Pakko lisätä nämä vielä tänään. Löytyi netistä: ratasuunnitelmat tulevia MM-kisoja varten! Challenge-luokkien rata:

Rata muutetaan kesken kisojen elite kuskeja varten:

Viikonlopun tulen olemaan kiinni, joten postaan vielä tänäänkin. Olin ajamassa pk-lenkkiä ja mietin pääni puhki kenet saisin tänne. Innoissani kutsuin yhden rakkaan kaverini, hän tokaisi olevansa maajoukkueen kanssa Ottawassa MM-kisamatkalla. Himputti, olin jo ihan varma että saan hänet tänne. Kuka siis voisi tulla?? Päivät kuluu BMX:n, ruuanteon ja lepäämisen parissa. Viikonloppu ohjelmaksi voin tarjota surffausta, paljainjaloin vesihiihtoa ja turistina olemista. Anyone? :)

Jep, tätä pohtiessani tuli mieleen, että ensi vuodeksi olisi ihana järjestää jonkinlainen ryhmämatka. Vaihtoehtoja on useita. PM-kisat ja MM-kisat ryhmänä. Ennen kisoja yhteinen treenimatka. TAI talvella esim. kuukauden mittainen, okei 2 viikkoa? viikko? Jossain BMX kohteessa. Noh, minun unelmahan olisi saada porukka tänne. Ottaa yhdessä tommonen bussi/asuntoauto, mitä paikallisilla on ja kiertää maata. Mutta esim. Espanjaan meneminen olisi mahtavaa. Tai roadtrip keksi-eurooppaan.

Olen tosissani tästä, kutsun kaikki mukaan kehittelemään tätä BMX matkaa. Kaikki halukkaat!

Ruotsin pojat oli yhteisellä matkalla Espanjassa treenaamassa. Tässä video heidän menostaan

Viime viikonlopun jälkeen paikalliset BMX porukat on varmaan huolissaan musta, etten ole liikaa itsekseen tai jotain.. Nooh, nyt olen sitten ollut katsomassa yhden perheen lasten perään pari päivää. On kyllä ollut kivaa. Aamut radalla ja vähän lepoa kotona, illalla jotain pientä. Tulevana viikonloppunna on siis Uuden-Seelannin mestaruuskisat, joten useat lapset ovat lomalla koulusta tämän viikon.

Eilen oli poikien koulun hyväntekeväisyystapahtuma, jolla kerättiin rahaa koululle. Erilaisia kisoja, ruokaa ja tivolilaitteita. Sweet as, kuten paikallinen sanonta kuuluu. Kyse ei ole siis sweet ass, vaan kaikki on cool as, easy as.. 4 vuotias poika sanoi minulle: "what a long as knee pads". Minä olin aivan häkeltynyt. Eihän noin saa sanoa. Poika vastasi; wou, those are cool as shoes! Olin entistä enemmän ymmälläni. "Nyt siisti suusi", yritin leikkiä aikuista. Eräs vanhempi mulkaisi minua ja teki "hyss" eleen. Mitä ihmettä? Lapsi kiroilee ja minulle sanotaan, että pitää olla hiljaa. Noh, myöhemmin muutaman mutkan kautta ratkaisin homman. Jälkeen päin taas ihan hauskaa :)

Radalla ajo on mennyt hyvin. Isoin kynnys on ensimmäinen hyppy. Joka toinen kerta se menee hypyksi, kun tarkoitus olisi siis pysyä maassa. Kuitenkin jopa tuntemattomat ihmiset ovat kommentoineet ajoni muuttuneen paljon paremmaksi. En kuitenkaan saa vielä parastani irti, eli ei ole varaa leijua.

Nyt käsissä polttelee uusi kirja, jonka sain BikeNZ:lle työskentelevältä mieheltä.

Lainaan muutaman sanan itseäni verbaalisemmalta hepulta, laitoin muutaman painoksen, jos ei malta lukea kokonaan.

