Okei, nyt löytyi aikaa tietokoneelle. Hikoilen kuntopyörän päällä ja vielä olisi tunti jäljellä palauttavasta lenkistä. Yritin kaikkeni välttää tätä huvia. Opetin lapsille uusia temppuja. Neljä vuotias Sterling melkein oppi jo takaperin voltin, kun perheen äiti sanoi: "Outi, jos roadbiken rengas on puhki niin hyppää kuntopyörän päälle ja ala polkemaan, ei auta yrittää viivytellä lapsien kanssa". Käsky kävi, niin eihän siinä auta.

Jep, matkalla viikonlopun treeneihin nappasin muutamat valokuvat. Kello oli tosiaan tulossa 11 ja maa oli vielä huurassa. Nopeasti sää kuitenkin muuttui ja treenit oli ihanat!

Anteeksi kun en ole kerennyt kirjoittaa. Kuviakin on tainnut tulla otettua, videoita ainakin on.. kamalaa menoa. Ei meinaa pysyä mukana. Kisat on ihan kohta ja treeniohjelma juuri keveni, mutta samalla kiire tuplaantu. Pitäisi keretä rauhoittumaan (just joo!), pitäisi keretä katsomaan BMX videoita, uimaan (jotta palautuu)... Paah, ei tosiaan mitään saumaa keretä hoitaa mitään.

Viikonloppuna oli kisat ja selvisin jopa finaaliin.. siis tottakai selvisin, mutta kisasin miehiä vastaan, että melko tiukka se oli. Finaalissa hienosti ensimmäisessä mutkassa ulkonta sisään ja kaksi äijää taisi kaatua :) hihi. Seuraavassa mutkassa yksi pystyyn jäänyt yritti ottaa takaisin, mutta sain sen jarrutamaan ja olin vissiin 5 maalissa. Jee.

Laitan kuvia huomenna :)

No niin, nyt on kuukauden kotivahdin rooli takana. Kaikki kalat, 2 kissaa, lisko ja jopa 2 viikkoa ennen perhettä kotiin palannut aupair selvisi hengissä. En muista kerroinko ollenkaan että olin hetken talonvahtina. Nyt kuitenkin asun Stevens-McNab perheen luona. Tämä on itseasiassa se paikka mihin minun piti tulla jo 5 kuukautta sitten. Perheen lapset: 2 kertainen maailman mestari Lachie (9v), ja viime vuoden MM-4 Wyatt (6v) ja nuorin 4v. Sterling. Ihania ihmisiä, katsotaan kuinka minä pysyn heidän rytmissään mukana. Perhe omistaa 2 rafting firmaa ja heidän kanssaan olin syntymäpäivä laskuilla sillon maaliskuussa. Nyt mulla on muuten progate käytössä omassa pihassa,joka päivä!! Käykää katsomassa Lachien omat nettisivut.

Kuvittelenpa vaan kuinka nopeasti maisema vaihtuu kun ajaa oikeasti lujaa. Vauhti on kasvanut viimeaikoina ja sen kyllä huomaa radallakin, kun kaikki pitää tehdä nopeampaan.. Vaan näin tänään videon omasta ajostani.. ööhhmm. Olen joihinkin juttuihin tyytyväinen, mutta totuushan on se, että se näyttää siltä etten edes yrittäisi. Noh, laitetan videon tänne, vaikka en kyllä sitä alunperin suunnitellut. Huono laatuinen se on, vaan en tiedä miksi :(

Keskiviikkona osallistuin noihin seuran viikkokisoihin. Kisojen jälkeen seurasi kamalat selän takana itkemiset taas siitä kuinka mä ajan röyhkeästi. Tai en tiedä mitä sanoja ne on käyttänyt, eihän ne mulle sitä voinut sanoa, mutta olen melko hyvä tietämään mistä oli kyse. Siis kun lähden portilta, niin stoppaan vieressä olevien linjat. Jos joku jättää mutkassa tilaa blokata ne, niin totta kai mä blokkaan. Sekunnin kun mietit että pitäiskö niin tilaisuus on jo ohi ja toinen on sun edessä. Se on yksinkertaisesti niin että edellä ajava päättää ajolinjansa. Jos toinen ei ole sun edellä niin ei voi sua stopata. Jos peräännyt, niin se on taas oma häpeä. Sue Walker onneksi rauhoitteli mua hyvin sanoen: "muista että ne toiset on vaan 14-15 vuotiaita". Totta ne on junnuja! Ne saa itkeä selän takana ja yrittää tehdä kapinaa. Ei kai mun kuuluis itkeä, kun ne on selän takana ;)

Huokasu syvään. Henki ei kulje. Rakkaus. Räkä valuu nenästä. Miksi nyt? Miksi tämä ei jo lopu? Kaksi vuotta sitten jätin maailman ihanimman henkilön Espooseen. En pystynyt enää olemaan siellä. Kaikki mun tähdet oli tapetoitu opiskelijakämpän seinään kun katse havitteli taivaalle. Kevyesti kaksi viikkoa on taas itketty, joka päivä. Olen selittänyt itselleni monesti että se oli ainut vaihtoehto. Eipä paljon lämmitä. Tärisen kun narkkari laskuissa. Olen mahataudissa :( luulen että on kuumettakin. Ihmeellistä kuinka kaipaa kuumemittaria jotta tietää onko kuumetta. Mitä se lukeman näkeminen muuttaisi?

"Se ei voi mennä niin että kadulla ei sanota ees moi"

Pilkahdus aurinkoa; mielikuvaharjoitus. Kun olen radalla en kaipaa mitään enkä ketään. En tiedä miltä ihmisistä tuntuu kun ne on pilvessä, mutta se mitä mulle on kuvailtu vastaa täysin samaa mitä mä tunnen radalla. Jopa kun kuvittelen ajavani. Keskittyminen ei kuitenkaan kestä 15min pidempää. Taas täristään.

Ajaminen on mennyt tosi hyvin viime aikoina. Katsoin videoita viime MM-kisoista. Lähes kaikki hyppäsi tai teki manuaalin ensimmäisen hypyn yli. Olen itse päättänyt että en yritä tehdä pitkää manuaalia. Poljen täysiä ja yritän pumpata mahdollisimman hyvin. Laskeutua takarengas ensin ja puskea eteenpäin täysiä. Luulen, että se on paras.

Dodi, nyt on paita pitkälti valmis. Alla kuva millainen siitä tuli. Olenko matkinut Uutta-Seelantia kun teen mustan paidan? Yritin välttää mustan värin käyttöä, mutta se oli ainut tyylikäs. Sininen oli a. ruma b. liian ruotsimainen leijonan kanssa.

Minä olen tyytyväinen :) Melkoinen urakka taas nähty tämän aikaansaamiseksi. Toivottavasti ensi vuonna olisi liitolla ns. virallinen paita, jonka voi hankkia heidän kauttaan ja jota saa käyttää BMX-kisoissa. Jossain oli esitetty kysymys miksi BMX tarvitsee aina jotain erilaista. Viime vuonna MM-kisoihin mennessä kysyin liitolta paidasta ja vastaus oli, että en saa ajaa pyöräilyunionin paidalla. Se on mielestäni riittävä vastaus ;)

Eikä se kyllä haitannut. Arviolta 80-luvulta oleva paita ei mielestäni ole kovin edustava.. tai maantiekortsu minun päällä on sekin oma näkynsä.

P.S. Tiedän että mainoksia pitää hieman muokata vielä.. penteleen säännöt

Muistutukseksi paita vuoden 2012 kisoihin: