Jaahas, mitä menin lupaamaan. Ulkomailla kisaamisesta jotain sanoja. Huh huh. Sen kun mennään ulkomaille ja kisataan. Ei vaan, tuollaisia vastauksia saan itse muilta hyppäämiseen tai mihin ikinä kysynkin. Ihmiset jotka ovat tottuneet johonkin eivät kykene muistamaan millaista se olikaan kun se ei vielä ollut arkista. Voi kuinka syvimmästä pyllynreiäin kolkasta onkaan kuulla hyppäämiseen kommentti: "just do it!. Hyppääminen on kehittynyt, siitä viimeisin kiitos meidän ihana Tommin joka oli täällä käymässä. Mutta "täysiä vaan" tyyliset kommentit on vieläkin yhtä syvältä.

Kisamatkalle lähtiessä on monta asiaa riippuen siitä mihin kisaan menet. Liiton kautta pitää käytännössä ilmoittautua kaikkiin PM, EM, eurorounds, MM ja SX-kisoihin (SX=supercross, vain elitelle). Henkilökohtaisessa ilmoittautumisessa on hyvä olla hereillä jo noin 2 viikkoa ennen kisaa. Soita tai lähetä sähköpostia kisajärjestäjälle. Huomioitavia asioita on muunmuassa:
- milloin ilmoittautuminen sulkeutuu
- paljonko kisaaminen maksaa (ennakko/jälki-ilmoittautuminen)
- mitä jos kisaluokkaa ei synny? onko luokka tavallisesti ollut minkä kokoinen (ettet turhaan matkusta kauas ja huomaa että sinun sarjaasi ei ajeta)
- monelta on joukkueenjohtajien palaveri? 
- moneltako harjoitukset ovat sinun ikäluokallesi?
- pääseekö edellisenä päivänä ajamaan radalle
- voitko kisata millä numerolla tahansa? minkä värinen numerokyltin pitää olla?
- pitääkö olla sivunumeroa?

Itse kisapaikalla kun edellä mainitut asiat ovat jo hoidossa tärkeintä on huolehtia itsesi ajoissa jonottamaan omaa vuoroa. Mene tutustumaan systeemiin ennen itse kisa alkaa. Kielimuurin takia on hyvä olla extra huolellinen. Lapsen voi olla joskus vaikea ymmärtää millä tavalla vieraskieliset ääntävät hänen nimensä. Joissain maissa kisoihin mennessä kerrotaan jokaiselle miltä portilta hän lähtee (paikallisella kielellä?) mutta tätä ei aina tapahdu. On hyvä olla itsellä ylhäällä porttinumerot. Useimmissa euroopan maissa taidetaan kisat järjestää perus UCI kisa tyylillä. Kun taas Uudessa-Seelannissa et saa tietää porttia kun vasta nousessasi ylös. Myös henkilöt kenen kanssa kisaat vaihtuvat joka kerta. Usa on taas oma tarinansa, tai monta tarinaa, koska siellä on monta eri systeemiä millä kisat saatetaan viedä läpi. Avain kaikkeen on olla olettamatta mitään. Parhaat muistoni elämästä ovat syntyneet osaltaan kisoista ulkomailla ja uskokaa minä olen kerennyt moneen muuhunkin paikkaan kun BMX kisoihin.. :)

Jotenkin tuntuu että olen jo joskus aikaisemmin kirjoittanut näistä asioista. Pointti on kuitenkin se että homma ei vaadi suuria, kun viitsii vaan heittää itsensä peliin. Mahtavia kokemuksia. Pienelläkin budjetilla pärjää jos tahtoa on. Esim. monet Ruotsalaiset perheet ottavat mielellään heille majoittumaan, vaikka eivät edes tuntisi sinua! Sama BMX yhteisön henki on muuallakin!! 

Arki puskee päälle. Huomenna alkaa maaliskuu ja se tarkoittaa että kuukauden päästä on kauden ensimmäiset kisat. Mielenkiintoista puoliammattilaiselämää. En nyt juuri jaksa edes etsi kuvaa mikä kuvaa tilannetta. Kerron siitä enemmän ensi kerralla :)

Tässä kokoamani kalenteri vuoden 2015 kisoista näin skandinaavisin silmin. Baltian kisat vielä puuttuvat, mutta lisään ne myöhemmin jos jaksan :)

Kansainvälisellä lisenssillä voi ilmoittautua muidenkin maiden kisoihin. Yleensä ennakkoon ilmoittautumalla säästää. Eli ennakko on noin puolet halvempi, toisinaan noin 10e halvempi. Ennakkoon ilmoittautuminen menee usein kiinni 1-2vk ennen kisaa. Ruotsissa seurat ovat yleisesti suostuneet siihen että kisan maksaa vasta paikan päällä, vaikka olisikin ilmoittautunut ennakkoon (paikallisten pitää maksaa etukäteen). 