Ettei nyt kukaan huolestu, niin pieni lisäselvitys.Viime viikkona on ollut ihme olo. Luulen, että diagnosoin tilanteen tänään: yksinäisyys. Tavallaan en usko että kyse on siitä, mutta kun pitää laittaa ruokaa ainoastaan yksi käsi nousee ylös. Sekin sen takia että minun vasen käsi väkisellä pitää oikeaa ylhäällä. Kun pitää ajaa treeneihin, niin kuskivaihtoehtoja on yksi, kun auto hajoaa olen yksin sen kanssa. Sain pyörän järkättyä yhden BMX perheen autoon, jotta sain sen kisoihin mukaan. Ajoin siis 10km pitäen toisella kädellä 20 tuumaisen tangosta kiinni ja toisella kruiserin tangosta. Lopulta vielä päädyin väärään osoitteeseen. Tämän viikonlopun kisoissa näitä pieniä paloja alkoi olemaan liikaa. Ajattelin mielessäni, että kuinka paljon pitää yhden pystyä taistelemaan läpi ja samalla hetkellä tippui kampi pyörästä! Niin kun minä itse myös "korjaan" pyöräni. Annetaan Raappanan jatkaa tästä:

Nouse ja loista
Pois noista ahdistuksen pauloista
ARVOSTELIJOIDEN KÄSIRAUDOISTA
Ihmisten välisistä kauloista

Vaik on yksinäistä
JA OON NYT YKSINÄÄN
En mä loppuelämäksein yksin jää
EI SAA MEISTÄ LUOVUTTAA YKSIKÄÄN
Korotan sua huomen jos et korota itseesi tänään

YKSINÄISTÄ
Ja oon nyt yksinään
Ni en mä loppuelämäksein yksin jää
Ei saa meistä luovuttaa yksikään
Korotan sua huomen jos et korota itseesi tänään

Mun kaverini sano et se on KODITON
Kun ei se tiennyt, mis sen koti on
nIIKU ETANA JOKA HUKANNUT ON KOTILON
Vaikee pimees nähdä missä OIKEE OVI on

Onneks sytyttänyt ei toivosta rovioo
Niin kauan kun on elämää on myös toivoo
On mul alla vaikka mikä onnen maa
MATKALLA UNELMAAN MÄ KOHTAAN MONT ONGELMAA

JA MÄ SYÖN YKSIN
Kesäsin talvisin ja syksysin
Nukuin ja jo miltei ITSEKSENI PUHUIN
Mut en ruvennu onnen perässä mä sykkii
Tulee kun on tullakseen

Ei sovi yhteen syys
Ja yksinäisyys
Näen sitä kaikkialla, kaukainen läheisyys
Näinä pimeinä iltoina
EI ITSENÄISYYS TUNNU SIUNAUKSELTA

Vaik on yksinäistä
Ja oon nyt yksinään
Ni en mä loppuelämäksein yksin jää
Ei saa meistä luovuttaa yksikään
Korotan sua huomen jos et korota itseesi tänään

Yksinäistä
Ja oon nyt yksinään
En mä loppuelämäksein yksin jää
Ei saa meistä luovuttaa yksikään
Korotan sua huomen jos et korota itseesi tänään

Muu maailma ylistää juhlapyhiä
TYHJÄN PÖYDÄN ÄÄRES USEIN AJATUKSET SYVIÄ
Kaikki tarvii toivoo, hitto soikoon
Niinku sairaat hoitoo, se keltää pois oo

Kaikki täällä omaa ongelmat omat
JA LOPPUJEN LOPUKSI KAIKKI OMAN ONNENSA NOJAS
Jollain ihmisillä ei täällä ole ketään
Ja niitä taakkana heitteille jätetään

Pyrin olee ees itsenäinen ja alkuperäinen
Tarvii omaa rauhaa jokaikinen laumaeläin
Jos on kuulevainen, tuntevain tai näkeväin
Näinä päivinä on hyvä olla lähekkäin

Nouse ja loista...

