Harvemmin tkyseinen laulu on tarkoittanut Suomeen palaamista. Kaksi kuukautta jäljellä 9stä. Kylmät väreet tärisyyttää kroppaa aina luuytimestä lähtien kun Ormo kertoo skypessä kuinka Pohjois-Suomessa on mitattu Euroopan kovimmat hellelukemat. Itse tutisen kohmettumisen rajamailla läpi yön ja läpi päivän. Vessanpöntölle ei voi istua ilman että laittaisi kädet eristämään istuinrenkaat jäätävää pintaa.

Talot näyttää täällä hienoilta, mutta jos ulkona tuulee, niin tuulee sisälläkin. Eli iIskä kun tulet, niin tuotko mukanasi muutamat 3-kerros ikkunat, ja hieman eristysvillaa noihin seiniin. Luulen, että jos joku haluaa tulla rakentamaan tänne taloja, niin voisi tehdä hyvin rahaa rakentamalla kunnon taloja.. rikkaille tietty ;)

Voin myöntää, että jäätyminen on hieman miun oma vika. Kun ainut lämmityskeino on takka, niin olen laiska. Paljon vaikuttaa myös se, että se takka on kellarissa ja siitä menee säälittävä metallitorvi ylös. Lämpö karkaa suoraan taivaalle. Sen pienen hetken kun toi pikkuputki on lämmin, niin tämä 3 kerroksisessa talossa ei muutu lämpötila edes yhtä astetta.

Ja sitten näiden puut ei pala niin sytyttäminen on tuskaista. Puut on jotenkin niin täysiä, että tuli vaan kiertää ne. Yritin pilkkoa puita (lue silputa), mutta kun kirves ei oikeasti tee niille mitään vaikka olan takaa paukauttaisin.. Ihan kun metallia paukois.

Nyt menen radalle. Siellä on aina lämmin :) Paikalliset ei muuten ole kylmyydestä moksiskaan. Pyöräilin tossa yksi päivä radalle (auto rikki) syysvaatteet päällä. Pitkät housut, takki, pipo ja hanskat, niin paikallinen poika kruisas pyörällä vastaan päällä sortsit ja t-paita!! Mutta kun alkaa sataa niin rata tyhjenee. Noh, nyt meinaan kuitenkin keskittyä hyppyihin. En vaan saa sitä poppia tulemaan. Saan sen dirttihyppyreillä, mutta radalla ei mitään.

Vinkkejä otetaan vastaan! :)

Harmi kun en ole saanut videota tai kuvia, mutta manuaali treeneissä tuli muutama miulle todella toimiva ajatus/harjoitus.

1. Treeni: Koko suoran roikkuu pylly takana/alhaalla. Kruiserilla takapuoli välillä osuu renkaaseen, 20 tuumaisella ei ihan. Eli roikutaan siellä takana. Tuntuu tyhmältä, näyttää vielä tyhmemmältä. Oppii vähän siihen tunteeseen millaista on kun eturengas nousee ilmaan. Vielä enemmän ehkä siihen tunteeseen kun renkaan päällä ei ole painoa. Eli kun olen harjoitellut manuaalia, niin pitkälti mun paino on silti renkaan päällä. Parin kierroksen jälkeen siihen tuli vähän semmosta rytmiä, että koko ajan ei roikkunut ihan takana, vaan kun oli kummun päällä niin siirsi painoa taaksepäin. Ihanaa on se kun roikut takana (kädet suorana), niin pyörä kulkee suoraa!

2. Treeni: Kun tekee yksittäisiä manuaaleja, niin ajattelee että joku löisi nyrkillä mahaan. Uh, koko ylävartalo liikkuu taaksepäin ja jää taakse. Mä olen liian nopeasti palannut eteen.. tämän kautta tajusin jäädä taakse.

