Hei hoi ja juhuu. Hitsit, viikko taas hujahti joten en tiedä mistä aloittaa. Otetaan ensimmäisenä pikakatsaus kotiin, koska se nyt on ollut eniten mielenpäällä viime päivinä. Viime viikonlopulta tämän viikon alkuun taittui 4 päivää ilman juoksevaa vettä. Tai vettä tuli juuri ja juuri sen verran että vessan pystyi vetämään, mutta suihkua varten piti hakea kaupasta pullo vettä. Sai todeta että melko vähällä vedellä pärjää ja että juokseva vesi on ihan mukava asia. Kehotan jokaista laittamaan veden poikki 4 päiväksi niin tulee vähän harkittua lisää miten sitä käyttää :) Tässä muutama kuva kuitenkin kämpän edistymisestä:

Seuraavaksi ehkä eniten muita kuin itseäni koskeva asia. Olen kuullut enemmän ja enemmän ihmisten kiinnostuvan lähtemään kisoihin maailmalle. Euro roundsille tai MM-kisoihin. Tosi mahtavaa! Aivan huikeata saada muita mukaan. MM-kisoja ajatellen itselle nousee hikipisarat otsalle. En pysty siihen että minun pitäisi olla jonkin sortin yhdyshenkilö. Toivon että saan kasattua jonkinlaisen oppaan tai tietobläjäyksen ennen kauden alkua. Isot kisat on isoja, niissä on omat juttunsa. Se ei todella tarkoita etteikö niihin pitäisi mennä! Juuri sen takia niihin pitää mennä. Mutta pari virhettä mistä voidaan oppia viime vuosilta MM-kisoista. Viime vuonna jo kun kuulin että on tulossa muita kun minä yksin aloin kuumeisesti miettimään miten homma hoidetaan Meillä piti olla mukana joukkueenjohtaja, mutta hän joutui perumaan tulemisensa kisoihin koska hänen aikataulunsa oli liian täysi. Aivan ymmärrettävää. Pyydän kaikkia innoissaan hommaan mukaan ilmoittautuvia nyt ensin miettimään että onko oikeasti mahdollista olla paikalla. Siinä vaiheessa kun on ilmoittautunut mukaan ja muut ovat varautuneet siihen on melko huono tilanne jättäytyä pois. Mielummin ei ilmoittaudu mukaan ja jos pääseekin paikalle niin on sitten lisäapuna. Samoin kävi vuonna 2013, lajivalmentajani oli puhunut koko kesän että hän tulee mukaan kisoihin. Koko valmistautuminen rakennettiin siihen että hän on paikalla. Järjestin hänelle kisapassin. Noin 2 päivää ennen hän ilmoittautui ettei tulekaan paikalle. Melkoinen muutos suunnitelmiin. Ei se ei ole niin iso juttu, olen aikuinen... mutta joo ne kisat on iso juttu minulle! Ajatuskin että joukkueenjohtajaksi ilmoittautunut henkilö ei olisi hakenut joukkueen passeja ajoissa.. huh huh..

Toinen mitä en suosittele tapahtuvan on se että jos nyt joukkueessa on kuskeja jotka ajavat eri päivinä niin että niiden jotka eivät aja sovitaan olevan paikalla muiden apuna. Niin siellä pitää ihan oikeasti olla. Minnin loukkaantuessa muut maat pyytää minua menemään ensiapuun katsomaan tilanne.. Ei tule tapahtumaan. Minun kuuluu olla menossa omaan kisaani. Kisoissa paikalla olo tarkoittaa varikkoalueella oloa. Se tarkoittaa sitä että on siellä urheilijoiden kanssa. Tylsää, joo aivan varmasti. Otin toisena päivänä Kain mukaani Uuden-Seelannin joukkueen mukaan (eli itse kutsuin Kain sinne kysymättä muilta) ja olin heidän joukkueen kanssa kisan ajan. Se oli vähän kummallista tuoda heidän alueelleen joku jota he eivät olleet koskaan tavanneet, mutta he ottivat Kain mukaan ja kaikki meni tosi hyvin. Siis he pitivät huolta toisen maan kuskista jota eivät edes tunteneet..se on BMX henkeä parhaimmillaan. Voitte kysyä Kailta miten tärkeää on se että paikalla on joku. Joku joka kysyy miten meni? Joku joka sanoo sinulle että nosta jalat ylös, tai käy ajamassa 5 kierrosta... joku joka on kärryillä silloin kun sinä et ole. Kisapäivä on melkoinen shokki. Sanon jo tässä vaiheessa: Itse aijon olla Uuden-Seelannin joukkueen kanssa MM-kisat. En pysty ottamaan Uuden-Seelannin mukaan kaikkia suomalaisia joten menen heidän kanssaan itsekseni. Muutenkin, MM-kisat ovat yleisesti ainut aika vuodesta jolloin tulen näkemään monia ystäviäni, joten en halua olla töykeä, mutta toivon että muut ymmärtävän että olen heidän kanssaan. Minni ja Kai on nyt saanut vuoden kokemuksen MM-kisoista, joten ensi vuonna he voivat opastaa muut mukaan ;) ja minä olen vapaa :)

