Rakas pupu Nakki otsassa, mitenkäs muutenkaan. No lautasella toki toinen vaihtoehto näin kun lapsista puhutaan. Mitäs muuta me niille syötettäisiin kun sitä mitä ne itse haluaa.. Luin tuossa pikaselauksella, eli pari lausetta sieltä täältä, jonkun kirjoittamaa juttua miksi hän ei hanki lapsia. Siinä kerrottiin kuinka politiikot miettivät miten saada ihmisiä haluamaan lapsia ja kuinka hän ei halua lapsia tämmöiseen maailmaan missä on saasteita ja tämmöiseen maahan missä koulutuksesta leikataan. Noh, niitä asioita sen suuremmin läpikäymättä törmäsin itse omassa elämässäni teemaan Suomi ja lapset. Meillä on tulossa vanhan kiekkoseuran kanssa partyt, jotka alkavat kello 17 ja joissa ohjelmassa on muunmuassa vanhojen kuvien katselua ja tietovisaa. Äitini tapasi pitkälti pyörittää tuota seuraa ja häntä on pyydetty pitämään puhetta seuran synnystä.. Kunnes nyt äitini ilmoitti minulle että hän on tulossa mukanaan siskontyttöni 8v. Tapahtumaa järjestää, pääasiassa lapsettomia vanhoja pelaajia ja niitä kenen lapset ovat niin vanhoja että aika on kullannut jo monet muistot, mutta myös pienten lasten äitejä. Jokaista sorttia siis.. Järjestäjät, ystäväni, eivät antaneet kovin vihreää valoa ajatukselle että Rölli ja siskontyttöni olisi tulossa paikalle. Mainitsin myös että me emme ole ainoaita jotka joutuvat jäämään pois mikäli lapset eivät saa tulla paikanpäälle.. Väri pysyi samana. Ehkä sitten sinun äitisi kun hänellä on se puhekin.. hän voisi tulla mutta sitten lähteä siitä aika pikaisesti pois. WTF? Ihan nyt jos totta puhutaan niin saisitte anella että äitini tulee paikalle ja laittaa hänen eteensä parasta omenamehua mitä kaupungista löytyy. Ollaan sitä niin helkkarin kiitollisia 20 vuoden ilmaisesta työstä että ei ole taas totta.
Mietin miksi olen niin ällikällä lyöty. Ehkä siksi että minulle ei ollut tullut pieneen mieleenkään että lapset olisi ongelma. Ehkä elän nyt lapsi aikaa, koska Rölli. Tai sitten elän vaan sitä elämää mitä olen nähnyt muualla maailmassa. Kaikkialla muualla paitsi Suomessa. Ei tarvitse mennä kuin Ruotsiin (ja sama Uudessa-Seelannissa, Jenkeissä, Espanjassa..) kun lapset ei ole enää ongelma. Ei sitä tarvitse kysyä saako lapseni tulla paikalle. Ennemminkin kysytään että miksi lapsi ei ole paikalla. Suomessa lapsi on ongelma. Lapsihan syö, se on kulu tälle tapahtumalle. Lapsesta voi maksaa sisäänpääsyn siinä missä muistakin maksetaan, (jolloin hän on tuloa tälle tapahtumalle). Ongelma ratkaistu. Mutta kyse on käytännön asioista. Mistä ihmeen käytännön asioista? Vuokrattuun tilaan mahtuu 300 henkilöä ja tulijoita on max 100. Josko penkit ei riitä, lapsi osaa istua lattialla. Sitten se perus ja ainainen Suomi ongelma; mutta kun siellä ryypätään! Kuka sinne tulee niin naamat kello 17 ettei lapsia voi olla paikalla. Sen varmaan voi jokainen vanhempi päättää mitä oma lapsi saa nähdä. Lapset ei kuole siihen että ne näkee kun aikuiset juo alkoholia. Suomessa lapsille ei missään nimessä saa edes mainita että kun äiti tai isä oli nuoria niin he kävivät myös ulkona. Mistähän johtuu että lapset luulee ettei heidän vanhempansa tiedä mistään mitään ja salaavat kaiken vanhemmilta? Entäs kun ne lapset tarvitsee kokoajan jotain? Itseasiassa ne tarvitsee juuri niin paljon kun ne on oppinut tarvitsemaan. Ja ei se ole järjestäjän vastuulla hankkia sinne mitään pomppulinnaa vaan sen lapsen ja vanhemman vastuulla varautua tilanteeseen etukäteen. Joka lapsensa paikalle haluaa tuoda niin on varmasti tietoinen että lapsi on hänen vastuullaan ja varmasti valmis lähtemään pois mikäli lapsen tila sen vaatii. Toisaalta tämä saattaa olla se Suomi juttu että pitäisi saada kaikki valmiina. Lapselle kaikki pitäisi olla niin mukavaa ja helppoa.
