Uuden oppiminen on aina todella mielenkiintoista. Samalla kun oppiminen on mielenkiintoista saattaa se olla erittäin vastenmielistä. Pumppauksessa olen hyvä hyödyntämään hyppyrin alaspäin menovaiheen (back siden). Vastaavasti olen taas heikko hyppyrin etupuolella kun pyörää pitäisi keventää. Selvästi vauhti hidastuu ylöspäin mennessä. Harjoittelin pääsemään tästä eroon ja harjoittelu tuntui mitä epämielyttävimmältä. Teet jotain, et tiedä onko se ollenkaan oikein. Laitat peliin kaiken ja ajoitus menee puoli sekunttia vikaan ja koko liike on ollut turhaa. Vai oliko se sittenkään ajoitus, ehkä liike onkin väärä... Tämä vastenmielisyys tulee usein A. pelosta epäonnistua (aivan turha) B. epätoiteisesta olosta (turha mutta ei niin helppo välttää) C. pelosta satuttaa itsensä (turhahko mutta myös tarpeellinen).

Tällä kertaa sentään tiedän mitä harjoitella. Usein ei ole tietoa edes siitä. Tiedän jossain määrin jopa miten harjoitella, mutta en tiedä meneekö oikein vai ei. Aivan kuin soutaisi vastatuuleen. Kamalasti tekee töitä, mutta ei tiedä tapahtuuko mitään, vai meneekö jopa taaksepäin. Mikäli kevennys toimii, niin se ei anna niin suoraa palautetta kuin jos ottaa backsiden hyvin. Olen myös kuullut että peli on 50-50, että molemmat on yhtä merkittäviä.

Oppimisesta toisenlainen kokemus tuli tänään kun kokeilin flatland BMXää. Pyöräkrossiparkissa oli S-omistajien kokeilupäivä ja Suomen paras kuski Aleksi Ritsilä oli näyttämässä temppuja. Pienenä halusin oppia BMXää. En tiennyt mistään eri alalajeista. Tiesin vaan pyörän missä on hieno tanko ja 20 tuumaiset renkaat. Usein myös tapit. Näin jotkut flättipojat laajavuoressa tekemässä ja temppuja ja pyysin että he näyttäisivät minulle jotain. Itse ajattelin että he näyttäisivät mitä minä voin tehdä ja pojat taisivat näyttää parastaan. Leuka painui rintaan kun mietin etten koskaan tulisi oppimaan tuollaista. Minun kohdalla tällaista "luovuttamista" ei ole kovin usein käynyt. Kun haasteet menee liian isoiksi, niin ne kääntyy ihailijaansa vastaan. BMX jäi silloin täysin.

Tänään pääsin kuitenkin hieman flätti BMX:n pariin. Nyt on sitten pyörä hakusessa :)

Wuhuu! Kaudesta 2013 on selvitty. Viime viikonloppuna käytiin viralliset SM-kisat. Mikä parasta kisoissa oli yli 100 kuskia. Ihan tarkkoja numeroita en pysty sanomaan, mutta noin 80 kuskia jotka kisasivat SM-tittelistä (eli alle 10v sarjoissa ei jaettu SM-arvoa). Sitten 6- ja 8- vuotiaiden sarjat, sekä noin 30 Strider kuskia. Ilmapiiri oli mitä mahtavin!

Itselle siis taskuun jäi pyörän tupit, parikymmentä proteiinipatukkaa, marimekon vesikannu... 2 kultaista mitallia ja numerolaattapinolle jatketta ja sitten 400euroa rahaa!!! Yritän siis kertoa kuinka palkinnot olivat uskomattomat. Suomessa jaetaan selvästi parhaat palkinnot :)

Strider luokka oli tietysti miun lemppari :) paljon muita ei kerennytkään katsoa. Olisi ollut kiva nähdä miten ajot sujuu kun ei ole nähnyt lähes ketään sitten viime kesän. Aikaisempana yönä olin ajanut Helsinkiin Oulusta joten kaikki virta piti säästää omaan ajamiseen.