Jokaiseen taitoon.. mikähän olisi parempi sana.. liikkeeseen? Kuitenkin pitäisi tehdä check-list. Portit, hypyt, manuaali.. Miun check-list manuaaliin:

- pumppaa ylös
- tunne maa
- katse eteen
- anna renkaan nousta (tarkoittaa nojaa taaksepäin)
- työnnä jalat

Jokaisella on omansa, mutta 3-5 asiaa kannattaa kerrata toistojen välillä.

Treenaaminen on rankkaa! Sanoin juuri tänään koutsille (joka on aivan mahtava, suorastaan uskomaton!!), että mulla ei ole energiaa tehdä mitään muuta kun ajaa pyörällä. Haluaisin välittää miltä näytän. Aamulla kun herään niin ristinsormeni jotta jaksan pestä hampaat, vedän samat koltut päälle, mitkä olin aikasempana iltana riisunut radalta tullessa. Hameet, farkut ja kauluspaidat on koskemattomina omissa pinoissaan. Liikkuessani ulkona, eli ruokakaupassa enhän mä käy muualla, ihmettelen ettei vieläkään kukaan ole antanut säälistä rahaa. Näytän kodittomalta tai mistä mä tiedän kun en ole peiliin katsonut yli viikkoon.

Mitä meininkiin radalla tulee: rakastan sitä! Voisin vaikka mennä naimisiin BMX kanssa. Hyppään pieniä hyppyreitä, teen epävarmoja manuaaleja, mutta vauhti ja meininki mikä viime viikkoina on ollut on uskomaton. Keskittyminen tuleviin kisoihin on omaa luokkaansa. En tiedä milloin viimeksi joku nainen olisi voittanut miut.

Kortin kääntöpuoli on synkkä. Eilen taas tippui yksi kuski pois MM-kisoista. Nilkka ympäri, polvi ympäri, sääriluu poikki ja pohjeluu poikki 3 kohtaan. Juurikin hänen kanssaan tapasin treenata lähtöjä, koska ajettiin pitkälti samaa vauhtia.

En tiedä olenko koskaan kertonut teille, mutta kun olin 6v. pelasin kiekkoa. Vihdoin iskä tuli katsomaan peliä. Pelin jälkeen onnesta soikeana kysyin iskältä, että olinko hyvä. Siis olin huonoin, olin aivan kamala. Olin ainut tyttö, enkä osannut edes luistella. Mailan lavat kului aina pystysuunnassa 3cm korkuisiksi kun nojasin mailaan koko ajan. Niin iskä kertoi, kuta kuinkin totuuden. En ollut hyvä. Kun olin 15v. ja pelasin ensimmäisiä SM-sarja pelejä. Oli se kerta vuodesta kun iskä tuli katsomaan peliä. Pelasin uskomattoman hyvin. Yli 90 torjuntaa ja päästin 3 maalia. Pelin jälkeen kysyin iskältä, että olinko hyvä. Hän sanoi, että olisin voinut olla parempikin. Pieniä sanoja, suuri vaikutus. Yhä muistan sen tunteen ja tilanteen yli 20 vuoden takaa.

Miusta tuntuu, että miun iskä on ollut ekaa kertaa innoissaan miun tekemisestä BMX jutuissa. Voin kertoa, että se lisää melko paljon halua pärjätä! Ei se haittaa, vaikka Suomi BMX pitäisi mun toimintaa vitsinä, mun iskä on ylpee. Olen 27v. ja sillä on väliä jos mun iskä on ylpee miun tekemisistä. En edes tiedä onko se ylpeä oikeasti, mutta kyllä mä vähän luulen että se on.

Mielen treenaaminen on ollut minulle suuri urakka. Kisoihin mennessä ei voi hetkeäkään epäröidä itseään tai omaa toimintaansa. Samalla minua suorastaan kuvottaa ihmiset jotka luulee itsestään liikoja. Muutama esimerkki olisi osuvasti kielenpäällä. Henkiköitä jotka elävät kuin olisivat maailman napa.. kuninkaita tai jotain. Toisaalta jokaisen meistä kuuluisi olla kuningas omassa elämässään.