Jos ja näemmä kun, lapset eivät ole tervetulleita mukaan elämään niin eivät he myöskään opi olemaan mukana. Minä uskon että lapsi oppii olemaan mukana jos häntä otetaan mukaan. Olen istunut lukemattomat kerrat baarissa, kyllä baarissa, kavereideni kanssa ja heidän lapset ovat olleet mukana. He ovat juoneet limppariansa ja vanhemmat kaljaansa. Kaikki ikäpolvet sulassa sovussa yhdessä koossa. Tai toisinaan lapset eri pöydässä ja heillä on ollut todella hauskaa, samoin vanhemmilla. Joskus ilta menee pitkäksi ja jonkun lapsi saattaa nukahtaa. Toisinaan joku lähtee lasten kanssa pois ennen heidän nukkumaan menoaikaansa. Lapset eivät ole kärsineet tilanteesta millään tavalla. Muualla lapset ovat kuitenkin osa elämää. Osa kaikkea.
Kuten jo aikaisemmin kerroin, kun tulin raskaaksi niin useimpien kommentti oli että: noh, se oli nyt sit siinä! Tämä kommentti alkaa näyttämään oikeita kasvojaan. Se on oletus, että kun saat lapset, niin jäät kotiin etkä liiku enää mihinkään. Vanhemmat ovat iloisia kun pääsevät eroon lapsistaan. Olen minäkin iloinen kun pääsen kuntosalille ja saan Taikan hoitoon ja saan omaa aikaa. Olen myös YH äiti joten en usko että tuo 1,5h päivässä on mitenkään epäinhimmillistä. Mutta se on myös eri asia. Salilla käynti on jotain mitä en voisi tehdä Taikan kanssa. Mutta olen täysin kykenevä olemaan ystävieni seurassa kun lapseni on paikalla. Ja uskon että sama pätee äitiini kun paikalla on hänen lapsenlapsensa, (joka on kasvatettu käyttäytymään siististi). Itseasiassa Suomessa saa toisinaan jopa olla häpeissään kun perheessä on sosiaalinen lapsi "joka ärsyttää muita", eli puhuu muille. Ulkomailla saisit olla häpeissäsi kun sinulla olisi lapsi joka ei saa suutaan auki. Suomessa se taitaa olla määritelmä siihen kenen lapsi on helppo.
Mitä tästä nyt seuraa: Aion viedä Taikan mukanani kaikkialle mihin menenkin. Äimäilkööt muut ja pyöritelköön päätään, soittakoon vaikka poliisin. Jättäköön meidät kutsumatta tai mitä tahansa. Minulle Taika on osa elämääni ja olen ylpeä ja iloinen hänestä.