Hehe.. mä aivan jouduin miettimään että mitä erikoinen juttu tällä viikolla oli. Mulla oli synttärit!! Kaverit omistaa rafting firman, joten ne vei miut kokeilemaan. Treenaaminen tällä viikolla on ollut todella leppoisaa, koska viime viikolla meni niin makoisasti ylikierroksille. Tunti valmennustakin oli. Keskityttiin yhteen pointtiin; ajoasento. Kumpa olisin saanut videolle valmentajan esimerkit miun ajoasennosta (ja suurimman osan kuskeista) ja vauhdikkaasta ajoasennosta. Vauhdikas on melko köyhä sana tähän, mutta haluan kuvata actioniä. Kirjassa varmaan puhutaan "attack positionista".

Uusi juttu oli se että tuossa attack- asennossa pitäisi olla koko ajan. Jotenkin itsellä tulee poljettua liian pystyssä. Selkä suorana, pää ohjaustangon takapuolella. Siinä se suurin virhe; pää. Pää halutaan ohjaustangon päälle. Sitten kun tulee attack -tilanne niin pää on jopa paljon ohjaustangon etupuolella. Toisinaan siis alhaalla aivan ohjaustangon lähellä, mutta myös suorana ollessa pää on ohjaustangon etupuolella. Piirsin teille hienot kuvat. Siis mitä teettekään, niin miettikää missä teidän pää on. Mutkissa pitää katsoa sinne minne mennään..etenkin ajoasennossa miettikää. Kaikessa on kyse päästä! (Kuvassa toisen ukon jalat on koukussa, sillä ei ole väliä, katso vaan missä pää on).

Olen kuullut, että tekniikkaa miettiessä tulee katsoa naispro kuskeja. Koska naisilla ei ole mahdollisuutta tuottaa semmoista voimma kuin miehillä, niin heidän tekniikkansa on paljon puhtaampaa. Eräs aikamme huippu:

Olen näköjään unohtanut laittaa SoCal dirteistä tietoa. Vierailin 3 eri dirttihyppyreillä. Näiden lisäksi paikkoja on valtavasti. Varsinkin kun mennään sisämaahan päin, maa on halpaa ja porukka väsää takapihalleen hiekkakakkuja.

Nämä 3 paikkaa sijaitsivat kaikki minun naapurustossa. Aloitetaan kaverini Paul:in dirteistä, jotka sijaitsevat Bellflowerissa. Vierailin täällä jukkiksen kanssa jo vuosi sitten, kun olin ensimmäistä kertaa Kaliforniassa. Kehnot kuvat, mutta hyvä paikka:

Seuraavaksi Seal Beachillä olevat luomukset, taidettiin kutsua Wetlandiksi. Tämä paikka oli vasta herännyt uudestaan henkiin, mutta näytti upealta. Noin 1km päässä siitä mistä majoituin.

Ja viimeisenä tunnetuin Sheep Hills Huntington Beachillä. Tänne ajoi meiltä, noin 10min autolla. Sade vähän pilasi reissua, mutta silti joka puolella oli hyppyä hypyn perään.. Pientä ja isoa, kaikille jotakin!! Hyvä paikka aloittaa ja lopettaa :)

Esimerkki millaisia dirtit on sisämaassa. Tämä on ystäväni Nick Tuttlen pihalta Perrisistä:

Onneksi kaikesta kuitenkiin löytyy pala onnea. Torstaina suuntasin Cambridgen viikkokisoihin. Hauskaa ajelua. Tästä menin yhden bmx-tytön luokse yöksi Hamiltoniin, jotta sain aamulla jätettyä viisumihakemuksen. Elyse, joutui menemään aamulla kouluun. Minä kävin treenaamassa Hamiltonin radalla. Ajaminen ei oikein sujunut kun olin super väsynyt, joten suuntasin keskustaan viisumihakemuksen kanssa. Tämä sujui ongelmitta. Parkkipirkkoja tosin liikkui paljon, samoin kuin täällä on poliisit tutkan kanssa hyvin ahkeria. Löysin kuitenkin parkkipaikan missä oli rikkinäinen mittari, niin ei tarvinnut huolia :)

Ruoka naamaan ja Cambridgen porttitreeneihin. Olin pari tuntia ajoissa, joten harjoittelin manuaalia. Reilun puolin tunnin jälkeen takarengas ei kuitenkaan enää kestänyt minun painoa ja puhkesi. Heitin pyörän autoon ajatuksena suunnata pyöräkauppaan. Olin aikaisemmin ollut jo kaksi kertaa pyöräkaupassa ja unohtanut ostaa :/

Auto starttaa ja sammuu.. Starttaa ja sammuu.. uudestaan ja uudestaan. Puhelimesta on rahat loppu, joten en voi soittaa kenellekään. Vilkaisen Sarahin taloa päin, mutta kaikki verhot kiinni joten he eivät ole kotona. Samalla tulee tekstiviesti Elyseltä, että hän kipeä eikä pääse treeneihin. Itkettää, liian väsynyt.