Radalla puhutaan jo aika paljon millainen MM-kisojen rata tulee olemaan. Tässä video näytös tulevan radan läpi.

Challenge rata:

Elite miesten rata:

Päätin, että suuntaan MM-kisojen jälkeen PM-kisoihin. Yritän saada lennot johonkin Keski-Eurooppaan, josta voi suunnata kumpaan tahansa.. Loukkaantuneena Suomeen ja kisakunnossa Norjaan. Mun vanhemmat myös saivat hieman taloudellista vapautta asuntokauppojen myötä, joten he ovat tulossa tänne MM-kisoihin!! Kuinka siistiä :)

Pohjoismaiden mestaruuskisat ovat tänä vuonna Norjassa. Kisat järjestetään Svilandin radalla. Googlasin millaisesta paikasta on kyse ja vastaan tuli mitä mahtavin radan rakennusprojekti. Toivottavasti nämä kuvat innoittavat mahdollisimman monta suomalaista suuntamaan Norjaan elokuun ensimmäisenä viikonloppuna (ei toisena niinkuin SPU:n sivuilla lukee):

Mukavasti pääsin 2 päiväksi kylään BMX-perheen luokse ja 2 päivää olin sitten oksuämpärin vieressä makaamassa. Kyseisen perheen vanhin poika on lähdössä kuukaudeksi Kaliforniaan treenaamaan ennen MM-kisoja. Yritin kertoa heille, että BMX Usassa on hieman erilaista. Noh, ihan kiva kuulla heidän mielipiteensä matkan jälkeen. Poika hyppii 9 metrin hyppyjä ongelmitta, joten Usan radat voi olla todella hauskoja tai todella tylsiä.

Selaillessani perheelle kuvia Usan radoista tuli vastaan muutama oma kuva viikko taaksepäin... kumpa olisi aikaa ja energiaa tehdä kaikkea. Niin paljon juttuja mitä en ole päässyt koskaan kokeilemaan ja sitten nämä kaikki jutut mihin ei riitä aika...

No niin, nyt loppui kämpän vuokra-aika. Melkoista hampaan kiristystä meinasikin viimeinen viikko olla. Meitä oli kämpässä enää kaksi jäljellä. Minä ja siivous-kontrollifriikki kämppis. Siis miten voi olla mahdollista, että jos olohuoneessa on noin 20 kämppiksen tavaraa (laukkuja ja mitä ikinä) ja yksi minun reppu. Niin sen pitää viedä minun reppu takaisin minun huoneeseen..Ei sillä väliä, mut sen piti liikuttaa joka ikistä minun tavaraa sen johonkin muualle.. Se muutti pois päivää ennen mua, ja hinas kaikki mun tavarat autotalliin, eikä edes siivonnut eli en tajua minkä takia. huoh.. no nyt se on takana.

Nyt olen 2 päivää kodittomana. Tämän jälkeen alkaa talovahtina oleminen. BMX tuttujen ystävä lähtee reissuun kuukaudeksi, joten menen ruokkimaan kissoja ja vahtimaan taloa. Kuukauden jälkeen en ole vielä ihan varma mihin menen.

Treenaus on melko tulisessa tilassa. Meinaa pää räjähtää ja kroppa perässä. Kehitystä on toki tullut. Alkaa olemaan vaan melko vähän aikaa kisoihin. Joten pitää tehdä niin paljon. Voimaa, nopeautta tekniikkaa.. tunnit ei tunnu riittävän :(

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille. Mä olen super ylpeä omasta äidistäni. Enkä vaihtais sitä kehenkään! Olet rakas <3 (mun mielestä on ihanaa kuinka täällä voidaan sanoa toista rakkaaksi, tai mun kämppis kutsu mua aina haniksi (hun). Eilen hoisin lapsia, niin veljekset sano toisillee rakastan sinua, minäkin sinua. Se oli tosi ihanaa, mä en ole varmaan koskaan sanonut mun siskoille noin. Tätä tapaa haluaisin Suomeen lisää)