Erityishuomio myös Tukholman alueen kisoihin. Kisat ovat viime vuosina olleet lähes yhtä suuria kuin koko Ruotsin Cup. Etenkin lasten luokat ovat olleet isoja Tukholman alueella! 

Toivottavasti useat rohkaistuvat lähtemään kisoihin ulkomaille. Laitan myöhemmin lisää tietoa/vinkkejä ulkoamailla kisaamiseen :) Iloista kauden suunnittelua!! :)

Tässä vielä linkki UCI:n viralliseen kalenteriin: http://www.uci.ch/bmx/calendar/

Olen paljon katsonut hidastettuja filmeja ajamisesta. Se tuntuu jääneen päälle radalle. Ei sillä että kulkisin hitaasti. Olen ollut ihan puoli tyytyväinen vauhtiini.. vaan sillä että kehitykseni tekniikassa kulkee kuin hidastetussa filmissä. Mikä parasta, olen tottunut maltillisesti katsomaan filmin loppuun asti. Vaikka se etenee hitaasti niin kuitenkin se etenee. 

Kaitsu ja Lexa tekivät pika leirityksen Espanjaan ja heidän kehityksensä on kyllä menossa huimaa vauhtia. Ja ajaminen kyseisten herrojen, tässä tapauksessa voisi ehkä yleistää poikien, kanssa on todella hauskaa. Juuri kun alkaa puuduttaa, niin kaitsu keksii että kokeilaan tämmöistä... ja sitten taas paahdetaan puoli tuntia. Juomatauko ja Axelin kanssa pelataan BMXää. Siitäpä sainkin idean, että kyseiset treenit mitä olemme puoli vahingossa käyttäneet pitäisi koota nk. harjoituspankiksi.

Nyt kuitenkin iski hätä. Semmonen hätä että en ole valmis tulevaan kauteen ja se käytännössä alkaa ihan kohta. Huh huh! Noh, alan tästä laskelmoimaan ja tekemään kalenteria. Eih, yyh, yök..

Tässä kuitenkin kuva joka summaa parin viime päivän ilot:

Oih, tänään lähti kotiin ruotsalainen Caroline Hindmo ja tanskalainen Theis Nordkvist. He kerkesivät olla täällä viikon. Viikon jonka aikana minä sain todella hyviä vinkkejä. Viikon jonka aikana minun ajamiseni kehittyi todella paljon ja ennen kaikkea minulla oli hauskaa! :) On ihmeellistä kuinka joidenkin ihmisten kanssa homma mätsää ilman että mistään tarvitsee neuvotella. Viikko oli aivan kultainen. 

Sitten siihen eniten mieltä rassanneeseen ja nyt eniten kiinnostavaan asiaan, hyppäämiseen. Lähdettiin siis siitä että hyppääminen oli kiinnostavaa, mutta todella epämielyttävää. Pelottavaa ja huteraa, mutta toisinaan onnisuessaan aivan mahtavaa. En vaan teinnyt yhtään mitä tehdä kun hyppy lähestyy. Tai luulin tekeväni aina samalla tavalla, mutta koskaan ei tiennyt mitä tuleman pitää. 

Theis ja Caro oma-aloitteisesti neuvoivat minua. Parhaimmillaan he ottivat hyppyni videolle ja näyttivät hidastuksena kuinka esim ponnistus tapahtuu aivan liian ajoissa. Jos homma ei ruvennut luistamaan niin Theis näytti miltä sen pitäisi näyttää. Tässä esimerkki oppi: Jos ajat hiljaa, niin pitää käyttää enemmän poppia, eli mennä enemmän kyykkyyn pre-loadissa. Kun taas nopeasti mennessä liike on pieni ja sähäkkä, sekä hyppy matala:

Oppimisessa on todella suuri tekijä että onko opettaja samalla aaltopituudella kanssasi. Hyvän ja kehnon opettajan ero on se, että hän haluaa opettaa ja tietää vaikeuden mitä koet. Katsoo oikeasti sinun suoritustasi, eikä heittele yleisiä hyppyyn liitettyjä neuvoja. Löytää keinon millä oppija ymmärtää asian. Siinä on vähän tavoitetta itsellekin, niin hypyssä kun opettamisessa!

Okei, ei paljon ole sanoja mitä voisin enää käyttää viime tekstin jälkeen. Huomioiden, että tänään kotioven lukko jumiintui (ja avain katkesi lukkoon) niin että jouduin kutsumaan paikalle lukkosepän ja hänen oven ravistelulla suoritettu lukon avaus maksoi 180e. Otetaan se ekstrana. Eikö niin :) Miksi olisinkaan olettanut että jotain muuta voisi käydä. Tilannetta vielä helpottaa palasina oleva iphone, niin ettei minulla edes ole kenenkään Espanjalaisen puhelin numeroita enää. Jes. Näillä mennään. 