Saan automekaanikon paikalle. Hänen sanoo, että auto ei puhu hänen tietokoneeleen, mutta joku sähkövika siinä on. Kaverini Rotoruasta ajaa paikalle!! Jee, hyppään heidän kyytiinsä. Vietin viikonlopun heidän luonaan ja joka päivä ajoimme eri radoilla.

Torstai piti olla vapaa päivä, mutta siirsin lauantaille. Nyt on sunnuntai ilta, vapaa päivää ei ole näkynyt. Väsymys ja lihaskipu kasvaa. Huomenna toivottavasti sataa, niin ei ole treenejä :) Täällä on siis vuosikymmeniin kuivin kesä, mutta tänään on maanviljelijät hymyilleet, ja huomiselle luvattu samaa.

Onnea oli siis puhjennut rengas (ja unohtunteet vararenkaat), jotta tiesin ajoissa, että auto on rikki. Sain itseni kaverien matkaan ja vietin ihanan viikonlopun! Ensi viikonloppuna mennään telttailemaan, jos ei sada.

Kukaan näistä lapsista ei treenaa BMXää. He ajavat kun haluavat ja miten itse haluavat. Lucky ja Rico pystyy molemmat porttilähdöstä hyppäämään 8,5m ekasta hyppyristä. Uuden-Seelannin nuorimmat tähän pystyneet kuskit.

..sen edestään löytää. Niin se vaan tuntuu olevan kaikessa. Amerikassa ajattelin, että maassa maan tavalla. Jätin lääkärilaskun maksamatta.. Noh, jotenkin kummassa se löysi tiensä kuitenkin Jyväskylän postilaatikkoon. Pitänee hoitaa, mutta enpä olisi uskonut. Ja tämä oli elämäni ensimmäinen kerta kun yritin olla maksamatta laskua.. enkä vieläkään onnistunut. Jäipä joku valttikortti "en ole koskaan" -peliin :D

EIlisistä viikkokisoista tuli muutama hyvä pointti, tai ainakin pointti mieleen. Meidän seuralla, Rotorua BMX:llä, on viikkokisat keskiviikkoisin. Cambridgellä on torstaisin jne.. Kisaan osallistuminen maksaa 2 dollaria, eli 1,2€. Ajamme 6 kertaa.. alunperin oli ollut 4 kertaa ja finaali, mutta nykyään on 4 + 2. Se on melko paljon.. ainakin näin vanhemmalla iällä.

Kukaan ei oikeastaan laske kuka voittaa tms. Juuri tällä viikolla katsottiin voittajat, koska oli seuranmestaruuskisat, mutta yleensä ei. Kisan jälkeen kaikki saavat palkinnoksi karkkipussin, jossa on noin 10 karkkia. Juuri mainio. Niin isommat kuin pienemmätkin oikein odottavat tuon karkkipussin saamista. Tavallaan, en tykkää että palkinto on karkkia, tavallaan 10 karkkia on ehkä kuitenkin parempi kun jonkin sortin pytty. Lapsille tuntuu kelpaavan kumpi vaan.

Täällä on usein maalisuoran päässä rakennus, jossa on kisatoimisto ja kioski. Tästä saa hyvin sijoitukset kirjattua ylös.

Selostajan koppi on sitten tuo pikku tönö 2 mutkan päällä, jos sitä enää näkee kun tuli jo ilta.