Kisoihin lähtijöitä pyytäisin unohtamaan täysin ajatuksen siitä monenneksiko tulee. En maalaile piruja seinille vaan ensimmäiset kisat menee turistina olemisen piikkiin. Sille ei voi mitään. Jos häviää yhdellä suoralla muille, tai vaikka voittaisi kaikki lähtönsä, niin ensimmäisellä kerralla pyydän antamaan kaikista eniten arvoa kokemukselle olla isoissa kisoissa. Ottaa tavoitteeksi se että pääsee radan ympäri kaatumatta. Viime vuonna Minni oli kaatunut kaksi aikaisempaa lähtöään ja tullut viimeiseksi. Ensiavusta ulos selvittyään hän mietti kannattaako viimeiseen lähtöön edes mennä. Sanoin että sinne pitää mennä. Sinne pitää mennä ajamaan rata ympäri kaatumatta ja nauttia joka hetkestä jonka on kisoissa. Minnin viimeinen lähtö oli hänen parhaansa, ainakin minun mielestä. Ja olen todella iloinen että hän meni ja ajoi sen. Kisojen jälkeen Minni ilmoitti että aikoo ajaa seuraavanakin vuonna MM-kisat. Samoin ilmoitti Kai. Joten jos Suomelta on ollut kisoissa 3 kuskia ja kaikki menee uudestaan, niin on melko hyvä mahdollisuus että jotain hyvää noissa kisoissa on. Lähtekää muutkin mukaan! Kysykää Minniltä ja Kailta mitä se on. Minultakin saa tietysti kysyä, mutta ihan sen takia että saisi muitakin näkemyksiä. Älkää jättäkö lähtemättä koska olette liian huonoja! 2016 ja 2017 MM-kisat tulee olemaan Amerikan mantereella joten edes sen takia kannattaa nyt ravistella sitä säästöpossua. 

Niin ja se miun kolmas asia oli on oma ajaminen. Ajaminen kehittyy, se on varmaa.. Jalat huutaa armoa, siitäkään ei ole epäilystä. (Jääpussi sylissä nyttenkin). Ja sitten tässä tämmöinen elämäni paras virhe minkä tein. Sain RockStarilta sponsorituen. Kaikki ne laskut mitä olisi pitänyt maksaa unohtui... hankin dirttipyörän! Se on aivan uskomaton ajaa!! Huh huh... miun kaveritkin tuli sanomaan että siun ajaminenhan on aivan erilaista tuolla. Pidän dirttipyörää miun opettajana, koska sillä uskaltaa hypätä semmoisia mitä BMX:llä ei uskalla.. ja sitten kun on oppinut niin voi mennä BMX:lläkin. Okei, ei missään määrin viisas juttu, mutta harvoin ne viisaat ratkaisut olisi tarjonnut mitään mullistavaa ;)


Tässä vielä manuaali kotiradalta:

Suoraan asiaan, koska miun nukkumaanmenoaika on 11min päästä. Se tulee toki siirtymään, koska satun pitämään blogia kahdelle kielellä. Niin se asia. Mielenkiintoinen blokki on ollut päällä viime viikot. Blokki joka tekee sen että en halua jakaa. En halua jakaa mitään BMXään liittyvää. Tiedän melko hyvin itse mistä tämä uusi ilmiö on saanut alkunsa, mutta se ei ole nyt pointti. Pointti on se että minä en ole se joka ei halua jakaa. Jos opin jotain uutta, niin haluan kertoa sen muille. Olettaen että joku saattaa käyttää samaa tekniikkaa oppiakseen itsekin, tai saada innostusta haastamaan itsensä epämukavuus alueen kautta suuremmalle mukavuus vyöhykkeelle. Mutta nyt korvieni välissä kuuluu vain en kerro, ei mun tarvi. 