Ja sitten vielä toi vanha virsi minkä olen niin useasti jo oppinut. Älkää koskeko pyörän säätöihin enää viikkoa ennen kisoja tai paria päivää. TAI AINAKAAN KISAPÄIVÄNÄ! Eli välityksien kanssa piti mennä pelleilemään ja aivan kamalan ja uskomattoman kamalan väliltä valitsin aivan kamalan.

Oli ihana nähdä kaikkia tuttuja!! :) Toivottavasti vielä jotain tapahtumia tulee syksylle.

Viime päivinä olen sattunut tutustumaan ihaniin ihmisiin. Mikä heistä tekee ihania on yksinkertaisesti inhimmillisyys. Tapauksia kuten Jamaikalainen kampaaja (suosittelen!! http://www.coloursinternational.fi/) joka korjasi miun hiuksia. Kaikki toiminta oli todella avuliasta ja ymmärtäväistä. K-Raudan random mies joka heitti minulle vanerit Ruoholahdesta Malmille kun en saanut niitä mahtumaan autoon sitten mitenkään päin. Se ei siis ollut siellä töissä. Enkä edes pyytänyt, vaan hän tarjoutui apuun koska hänellä oli pakettiauto. Nipistin itseäni, koska en uskonut sitä todeksi. Marc, BMX-valkku, on kuin avuliaisuuden ja ymmärtäväisyyden veistos. Tämmöinen toiminta kannustaa itseäkin toimimaan avuliaasti. Tänään sain kyytiläisekseni bussista myöhästyneen neidin... Näin se pitääkin mennä! Kerrassaan ihanaa :)

Tosiaan edellä mainituista vanereista olen valmistamassa palkintokoroketta Helsingin radalle. Kyllästyin tekemään sitä, joten välissä palkaksi itselleni, tein hyppy esteen. Nyt on vähän lisävirikettä taas opetella bunnyhoppia. Ja homma menee helposti kasaankin, joten ei ole syytä miksi se ei voisi olla takakontissa. Ei kamalan korkea, mut se oli jämäpaloista ja riittävä mulle :)

Helsingin BMX radalle tuli myös uusi soiltec pinnoite. Se vastaa hyvin paljon liimaa.. siis homma suihkutettiin maahan ja sitten sen pitää kuivaa muutama päivä. Juuso lohkaisi jostain palan irti, niin se oli noin 4 cm paksu möhkäle hiekkaa joka oli melkein kun kivi. Vähän kävin eilen fiilistelemässä rataa. Se tulee olemaan todella paljon nopeampi kuin ennen!! Tosi siistiä! Odotan innolla kisoja ja vielä enemmän kisojen jälkeistä aikaa kun pääsee harjoittelemaan mitä haluaa ja miten haluaa.. oih!

Löysin myös muutaman mielenkiintoisen asunnon itselleni. Tässä linkit kahteen parhaaseen: Kivinokan mökki ja Klaukkalan mökki. Yksi hieno oli myös saaressa heti Vuosaaren paikkeilla, mutta en mä taida saareen jaksaa polsukkaa, ainakaan pyörä selässä...

Sain elämäni takaisin. Saavuin tänään Helsinkiin. Öhöm, pieni korjaus olkoon paikallaan; en tarkoita aikaa kun asuin pk-seudulla, vaan tarkoitan 10 päivää sitten menetettyä elämää. Elämää mistä nautin. Elämää kun en malta mennä nukkumaan kun toivon että olisi jo huominen. Jyväskylässä vietetyt 10 päivää oli edellä kuvaillun elämän vastakohta.

Viimeiset 9kk ovat olleet ehkä elämäni stressaavimpia kuukausia. Blogin kirjoittaminen on kärsinyt ja se on tuntunut lähinnä painostavalta. Jotain pitää laittaa, ei ole aikaa. Paljon on kokoajan tapahtunut, liikaakin niin että ei enää muista mitä kirjoittaa. NYT toivon muutosta (dejavu: toivoinko sitä jo aikaisemmin, lampunhenki voisi varoittaa montako toivomusta on vielä jäljellä). Muistan kun aloitin ensimmäisen blogini olessani Ruotissa 2011. Ajattelin että en rupea pitämään perinteistä blogia: "tänään söin makaroonilaatikkoa ketsupilla, kävin kaupassa ja kamppasin pikkulapsen koulusta kotimatkalla nähdäkseni kuinka hänelle käy koulukiusaajien kanssa". Eli en halunnut puhua siitä mitä teen milloinkin. Ketä kiinnostaa? (Tänään olin Helsingin pyöräkrossiparkissa ajamassa ja olin tosi väsynyt, olipa mielenkiintoinen päivitys). Halusin kertoa siitä minkälaisia tuntemuksia BMX:ää oppiessa kokee, mikä harjoitus toimii ja missä on hyvä treenata. Lisukkeena sitten kaikki eri lajikokeilut tai muuten hienot asiat elämässä.