Mietin miksi olen niin ällikällä lyöty. Ehkä siksi että minulle ei ollut tullut pieneen mieleenkään että lapset olisi ongelma. Ehkä elän nyt lapsi aikaa, koska Rölli. Tai sitten elän vaan sitä elämää mitä olen nähnyt muualla maailmassa. Kaikkialla muualla paitsi Suomessa. Ei tarvitse mennä kuin Ruotsiin (ja sama Uudessa-Seelannissa, Jenkeissä, Espanjassa..) kun lapset ei ole enää ongelma. Ei sitä tarvitse kysyä saako lapseni tulla paikalle. Ennemminkin kysytään että miksi lapsi ei ole paikalla. Suomessa lapsi on ongelma. Lapsihan syö, se on kulu tälle tapahtumalle. Lapsesta voi maksaa sisäänpääsyn siinä missä muistakin maksetaan, (jolloin hän on tuloa tälle tapahtumalle). Ongelma ratkaistu. Mutta kyse on käytännön asioista. Mistä ihmeen käytännön asioista? Vuokrattuun tilaan mahtuu 300 henkilöä ja tulijoita on max 100. Josko penkit ei riitä, lapsi osaa istua lattialla. Sitten se perus ja ainainen Suomi ongelma; mutta kun siellä ryypätään! Kuka sinne tulee niin naamat kello 17 ettei lapsia voi olla paikalla. Sen varmaan voi jokainen vanhempi päättää mitä oma lapsi saa nähdä. Lapset ei kuole siihen että ne näkee kun aikuiset juo alkoholia. Suomessa lapsille ei missään nimessä saa edes mainita että kun äiti tai isä oli nuoria niin he kävivät myös ulkona. Mistähän johtuu että lapset luulee ettei heidän vanhempansa tiedä mistään mitään ja salaavat kaiken vanhemmilta? Entäs kun ne lapset tarvitsee kokoajan jotain? Itseasiassa ne tarvitsee juuri niin paljon kun ne on oppinut tarvitsemaan. Ja ei se ole järjestäjän vastuulla hankkia sinne mitään pomppulinnaa vaan sen lapsen ja vanhemman vastuulla varautua tilanteeseen etukäteen. Joka lapsensa paikalle haluaa tuoda niin on varmasti tietoinen että lapsi on hänen vastuullaan ja varmasti valmis lähtemään pois mikäli lapsen tila sen vaatii. Toisaalta tämä saattaa olla se Suomi juttu että pitäisi saada kaikki valmiina. Lapselle kaikki pitäisi olla niin mukavaa ja helppoa.
Jos ja näemmä kun, lapset eivät ole tervetulleita mukaan elämään niin eivät he myöskään opi olemaan mukana. Minä uskon että lapsi oppii olemaan mukana jos häntä otetaan mukaan. Olen istunut lukemattomat kerrat baarissa, kyllä baarissa, kavereideni kanssa ja heidän lapset ovat olleet mukana. He ovat juoneet limppariansa ja vanhemmat kaljaansa. Kaikki ikäpolvet sulassa sovussa yhdessä koossa. Tai toisinaan lapset eri pöydässä ja heillä on ollut todella hauskaa, samoin vanhemmilla. Joskus ilta menee pitkäksi ja jonkun lapsi saattaa nukahtaa. Toisinaan joku lähtee lasten kanssa pois ennen heidän nukkumaan menoaikaansa. Lapset eivät ole kärsineet tilanteesta millään tavalla. Muualla lapset ovat kuitenkin osa elämää. Osa kaikkea.
Kuten jo aikaisemmin kerroin, kun tulin raskaaksi niin useimpien kommentti oli että: noh, se oli nyt sit siinä! Tämä kommentti alkaa näyttämään oikeita kasvojaan. Se on oletus, että kun saat lapset, niin jäät kotiin etkä liiku enää mihinkään. Vanhemmat ovat iloisia kun pääsevät eroon lapsistaan. Olen minäkin iloinen kun pääsen kuntosalille ja saan Taikan hoitoon ja saan omaa aikaa. Olen myös YH äiti joten en usko että tuo 1,5h päivässä on mitenkään epäinhimmillistä. Mutta se on myös eri asia. Salilla käynti on jotain mitä en voisi tehdä Taikan kanssa. Mutta olen täysin kykenevä olemaan ystävieni seurassa kun lapseni on paikalla. Ja uskon että sama pätee äitiini kun paikalla on hänen lapsenlapsensa, (joka on kasvatettu käyttäytymään siististi). Itseasiassa Suomessa saa toisinaan jopa olla häpeissään kun perheessä on sosiaalinen lapsi "joka ärsyttää muita", eli puhuu muille. Ulkomailla saisit olla häpeissäsi kun sinulla olisi lapsi joka ei saa suutaan auki. Suomessa se taitaa olla määritelmä siihen kenen lapsi on helppo.
Mitä tästä nyt seuraa: Aion viedä Taikan mukanani kaikkialle mihin menenkin. Äimäilkööt muut ja pyöritelköön päätään, soittakoon vaikka poliisin. Jättäköön meidät kutsumatta tai mitä tahansa. Minulle Taika on osa elämääni ja olen ylpeä ja iloinen hänestä.
Tunnelman kevennykseksi miun kaivinkone harjoituspaikka, eli oma piha :D pääsi uuteen uskoon. Harjoitukset jatkuvat, vielä me tehdään kauniita kumpuja ;)
