Pieni tuppien pelastus projekti :) Nämä käy vielä pitkään. Hah
Otsikko kuvastaa sitä miltä uusien asioiden opettelu tuntuu. Yritän yhä kehittää systeemiä, jolla harjoittelun voisi hajoittaa pienempiin osiin.
Totuushan on se, että aikansa jaksaa junnata samaa (liian vaikeaa juttua), mutta jos kehitystä ei tule tarpeeksi niin kiinnostus hiipuu. Turhautuu, kyllästyy.. Sitä haluaa eteenpäin, mutta ei ole vielä valmis seuraavaan askeleeseen.
Minä olen puhunut manuaalista ja sen yrittämisestä siitä asti kun aloitin BMX:än. Melko kärsivällisesti olen hommaa tehnyt. Toisinaan tulee täysturhautumiskohtauksia, kuten tänään. Menin radalla. Lämmittelyt ja sen jälkeen viimeisen mutkan päälle. Siellä olen viimeiset viikot istunut pyörän kanssa päivittäin. Katsoin viimestä suoraa ja huokasin syvään. "En edes halua yrittää" sanoi ääni pääni sisällä. "En jaksa taas" toisti toinen ääni perään.
MITÄ, sen toisen äänenhän pitäisi olla aina se kannustava, se joka buustaa tekemään epäonnistumisen jälkeen. Nyt sekin oli siirtynyt buuaus linjalle. Ei auta ajattelin ja lähdin kelaamaan vauhtia. Nostin katseen ylös ja joku nilkki tulee rataa väärään suuntaan suoraan vastapalloon. Kaarran itseni ojaan. Näkyvää vahinkoa ei käynyt, vain ne viimeiset hermosäikeet aivojen syvissä osissa katkesi. Menen takaisin mutkan päälle. Mitä isot edellä sitä pienet perässä. Täysi sekamelska valoillaan. Ensimmäistä kertaa elämässäni toivon portteja radan ympärille. Nyt on siis kouluista loma joten ipanoita oli kevyesti 20.
Ääni pään sisällä alkaa taas vittuilemaan. Pakkaan kamat ja lähden kotiin. Miten olisi vaikka manuaali tasamaalla? Tai paikoillaan jarrupohjassa ja tuppi seinää vasten painon taaksepäin viemisen ja tasapainon harjoitteluun. Mitä muita treenejä manuaaliin olisi?
Ongelma on se kun haluan tehdä manuaalin pitää muistaa: kelata vauhti, nostaa katse ylös, pumpata, antaa eturenkaan nousta ylös hyppyrin mukana, viedä yläkroppa taaksepäin, PAINAA JALOILLA, yhä pitää se katse ylhäällä, kädet suorana.. siinä on yhden sekunnin ajaksi melko monta juttua. Useimmiten tehdessä manuaalia ajattelen "feel the ground", tai ole rento tai paina jaloilla. Ensimmäisen olen keksinyt itse, se auttaa minulla melko paljon. Se juttu mitä ajattelen onnistuu, vaan liian usein 2-3 juttua unohtuu. ELI, tunsin maan, annoin renkaan nousta hypyn mukana, työnsin jalat, mutta olin kokoajan tuijottanut seuraavaa hyppyriä, joten PAM siihen se rengas sitten pamahtaa liian aikasin maahan.
Itsellä on kyllä auttanut kun pakottaa itsensä tekemään 3-5 manuaalia samalla suoralla, niin ensimmäinen saattaa olla huono, mutta kolmanteen mennessä muistaa jo melko monta juttua.
Totuushan on se, että aikansa jaksaa junnata samaa (liian vaikeaa juttua), mutta jos kehitystä ei tule tarpeeksi niin kiinnostus hiipuu. Turhautuu, kyllästyy.. Sitä haluaa eteenpäin, mutta ei ole vielä valmis seuraavaan askeleeseen.
Minä olen puhunut manuaalista ja sen yrittämisestä siitä asti kun aloitin BMX:än. Melko kärsivällisesti olen hommaa tehnyt. Toisinaan tulee täysturhautumiskohtauksia, kuten tänään. Menin radalla. Lämmittelyt ja sen jälkeen viimeisen mutkan päälle. Siellä olen viimeiset viikot istunut pyörän kanssa päivittäin. Katsoin viimestä suoraa ja huokasin syvään. "En edes halua yrittää" sanoi ääni pääni sisällä. "En jaksa taas" toisti toinen ääni perään.
MITÄ, sen toisen äänenhän pitäisi olla aina se kannustava, se joka buustaa tekemään epäonnistumisen jälkeen. Nyt sekin oli siirtynyt buuaus linjalle. Ei auta ajattelin ja lähdin kelaamaan vauhtia. Nostin katseen ylös ja joku nilkki tulee rataa väärään suuntaan suoraan vastapalloon. Kaarran itseni ojaan. Näkyvää vahinkoa ei käynyt, vain ne viimeiset hermosäikeet aivojen syvissä osissa katkesi. Menen takaisin mutkan päälle. Mitä isot edellä sitä pienet perässä. Täysi sekamelska valoillaan. Ensimmäistä kertaa elämässäni toivon portteja radan ympärille. Nyt on siis kouluista loma joten ipanoita oli kevyesti 20.
Ääni pään sisällä alkaa taas vittuilemaan. Pakkaan kamat ja lähden kotiin. Miten olisi vaikka manuaali tasamaalla? Tai paikoillaan jarrupohjassa ja tuppi seinää vasten painon taaksepäin viemisen ja tasapainon harjoitteluun. Mitä muita treenejä manuaaliin olisi?
Ongelma on se kun haluan tehdä manuaalin pitää muistaa: kelata vauhti, nostaa katse ylös, pumpata, antaa eturenkaan nousta ylös hyppyrin mukana, viedä yläkroppa taaksepäin, PAINAA JALOILLA, yhä pitää se katse ylhäällä, kädet suorana.. siinä on yhden sekunnin ajaksi melko monta juttua. Useimmiten tehdessä manuaalia ajattelen "feel the ground", tai ole rento tai paina jaloilla. Ensimmäisen olen keksinyt itse, se auttaa minulla melko paljon. Se juttu mitä ajattelen onnistuu, vaan liian usein 2-3 juttua unohtuu. ELI, tunsin maan, annoin renkaan nousta hypyn mukana, työnsin jalat, mutta olin kokoajan tuijottanut seuraavaa hyppyriä, joten PAM siihen se rengas sitten pamahtaa liian aikasin maahan.
Itsellä on kyllä auttanut kun pakottaa itsensä tekemään 3-5 manuaalia samalla suoralla, niin ensimmäinen saattaa olla huono, mutta kolmanteen mennessä muistaa jo melko monta juttua.
Leikkelin tämä kuvan vaan kun näkyi niin hyvin se vaihe kun toi junnu pumppasi ensin, sen jälkeen kädet on avain suorat ja jalat työntää, lopussa jalat on lähes suorat.. seuraavass kuvassa olisi ollut vielä suoremmat, mutta käytinpä näköjään tätä..