Jos olisin ollut yhtään hereillä, niin olisin varannut matkan Berliiniin katsomaan Redbull revolution kisaa. Viime vuonnakin skippasin kisan kun en tiennyt siitä ajoissa. Olen nyt siis Helsingissä. Olen luvannut lauantaina olla parkissa päivän. Kisat alkaa Suomen aikaan klo 20.00. Haluaisin kamalasti, että joku kutsuisi ihmiset luokseen katsomaan kisoja, miut myös :) Muutenkin, en tunne täältä ketään.. vähän liioteltuna, mutta liian totta. Olis kiva jos ketä vaan kysyis miuta minne vaan, vaikka BMX-radalla. hihi, tai elokuviin, noh se nyt oli kuolleena syntynyt idea. Story of my life: en voi hengaa sun kanssa koska mun tyttöystävä ei tykkää. Nooh, ostais pyörän niin se voi tulla vahtimaan sua.

Olen niin epäsosiaalinen henkilö etten pysty kasvotusten enää keskustelemaan, eli Helsinki/Lahti? R.Evolution ilta?

En ole ollut radalla viikkoon. Kivaa? noh, toisinaan voi levätä.. varsinkin kun vieläkin vähän kipeä. Toisaalta jos olisin ollut Helsingissä, niin olisin varmaan ajanut joka päivä. Strider hommat ovat tuottaneet työtä, samoin siskontyttö. Hänen kohdaltaan pyöräilytarinan voi lukea Striderin sivuilta :) nyt naurattaa, eilen vielä meinasi itkettää.

Tänään kuitenkin sain pyörän korjattua. Kimmoikkeen antoi tuo samaninen siskontyttö. Hän halusi minunkin ajavan. Tottahan minäkin halusin ajaa, mutta pyörät ovat olleet kappaleina reissusta tulon jälkeen. Jotenkin kummassa sain kasatessa tehtyä kruiser-pyörästäni fixin, elikkä kun pyörä kulkee niin kammet pyörii kokoajan. Kun polkee taaksepäin niin pyörä kulkee taaksepäin.

Pikkupyörän kasaamista viivytti puhjennut rengas. Voihan sen korjata, mutta joku rikas mies joskus sanoi minulle että renkaita ei paikkailla, ne vaihdetaan. Jyväskylästä ei kuitenkaan löytynyt 20 x 1.6 sisäkumia joten vaikeaa..

Vihdoin pyörän päällä. Ajattelin, että nyt otan sen manuaalitreenin työnalle. Siskon tyttö otti vaihtia Striderilla ja katsoi kuinka pitkälle pääsee ilman että täytyy laittaa jalat maahan. Siihen laitettiin merkki. Minulle sama juttu, mutta tehtävänä manuaali.

Pyöräkrossiparkin Juuson kanssa oli puhetta manuaalitreeneistä Norjan reissun aikana. Hommaa kehotetaan opettelaan suorin käsin. Todella hauskaa kuinka koko liike muuttuu kun manuaalin tekee suorin käsin. Ennen liike on ollut jokseenkin koko vartalon taaksepäin rykäisy. Kädet suorana liike on ennemminkin taaksepäin heijaaminen. Jalkojen työntäminen (ja koukistaminen) sai paljon suuremman viran tällä menetelmällä. Tosi hauskaa. Haluan oppia!!!

Ja päivän päätteeksi oli naapurustossa iskän punttikaverin 70v synttärit. Siellä tapaisin neidin jonka kanssa puhuin bmx-pyöräilystä suksilla. Eli alamäkeen lasketaan. Varmasti älyttömän siistiä.. suksia tehdään kuulemma Ruotsissa. Ja mikä parasta, kyllä BMX-tyttöjä on ympäri Suomea. Pitäisi vaan saada kaikki kannustettua mukaan radalle. Yksin ajelu on melko nihkeää nääs.