Olin lapsenvahtina kahdelle BMX perheelle, joten aamulla ilahdutimme pirteät äidit:

Olin eilen Cambridgen radalla treenaamassa lähtöramppia. Toisinaan se on saakelin pelottava, toisaalta tiedän että pystyn handlaamaan sen kun vaan keksityn. Tämän jälkeen suuntasin Hamiltoniin treeneihin. Siellä oli mun lisäksi 3 tyttöä. Me oltiin kaikki tosi tasaväkisiä. Kun lähdettiin portista niin ei tiennyt kuka oli ensimmäisenä ensimmäisellä hyppyrillä, ja kuka taas siitä ensimmäisessä mutkassa. Tosi mahtavaa ajaa tuollaisessa porukassa.

Treenien jälkeen valkku jäi pitämään mulle yksityistreenejä. Olin aivan puhki, koska alla oli jo kahdet treenit, mutta en voinut kieltäytyä. Hän oli nimittäin mighty11 ryhmän valmentaja.

Olisi todella mielenkiintoista päästä näkemään noita mighty11 kisoja. Aivan mahtava ajatus ajaa BMXää joukkueena!! Kumpa me saataisiin pohjoismaiden välille vastaavaa toimintaa. Mighty11 on siis se 11-vuotiaiden ryhmä. Tämän jälkeen on 14-15 vuotiaiden ryhmä, minkä nimeä en nyt muista. Ne ajaa vastaavan tyylistä kisaa Austraaliaa vastaan kuin Mighty 11. Ja sitten Elite kuskien ryhmä. Mulla on noi nimet kirjoitettu ylös, mutta se lappu on kotona ja mä olen lapsenvahtina. Haha!

Kuitenkin, tavoite/kehitysportaat on selkeät. Junnut tosissaan haluaa noihin ryhmiin. Ryhmä treenaa ehkä kerran kahdessa kuukaudessa ja kisaa kaksi kertaa vuoteen. Kerran Uudessa-Seelannissa ja kerran Australissa. Lapset menee viikoksi Austraaliaan, asuvat perheiden luona ja treenaavaat yhdessä Australian ryhmän kanssa. Viikon päätteksi on kisat. Mä tosissaan tykkään tästä järjestelmästä!

Kiitti kaikki lukijat! Ihanaa kun olette matkassa mukana. Tosiaan tuleva jännittää melko paljon. Jännitykseenkin on harjoitteita, joten eiköhän tämä tästä!

Ainiin, ja postissa tuli paperit äänestysoikeudesta.. että paikalliset vaalit on tulossa, jos haluan antaa ääneni, niin pitäisi palauttaa nämä :D Hauska ajatus, että mä voisin äänestää...

Noniin. Rakas kämppis sulki meidän internetin koska sillä tavalla hän säästää 100$ tosin minä olen maksanut netin vuokrani yhteydessä... Hmmm. Kärsivällisyyttä kaivataan.

Psykologi antoi minulle myös kärsivällisyysharjoituksia. En esim kestä katsoa telkkaria tekemättä jotain muuta samalla. Näin alkuun mäkin internet jossa normaalisti 2 minuuttia kestävä sähköpostin lataus kesti 18minuuttia jonka jälkeen olin käyttänyt yhden asiakkaan nettivarauksen enkä enää pystynyt lähettämään viestiä.

Tämä puhelimella näyttäminen on myös omanlaisensa ilo. Tänään alkoi kuitenkin talven kisat. Oli ihana kisata pitkästä aikaa. Selvästi näkee että mm-kisat on tulossa. Kaikki oli vähän enemmän tosissaan kun normaalisti. Kukaan ei valittanut ajolinjan leikkauksista. Se oli mahtavaa!!

Eilen myös oli mighty11 ryhmän treenit. Mighty11 ryhmässä on 11-vuotiaiden 4 parasta tyttöä ja 4 parasta poikaa. Ryhmä treenaa tiiminä ajamista. Jotkut blokkaa ja toiset ajaa nopeasti kärkeen. Ryhmä kisaa 2 kertaa vuodessa Australian vastaavaa ryhmää vastaan. Kerron lisää kun pääsen oikeasti nettiin.

Otsikko kuvastaa sitä miltä uusien asioiden opettelu tuntuu. Yritän yhä kehittää systeemiä, jolla harjoittelun voisi hajoittaa pienempiin osiin.

Totuushan on se, että aikansa jaksaa junnata samaa (liian vaikeaa juttua), mutta jos kehitystä ei tule tarpeeksi niin kiinnostus hiipuu. Turhautuu, kyllästyy.. Sitä haluaa eteenpäin, mutta ei ole vielä valmis seuraavaan askeleeseen.

Minä olen puhunut manuaalista ja sen yrittämisestä siitä asti kun aloitin BMX:än. Melko kärsivällisesti olen hommaa tehnyt. Toisinaan tulee täysturhautumiskohtauksia, kuten tänään. Menin radalla. Lämmittelyt ja sen jälkeen viimeisen mutkan päälle. Siellä olen viimeiset viikot istunut pyörän kanssa päivittäin. Katsoin viimestä suoraa ja huokasin syvään. "En edes halua yrittää" sanoi ääni pääni sisällä. "En jaksa taas" toisti toinen ääni perään.

MITÄ, sen toisen äänenhän pitäisi olla aina se kannustava, se joka buustaa tekemään epäonnistumisen jälkeen. Nyt sekin oli siirtynyt buuaus linjalle. Ei auta ajattelin ja lähdin kelaamaan vauhtia. Nostin katseen ylös ja joku nilkki tulee rataa väärään suuntaan suoraan vastapalloon. Kaarran itseni ojaan. Näkyvää vahinkoa ei käynyt, vain ne viimeiset hermosäikeet aivojen syvissä osissa katkesi. Menen takaisin mutkan päälle. Mitä isot edellä sitä pienet perässä. Täysi sekamelska valoillaan. Ensimmäistä kertaa elämässäni toivon portteja radan ympärille. Nyt on siis kouluista loma joten ipanoita oli kevyesti 20.

Ääni pään sisällä alkaa taas vittuilemaan. Pakkaan kamat ja lähden kotiin. Miten olisi vaikka manuaali tasamaalla? Tai paikoillaan jarrupohjassa ja tuppi seinää vasten painon taaksepäin viemisen ja tasapainon harjoitteluun. Mitä muita treenejä manuaaliin olisi?

Ongelma on se kun haluan tehdä manuaalin pitää muistaa: kelata vauhti, nostaa katse ylös, pumpata, antaa eturenkaan nousta ylös hyppyrin mukana, viedä yläkroppa taaksepäin, PAINAA JALOILLA, yhä pitää se katse ylhäällä, kädet suorana.. siinä on yhden sekunnin ajaksi melko monta juttua. Useimmiten tehdessä manuaalia ajattelen "feel the ground", tai ole rento tai paina jaloilla. Ensimmäisen olen keksinyt itse, se auttaa minulla melko paljon. Se juttu mitä ajattelen onnistuu, vaan liian usein 2-3 juttua unohtuu. ELI, tunsin maan, annoin renkaan nousta hypyn mukana, työnsin jalat, mutta olin kokoajan tuijottanut seuraavaa hyppyriä, joten PAM siihen se rengas sitten pamahtaa liian aikasin maahan.

Itsellä on kyllä auttanut kun pakottaa itsensä tekemään 3-5 manuaalia samalla suoralla, niin ensimmäinen saattaa olla huono, mutta kolmanteen mennessä muistaa jo melko monta juttua.