Samalla kun en vieläkään ole kykenevä jakamaan parhaimpia saamiani oppeja. Katson itseäni kärpäsenä katosta ja mietin, kuka tuo on? Miksi ne noin tekee? Mitä se olisi häneltä itseltään pois? Saamari kuin vihaan moisia itsekkäitä omahyväisiä..... jätetään ne loput sanat omaan arvoonsa :)

Tavoitteena on pystyä muuttua. Itseasiassa noin viikko sitten puhuin tästä asiasta Robert de Wilden kanssa. Pitkän keskustelun pointti oli se että minun ei pitäisi antaa muiden tekojen ja mielipiteiden muuttaa sitä mitä itse olen. Ja tällä hetkellä toimin täysin vastoin omaa arvomaailmaani, vain sen takia mitä joku toinen on tehnyt, tai mitä joku on jättänyt tekemättä. Yritän antaa tämän kirjoituksen poistaa tuo blokki. 

Okei, jaan tämän yhden harjoitteen. Jostain pitää aloittaa ja tämä on pikku juttu, josta itseasiassa olin yllättävän fiiliksissä. Alkulämmittelykierroksilla valmentaja sanoi minulle että seuraavan kierros aja pitäen ohjaustangosta kiinni kämmenet eteenpäin, eli voisinko sanoa nurinpäin. Yllättävän huteraksi tuli olo. Seuraavalla kierroksella kämmenet piti yhä osoittaa eteenpäin ja piti pitää takajalkaa edessä. Huh huh, miten epämielyttävää. Siinäpä se! Aivan turvallista, mutta hyvä tapa opettaa itselleen sietämään epämukavuus. Sulkemaan päästä pois se kuinka epämukavaa se on, kuinka en osaa jne. Ja keskittyä siihen mitä pitää tehdä, eli pumppaamiseen. Keskittyä siihen että on hyvä ja sillä ei ole mitään väliä miten päin pyörän päällä ollaan. Siinä samalla tämä oli hyvä treeni olemaan enemmän sinut pyörän kanssa.

Lumilautailuohjaajakoulutuksessa me itseasiassa lähes koko koulutuksen ajan jouduimme laskemaan takajalka edessä. Tämä tekniikkaa opettaa opettajalle se että miltä oppiminen tuntuu, miksi oppi ei ehkä mene perille. Suurinosa lautailijoista on tosiaan aivan onnettomia silloin kun pitää laskea ns. väärään suuntaan. Ajaessa kädet ja jalat väärinpäin minulle tuli totaali flash back lumilautakurssilta. Voin sanoa, että sen kurssin jälkeen kun olin laskenut 10 päivää laudalla väärin päin känynyt ylös hangesta.. laskin aivan älyttömän paljon paremmin oikein päin. Ihan niinkun olisi siirtynyt lineaarisesta pelikonsolista 3D seikkailuun. Eli jos valmennat tai ohjaat BMX:ää, niin ota hetki aikaa ja aja kierros kädet väärinpäin, jalat väärinpäin, kädet ristissä tai jos vieläkin tuntuu aivan siltä ja samalta niin aja ranteet eteenpäin kädet ristissä ja jalat ristissä väärä poljin edessä. Kokeile pumpata, kokeile tehdä manuaali, vieläkin on helppoa niin tee tupla manuaali. Jos haluaa ymmärtää miltä ensikertalaisista tuntuu BMX radalla tai uuden asian edessä, niin pitää itse käydä siellä :)

Niin ja otsikossa mainittu jääpuikko tulee siitä että miun jalat on taas aivan kylmien piikkien ja jäälöylyjen alla. En itse ole laittanut niihin mitään jäätä vaan treenauksesta seuraa se että jalat vaan huutaa kun joku piikittelee niitä jääkylmällä neulalla... jep. Jos joku tietää mistä puhun tai mitä tehdä niin pliis kertokaa :)