Muutama päivä Suomessa takana. Paino on pudonnut kilon per päivä. Mielenkiintoista... Aika on lähinnä mennyt totuttelussa ja parantumisessa. Strider hommat toki syö naista myös jonkin verran. Lähinnä homma on ollut sitä että ajan autolla väärällä puolella tietä. Siis ajan silloin kun auto toimii. Sain autoni takaisin iskältä/siskoilta: antenni poikki =radio ei kuulu, akku mäsänä= ei starttaa, tyhjä jäähdytysneste = vitutti, etuvalot palanut = entistä enemmän. Nämä viat siis havaitsin ensimmäisen tunnin sisällä. Asuntovaunussa en ole vielä käynyt, mutta takavalo on rikkoutunut sekä ovesta on revennyt ilmoitustaulu irti = reiät. Ihanaa kun lainasitte.

Tässä olen kovasti miettinyt, että Helsinkiinkö käy tie. Vähän kauhistuttaa. En tykkää siitä, olen luvannut itselleni että en enää koskaan muuta sinne. Toisaalta nyt on Suomessa rata missä pääsee treenaamaan...

Muutama kuva vielä Norjan reissulta:

Norjassa käytiin pohjoismaiden mestaruuskisat eilen. Suomelta oli hätäsellä laskulla mukana 14 kuskia. Itse kisasin kahdessa luokassa. Kruiser miehet 30-39v ja 20 tuumaisella naiset 17+.

Kisajärjestelyt oli mielenkiintoiset. Siihen lisäsäväystä toi UCI:n sääntömuutokset, koska kisathan oli UCI kalenterissa Nordic Open kisana. Niin ja säästä ei tarvitse sanoa muuta kun että rengas tuntui uppoavan 5cm maansisään jos pumppasi.

Omat tulokset: kruiserilla finaaliin ja 20 tuumaisella kolmas. Naisten luokassa ensimmäinen meni menojaan. Viime vuonna se olikin PM-kisojen Elite luokan kolmas ja aika-ajojen voittaja... Mulla oli tiukkakisa kakkosen kanssa. Meillä oli samat pisteet (eli meillä ei ollut finaalia vaan voittaja laskettiin pisteistä). Viimeisessä lähdössä minä olin huonompi eli minulle jaettiin näin 3. sija. Pikkusen pettynyt, mutta 1. olin kipeänä ja 2. minulla oli alla toinen kisa joten olin ihan kuitti jo kun meidän kisa alkoi. Kruiserikisat oli myös kivat. Parhaassa lähdössä olin toisena, kunnes viimeisellä suoralla tuli 2 ohi. Hauskaa :)

Kaikkia muita en jaksa käydä läpi, mutta muutamat mielenkiintoisimmat:
- Antti ja Eero, 10v poikia, molemmat ajoi hyvin ja odottivat innolla finaalia. Finaalit meni ja poikien luokkaa ei löytynyt. Myöhemmin selvisi, että Norjassa ei 10v ja alle lapset saa kisata finaaleja tai heille ei saa jakaa sijoituksia. Noh, onhan tossa pointtia, ainakin alle 6v ajatellen ;)
- Jouni Jalkanen repäsi kruiserifinaalissa itsensä kakkos sijalle! Huomaa!! Vastassa oli oikeasti melkoisia kuskeja
- Juuso teki Suomen pyöräilyhistoriaa karaten Laurin kynsistä finaaliin Elitemiehissä. Suomeen kuudes sijan sekä 125e palkintorahaa!!

Kisat ei ollut kovin hienot, mutta Suomen porukka oli mitä mahtavin. Kermana kakun päälle 2015 PM-kisat tullaan järjestämään Helsingissä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Kevyt matkustus rumba takana. Uudesta-Seelannista 12h lento Shanghaihin. Siellä vuorokausi turistina. Lento Helsinkiin 10h. Kentällä vastassa Kari Ormo kukkien kanssa!! Miten mahtava mies. Päivä turistina ja illalla vielä Riikan kautta Norjaan.

Ihana olla kuitenkin Suomi BMX porukassa!