiset renkaat. Usein myös tapit. Näin jotkut flättipojat laajavuoressa tekemässä ja temppuja ja pyysin että he näyttäisivät minulle jotain. Itse ajattelin että he näyttäisivät mitä minä voin tehdä ja pojat taisivat näyttää parastaan. Leuka painui rintaan kun mietin etten koskaan tulisi oppimaan tuollaista. Minun kohdalla tällaista "luovuttamista" ei ole kovin usein käynyt. Kun haasteet menee liian isoiksi, niin ne kääntyy ihailijaansa vastaan. BMX jäi silloin täysin.
Tänään pääsin kuitenkin hieman flätti BMX:n pariin. Nyt on sitten pyörä hakusessa :)