Viikonloppuna kisattiin Waikato Champs; 2 päivässä 3 rataa ja 3 kisaa. Minä olin ymmärtänyt väärin kisaan ilmoittautumisen, eli en ollut ennakkoilmoittautunut. Paikanpäällä pystyi ilmoittautumaan vain superclass -luokkaan. Portilla oli maan parhaat kuskit, Sarah Walker pois lukien.

Lauantaina oli Te Awamutu ja Hamilton, sunnuntaina Cambridge. Olin valmistautunut olemaan viimeinen ja niin olinkin, mutta en kovin paljoa hävinnyt. Parasta oli se, että lähtö lähdöltä meni paremmin ja paremmin.

Viikonlopun huipennus oli kuitenkin kun opin vihdoin menemään Cambridgen jyrkän lähtötornin täysillä alas!!! Vihdoin ja vihdoin.. enhän minä sitä edes kovin monesti kokeillut :) Seuraavaksi haluan hypätä sen!!! Nyt haluaisin ajamaan, koko ajan mietin vain ajamista.. mutta kun olis se pakollinen vapaa päivä. MURRR.

Te Awamutun rata; täydellinen paikka harjoitella manuaaleja, koska muodot ei ole niin syviä:

Hamilton, todella hyvä treenaukseen, silti toimii myös paremmille kuskeille:

Google maps, jossa radat joilla olen käynyt.

Hyppään veteen. Mielessä leijuu kysymys; miksi? Nousen pintaan ja tartun kiinni veneeseen kiinnitetystä puomista. Voi pyhä sylvi, taas sitä mennään! Puomi on apuväline treenaamista varten, ettei tarvitse ottaa faceplänttejä yli 50km tuntinopeudesta.

Eilen kuulin ensimmäisen kerran paljainjaloin vesihiihdosta. Aluksi luulin, että minua vedätetään. Eihän se voi olla mahdollista. Tänään olen roikkumassa puomista. Lapset näyttivät minulle esimerkkiä kuinka homma tapahtuu. Vesi pärskyy naamalle. Kun vauhtia on tarpeeksi, saan merkin laittaa jalat veteen. Muista; varpaat ylhäällä! Nousen ylös. Vesi viilettää jalkojen alla "hauskaa, sehän oli helppoa!" Tou! Varpaat uppoaa veteen. Jos minulla ei olisi puomia mistä pitää kiinni, niin olisin varmaan murtanut niskani. Jalat lipsuu vähän väliä, mutta pari kierrosta ja haluan lisää haasteita.

Veneenomistaja Kathy, yksi maailman arvostetuimpia tuomareita, sanoo että voin kokeilla nostaa toisen jalan. Tämä onnistuu, mutta ei tarvita kuin varpaiden korkuinen aalto ja "kaadun" jälleen. Tai en kaadu. Minulla on pyllyn takana köysi, joka keventää painoani veden pinnalla ja pidän käsillä kiinni tukevasta puomista. Portaat lajin harjoitteluun on mahtavat. Pikkuaskelin pääsee kokeilemaan lisää ja lisää. Tämän minä haluaisin BMXään!! (tällä tavalla oppiminen on oikeasti mielekästä)

Seuraavaksi saan katsella aikuisten taidonnäytöksiä. Kun mennään kovaa, vesi on kuin jäätä. Yhdellä jalalla luistellaan puolelta toiselle. Välillä käydään istumassa, pyöräytään veden pinnassa 360 astetta selällään. Näyttää tosi hauskalta!! Lajiin kuuluu myös hypyt. Pikku hyppyristä lentää parhaillaan 20m ilmassa! Lajeja on siis slalom, temput ja hypyt.

Kathyn lapset kuulemma tykkäävät päästää irti kovissa vauhdeissa. Löydä jalat veteen ja tehdä kuperkeikkoja vedenpinnalla! Haluaisin kokeilla, mutta vaarat on oikeasti melko suuret. Hiljaa hyvää tulee, mutta täysiä pitää silti ajaa, että pysytään pinnalla :D

Minun oli määrä kokeilla tuota vedenpinnassa pyörimistä, mutta tuuli pilasi leikit ja kokeilu jää seuraavaan kertaan! Onneksi tulin kokeilemaan.

EXTRA: Lajin oppimisen päävaiheet: