Jätti Suomi-pipari :)
BMX-klinikka on ohi. Opin ainakin sen, että jatkossa pidän pääni. Jos tiedän että en pidä noista kaupallisista treenileiristä, niin minun ei tarvitse sinne mennä. Ei vaikka valmentajana olisi Afro-Bob, ei vaikka se olisi Maris Strombergs. Ei enää ikinä. Sanotaan ei enää ikinä USA:ssa, koska täällä kaikki on toisin. Oikeasti; nämä sanat eivät nyt kuvaa leiriä minkä Robert DeWilde todennäköisesti vetäisi Euroopassa. Maassa maan tavalla:
Ennen leiriä minulle sanottiin että se ei ole treenileiri, vaan lasten päiväkoti. Puolustelin ja elättelin toivoa paremmasta.. Ennen leiriä kysyin moneltako minun kuuluu olla paikalla ja vastaukseksi sain: drop-off is from 8 to 9. Tämä vastaus oli hieman erikoinen, kun kyseessä on kuinkin aikuinen ihminen joka tuo itse itsensä radalle. Kampesin ylös 6.45 (suomeksi tämä tarkoittaa melkoista makkaraa otsassa..). Olin radalla kello 8. Makkara kasvoi reilun tunnin tunnin 9.15 rupesin leikkimään nimileikkiä, jotta kaikilla olisi mukavaa kun osaa toistensa nimet. Tsiisus. Niin vähän yli 10 olimme radalla ja kello 11stä mennessä olimme tehnyt 4 porttia! Eli 3h=4porttia! Yritin sahata makkaran poikki, mutta ei mitään toivoa.
Ensimmäisen päivän aikana treeni sisälsi:
- 4 porttia
- 5 x kolmannen suoran pumppaus
- 8 x manuaalitreeni (eli 8x1 hyppyri)
- 10 x viimeinen suora (joka on lähes yhtä lyhyt kuin kivikossa)
- 2 x koko rata
Tämän voisi tehdä keskittyen ja laadukkaasti yhdessä tunnissa. Sen sijaan sain olla radalla 8-16. Päivän jälkeen olin aivan poikki. En todellakaan fyysisesti, vaan pelkästään korvien välistä. Kun valmentaja sanoi siirrä pyllyäsi taaksepäin alkoi räkätys nauru "se sanoi pylly". Arvostus niille kaikille 3:lle yli 12-vuotiaalle jotka olivat mukana kärsimyksessä. Sekä sille 3-VUOTIAALLE, joka pysyi ryhmän mukana koko 2 päivää. Kertaakaan keskeyttämättä harjoituksia tyhmillä kysymyksillä, kertaakaan valittamatta janoa, kertaakaan tekemättä mitään ilman lupaa... mun pitää tehdä joku mitalli sille pojalle! Ei kai se 50$/päivä ole paha hinta lastenvahtimisesta.
Ennen leiriä minulle sanottiin että se ei ole treenileiri, vaan lasten päiväkoti. Puolustelin ja elättelin toivoa paremmasta.. Ennen leiriä kysyin moneltako minun kuuluu olla paikalla ja vastaukseksi sain: drop-off is from 8 to 9. Tämä vastaus oli hieman erikoinen, kun kyseessä on kuinkin aikuinen ihminen joka tuo itse itsensä radalle. Kampesin ylös 6.45 (suomeksi tämä tarkoittaa melkoista makkaraa otsassa..). Olin radalla kello 8. Makkara kasvoi reilun tunnin tunnin 9.15 rupesin leikkimään nimileikkiä, jotta kaikilla olisi mukavaa kun osaa toistensa nimet. Tsiisus. Niin vähän yli 10 olimme radalla ja kello 11stä mennessä olimme tehnyt 4 porttia! Eli 3h=4porttia! Yritin sahata makkaran poikki, mutta ei mitään toivoa.
Ensimmäisen päivän aikana treeni sisälsi:
- 4 porttia
- 5 x kolmannen suoran pumppaus
- 8 x manuaalitreeni (eli 8x1 hyppyri)
- 10 x viimeinen suora (joka on lähes yhtä lyhyt kuin kivikossa)
- 2 x koko rata
Tämän voisi tehdä keskittyen ja laadukkaasti yhdessä tunnissa. Sen sijaan sain olla radalla 8-16. Päivän jälkeen olin aivan poikki. En todellakaan fyysisesti, vaan pelkästään korvien välistä. Kun valmentaja sanoi siirrä pyllyäsi taaksepäin alkoi räkätys nauru "se sanoi pylly". Arvostus niille kaikille 3:lle yli 12-vuotiaalle jotka olivat mukana kärsimyksessä. Sekä sille 3-VUOTIAALLE, joka pysyi ryhmän mukana koko 2 päivää. Kertaakaan keskeyttämättä harjoituksia tyhmillä kysymyksillä, kertaakaan valittamatta janoa, kertaakaan tekemättä mitään ilman lupaa... mun pitää tehdä joku mitalli sille pojalle! Ei kai se 50$/päivä ole paha hinta lastenvahtimisesta.