Ajoseuraksi on kuitenkin saatu Ruotsin ainut elite naiskuski ja hänen poikaystävänsä Tanskalainen elite kuski. Vielä 5 päivää jäljellä heidän kanssaan :) Kotikin näyttää enemmän kodilta kuin koskaan ennen. Tässä vierashuone:

Uuden vuoden aattona tein pienen videon, jonka julkaisu jotenkin jäi. Vaikka onkin vähän huono päivä niin tämä video on kuitenkin melko siisti :) Otteita viime vuoden varrelta:

Raahaan vanhoja huonekaluja kämpästä ulos. Iskä on vieraanani, eli apunani (aivan huippua). Olen rakentanut huomista jo todella pitkään. Itseasiassa suurimman osan päivästäni vietän rakentaen huomista. Ensin minulla ei ollut vettä käytössä ollenkaan, sain veden ja olin todella onnellinen. Sen jälkeen kysymykseksi nousi se että vesi on kylmää. Muutaman viikon jälkeen sain lämminvesivaraajan. Olin ylettömän onnellinen. Sitten ongelma oli se kun vettä ei tullut kuin suihkusta, tiskien tiskaaminen oli melko nihkeää. Sain vessaan asennettua lavuaarin. Mikä helpotus. Nyt on jo pyykinpesukonekin! Mutta vielä hiertää kun keittiössä ei ole vesipistettä. Kun saan sen olen todella onnellinen, mutta sen jälkeen haluan astianpesukoneen. Jonka jälkeen.. en edes uskalla kuvitella mitä sitten voi tarvita. Tarvita? En kai minä tarvitse näistä mitään. Edistääkö tämä minun onnellisuuttani tänään? Tavallaan, mutta jos kaikki tämä työ pitäisi tehdä uudestaan niin ripustaisin hokkarit naulakkoon. 

Treenaukseni tapahtuu tulevaa varten. Tällä hetkellä nauttiminen ei ole ollut päällimmäisenä asiana kovinkaan usein. Ensin olin todella iloinen manuaalista, nyt hiertää kun hypyt ei ole tarpeeksi isoja. Huijaan itseäni kuin pikku lasta. Kerta toisensa jälkeen sanon itselleni, että kun saan tuon hypyn menemään niin sitten olen kyllä onnellinen ja aijon vaan nauttia ajamisesta. Sen kun näkisi.

Liian monessa asiassa ihmiset, mukaan lukien itseni, elävät oletuksella että heille kuuluu jokin. Suomalaisena minulle kuuluu ilmainen koulutus, terveydenhuolto, tuki elämiseen mikäli emme itse ansaitse tarpeeksi. Minulle kuuluu eläke koska minulla on aivovamma. Asiat yhtäkkiä muuttuvat lahjoista asioiksi jotka meille kuuluu. Ei kukaan luvannut meille huomista. Ollaan iloisia tästä päivästä, siitä mitä meillä on (ja siitä mitä me itse olemme tänään). Otetaan kaikki extrana. 

Vieras buumi on nyt alkanut. Iskä lähtee ja samana päivänä tulee seuraavat vieraat.. siistiä!! :) Kuvissa iskä rakentaa lihaksia huomista varten, minä rakennan treenitelinettä tulevaisuutta varten. Extrana kaupasta löytyi maitorahkaa ja liesituuletin saatiin seinään!!

Hei hoi ja juhuu. Hitsit, viikko taas hujahti joten en tiedä mistä aloittaa. Otetaan ensimmäisenä pikakatsaus kotiin, koska se nyt on ollut eniten mielenpäällä viime päivinä. Viime viikonlopulta tämän viikon alkuun taittui 4 päivää ilman juoksevaa vettä. Tai vettä tuli juuri ja juuri sen verran että vessan pystyi vetämään, mutta suihkua varten piti hakea kaupasta pullo vettä. Sai todeta että melko vähällä vedellä pärjää ja että juokseva vesi on ihan mukava asia. Kehotan jokaista laittamaan veden poikki 4 päiväksi niin tulee vähän harkittua lisää miten sitä käyttää :) Tässä muutama kuva kuitenkin kämpän edistymisestä:

