Jos joku ei vielä huomannut, niin tällä kaudella edustan Jyväskylän pyöräilyseuraa. Seura on tehnyt miun olon erittäin tervetulleeksi. Tässä juuri julkaistussa seuralehdessä ollut juttu. Vieläpä tosi hyvä juttu! Muutaman kerran itsestäni kirjoitettuja juttuja lukiessa on saanut huomata, että toimittaja on nostanut esiin aivan eri asiat mitä itse olen yrittänyt painottaa. Maustettuna omalla näkemyksellään... tuntuu itsestä kuin lukisi juttua jostain toisesta henkilöstä. En sano, että toimittajan vika. Ainakaan yksinään :) Tämä ei ole yksi niistä. Tästä olen iloinen!! :)

Muutama vanha kuva. Toisessa Jyväskyläläisessä koulussa kertomassa BMXstä. Toinen Vantaalaisen koulun kuvistunnilta mahtava 8-vuotiaan suunnittelema BMX rata vesiesteellä!! Mikä mielikuvitus!

Miulla oli "mies muistiin" ensimmäinen sokeriton syntymäpäivä. Uskallan väittää, että mikäli olisin lähtenyt kermaleivos rintamalle olisi siitä seurannut ongelmia. Sokerilakon aikana olen kerran tai kaksi käyttänyt sokeria. Puoli tiedottomasti kylläkin. Menen smoothie baariin ja kysynyn, että onko smoothiessa lisättyä sokeria ja mikäli vastaus on kieltävä ostan juoman. Sitä juodessani vaikka olen huomannut, että siinä on sokeria, olen juonut juoman loppuun asti. Nykyään olen oppinut vielä tenttaamaan että kuinka juoma tehdään. Joskus nimittäin vastaus on ollut; ei me lisätä siihen sokeria, se tehdään noista jauheista (eli ei hedelmiä, marjoja tms. juoma on jäätä ja jauhetta, jossa on sata varmasti sokeria). Täällä ei oikein olla yhtä tietoisia ravinto asioista, kuten mitä tarkoittaa lisätty sokeri.

Taistelua tämä on vieläkin, mutta ei missään määrin samanlaista kuin ennen. Tottakai haluan syödä hyvän makuisia juttuja. Nautin todella paljon esimerkiksi oma tekemistä smoothiesta ja tavan hedelmistä. Kokeilimme poikien kanssa kotitekoisia jäädytettyjä jugurtteja, maustamattomana sekä makeutettuna "natvia" luomu makeuttajalla. Tosi hyviä! Persikka olis paras, sitten mustikka ja mango, päärynä melko kehno. Makeuttamattomana ei toiminut muut kuin mango.

Olen ollut ihmeellisesti kipeänä pari päivää, joten aikani kuluksi (huono tekosyy, koska oikeasti teen tämän sen takia koska olen ihan innoissani tästä projektista) aloitin keräämään kaikkia maailman BMX ratoja Google Mapsiin. Olen aivan transsissa kaikista noista radoista mitä olen löytänyt ja erilaisista menetelmistä rakentaa ratoja. Ensi kesää suunnittelessa käykääpäs kurkkaamassa millaisia ratoja Baltiassa ja Pohjoismaissa on. Kartalla valmiina on myös Uusi-Seelanti.. tai valmiina ja valmiina, pitää saada vielä paikalliset tsekkaamaan että oikeat kuvat on yhdistetty oikeisiin ratoihin. Sama pätee kaikkia ratoja.

Te Kuiti: Pieni, mutta hauska. Muodot ei ole liian latteita eikä liian piikkäitä.

New Plymouth: Hauskan näköinen, mutta yllättävän urpo ajaa kun 2 suoraa menee ylämäkeen ja hyppyrit tuli liian nopeasti mutkan jälkeen.

Hawera: Hypyt pieneni loppua kohden joka takasi kaikille omantasoisia haasteita. Tämän lisäksi hyvä rytmi, ettei vaan koko ajan samankokoista kumpua.

Levin: Mukavaa oli ei liian latteat muodot, huonoa oli radan kunto ja radan keskellä hiekkakakkuja tekevät taaperot.

Paraparaumu: Kaikista hauskin!! Paljon eri kokoisia tuplia ja muutenkin selvästi mielenkiintoisin.

Nyt kun olen jo ladannut melkein kaikki kuvat, niin tajuan, että ehkä muut eivät ehkä tykkää näistä ratojen kuvien selailusta niin paljon. Skippaan siis 2 rataa ja laitan tämän viimeisen, koska tykkäsin siitä niin paljon. Pointti, jokaisella suoralla oli erikoinen pöytähyppyri, joten ihan minkä tasoinen kuski tahansa pystyi haastamaan itseään tekemään lisää. Noh, jos tuo ensimmäisen suoran pöytä ei ole tarpeeksi niin tuplaa sitten kaksi hyppyriä ;)

Wainuiomata:

Yksi yö joku veti ympyrää autoni ympärillä niin että maa pöllysi. Kun auto tuli kolmannen kerran takaisin niin nousin autosta ja ärähdin: hei jätkät, voisitteko nyt hankkia jotain parempaa tekemistä ja lopettaa! Se olikin poliisiauto!!!! Onneksi ne pahoitteli toimintaansa ja muistutti lukitsemaan ovet. Amerikassa olisin varmaan saanut vapaalipun oikeuteen ja ilmaisen huoneen pariksi päivää.

Kaiken lisäksi tämän viikonlopun kisat on peruttu. Satun jo olemaan kisakaupungissa, mutta ei voi mitään. Viikonlopuksi on luvattu lähes hurrikaani myrskyä joten kisaaminen ei olisi muuta kuin kasvattanut luonnetta. Nyt lähden kotiin!

Toinen merkki vanhuudesta: vapaapäivä treeneistä ja tutut kehotti menemään Wellingtoniin shoppailemaan. Menin metsään keräämään marjoja, vaikka tiesin että nuo piikit on todellisia. Paras marja on tietenkin keskellä pensasta. Kun yletät sinne niin 4 piikkiä on jalassa ja kun yrität saada kätesi takaisin niin koko puska tulee mukana, roikkuen kiinni sinun ihossasi :)

Alla kuva tien varrelta ja Matkalaisen suihku, mikäli uimahalli on jo kiinni. Joskus on myös ollut niin pimeää treenien jälkeen että ei ole päässyt edes jokeen. Tämä on minun unelmaa, mutta kyllä se ottaa monta syvää henkäisyä joka päivä.

Kaveri lainasi miulle patjan, toinen makuupussin ja kolmas pakkasi mukaan setin keittiövälineitä. Itse lisäsin konttiin varusteet ja pyörän. Uusi koti oli valmis. Suuntana etelä! Täällä tosin etelä tarkoittaa kylmää, mutta silti suuntana uudet radat. Kolme yötä olen jo kerennyt nukkumaan autossa, sillä ensimmäinen yö meni kaverin kaverilla mukavasti sisätiloissa. Heidän 9-vuotiaalla pojallaan oli omat dirttihyppyrit takapihalla. En uskonut että pikku jannu niihin pystyy, mutta menee kuulemma kevyesti!

Autossa nukkuminen on vallan ihanaa. Voi pysähtyä juuri siihen minne itse haluaa. Koko elämä mukanaan. Toisinaan se on myös haasteellista. Eilen illalla ajoin pikku pikku tietä kohti luonnonpuistoa. Ei yksinkertaisesti ollut paikkaa mihin auton olisi saanut pysäytettyä. Uskallan väittää, että 20km matkalla etesin linnuntietä 5km. Tie oli pelkkää 90asteen mutkaa. Vihdoin saavuin puiston portille ja pysäköin auton. Oli jo pilkko pimeää. Pesin hampaat ja siirstin pyörän etupenkille. Kunnes kuulin askelia. Aivan läheltä. Paljon hiljaisia askelia. Olin jo toinen jalka autossa hyppäämässä autoon kun tajusin että lehmät oli herännyt minun tuloon ja tönivät nyt aitaa. Siirsin auton hieman kauemmas laitumesta. Tämän kun olisi saanut piilokameralle :D

Jokainen rata mitä olen ajanut on ollut erilainen ja mielenkiintoinen! ”Virheet” radoissa tulee esille heti. Onkin mielenkiintoista miten tällaisessa maassa, missä BMX on ollut iät ajat, tehdään vielä tuommoisia virheitä ratoihin. Noh, pääasia on kuitenkin se että ajaminen on sujunut todella hyvin ja se on ollut todella hauskaa. IHANAA! (Yritän saada jonkinlaisen koosteen radoista tehtyä)

Viime viikonlopun kisojen jälkeen jäin Aucklandiin tuttujen luokse. On ollut ihanaa välillä olla muuallakin kuin haisevassa Rotoruassa. Kaupunki siis oikeasti haisee koska maa on niin tuliperäistä.. Kuitenkin tänään minulla oli ihana ajotuokio paikallisella radalla. Valokuvaaja oli 1,5tuntia ottamassa kuvia yksin minusta :) Kyllä kamera saa ihmeitä aikaan. Samalla oli kerrankin todella rentouttavaa ajaa kun ei tarvinnut välittää mistään uuden oppimisesta vaan tehdä vaan parhaansa!

Viikonlopun kisoista halusin kertoa teille palkintorahaluokasta, eli Super-luokasta. Kisoissa on yleensä ikäluokkien lisäksi Super-luokka, jossa on rahapalkinnot. Esimerkiksi alkupottina 400dollaria, mutta jokaisen osallistujan ilmoittautumismaksu (30$) lisätään pottiin. Lopuksi potti jaetaan finaaliin päässeiden kesken niin, että viimeinen saa noin 15% siitä mitä ensimmäiselle jaetaan. Ihan toimiva systeemi :)

Niin ja lopuksi muutama kuva tästä paikasta missä olen asunut viime päivät. erusideana se että täällä on 3 makuuhuonetta tyhjillään (vierata varten), jokaisessa makuuhuoneessa on oma kylpyhuone, autotallin lisäksi oma huone pyörille, solarium, porsche.. Perheen 10-vuotias poika on kolmin kertainen BMX maailman mestari omassa ikäluokassaan. Poika ja isä lähtevät huomenna treenaamaan jenkkeihin pariksi viikoksi. Jonka jälkeen koko perhe menee Balille. Vain elämää...