Seuraavaksi ehkä eniten muita kuin itseäni koskeva asia. Olen kuullut enemmän ja enemmän ihmisten kiinnostuvan lähtemään kisoihin maailmalle. Euro roundsille tai MM-kisoihin. Tosi mahtavaa! Aivan huikeata saada muita mukaan. MM-kisoja ajatellen itselle nousee hikipisarat otsalle. En pysty siihen että minun pitäisi olla jonkin sortin yhdyshenkilö. Toivon että saan kasattua jonkinlaisen oppaan tai tietobläjäyksen ennen kauden alkua. Isot kisat on isoja, niissä on omat juttunsa. Se ei todella tarkoita etteikö niihin pitäisi mennä! Juuri sen takia niihin pitää mennä. Mutta pari virhettä mistä voidaan oppia viime vuosilta MM-kisoista. Viime vuonna jo kun kuulin että on tulossa muita kun minä yksin aloin kuumeisesti miettimään miten homma hoidetaan Meillä piti olla mukana joukkueenjohtaja, mutta hän joutui perumaan tulemisensa kisoihin koska hänen aikataulunsa oli liian täysi. Aivan ymmärrettävää. Pyydän kaikkia innoissaan hommaan mukaan ilmoittautuvia nyt ensin miettimään että onko oikeasti mahdollista olla paikalla. Siinä vaiheessa kun on ilmoittautunut mukaan ja muut ovat varautuneet siihen on melko huono tilanne jättäytyä pois. Mielummin ei ilmoittaudu mukaan ja jos pääseekin paikalle niin on sitten lisäapuna. Samoin kävi vuonna 2013, lajivalmentajani oli puhunut koko kesän että hän tulee mukaan kisoihin. Koko valmistautuminen rakennettiin siihen että hän on paikalla. Järjestin hänelle kisapassin. Noin 2 päivää ennen hän ilmoittautui ettei tulekaan paikalle. Melkoinen muutos suunnitelmiin. Ei se ei ole niin iso juttu, olen aikuinen... mutta joo ne kisat on iso juttu minulle! Ajatuskin että joukkueenjohtajaksi ilmoittautunut henkilö ei olisi hakenut joukkueen passeja ajoissa.. huh huh..

Toinen mitä en suosittele tapahtuvan on se että jos nyt joukkueessa on kuskeja jotka ajavat eri päivinä niin että niiden jotka eivät aja sovitaan olevan paikalla muiden apuna. Niin siellä pitää ihan oikeasti olla. Minnin loukkaantuessa muut maat pyytää minua menemään ensiapuun katsomaan tilanne.. Ei tule tapahtumaan. Minun kuuluu olla menossa omaan kisaani. Kisoissa paikalla olo tarkoittaa varikkoalueella oloa. Se tarkoittaa sitä että on siellä urheilijoiden kanssa. Tylsää, joo aivan varmasti. Otin toisena päivänä Kain mukaani Uuden-Seelannin joukkueen mukaan (eli itse kutsuin Kain sinne kysymättä muilta) ja olin heidän joukkueen kanssa kisan ajan. Se oli vähän kummallista tuoda heidän alueelleen joku jota he eivät olleet koskaan tavanneet, mutta he ottivat Kain mukaan ja kaikki meni tosi hyvin. Siis he pitivät huolta toisen maan kuskista jota eivät edes tunteneet..se on BMX henkeä parhaimmillaan. Voitte kysyä Kailta miten tärkeää on se että paikalla on joku. Joku joka kysyy miten meni? Joku joka sanoo sinulle että nosta jalat ylös, tai käy ajamassa 5 kierrosta... joku joka on kärryillä silloin kun sinä et ole. Kisapäivä on melkoinen shokki. Sanon jo tässä vaiheessa: Itse aijon olla Uuden-Seelannin joukkueen kanssa MM-kisat. En pysty ottamaan Uuden-Seelannin mukaan kaikkia suomalaisia joten menen heidän kanssaan itsekseni. Muutenkin, MM-kisat ovat yleisesti ainut aika vuodesta jolloin tulen näkemään monia ystäviäni, joten en halua olla töykeä, mutta toivon että muut ymmärtävän että olen heidän kanssaan. Minni ja Kai on nyt saanut vuoden kokemuksen MM-kisoista, joten ensi vuonna he voivat opastaa muut mukaan ;) ja minä olen vapaa :)

Kisoihin lähtijöitä pyytäisin unohtamaan täysin ajatuksen siitä monenneksiko tulee. En maalaile piruja seinille vaan ensimmäiset kisat menee turistina olemisen piikkiin. Sille ei voi mitään. Jos häviää yhdellä suoralla muille, tai vaikka voittaisi kaikki lähtönsä, niin ensimmäisellä kerralla pyydän antamaan kaikista eniten arvoa kokemukselle olla isoissa kisoissa. Ottaa tavoitteeksi se että pääsee radan ympäri kaatumatta. Viime vuonna Minni oli kaatunut kaksi aikaisempaa lähtöään ja tullut viimeiseksi. Ensiavusta ulos selvittyään hän mietti kannattaako viimeiseen lähtöön edes mennä. Sanoin että sinne pitää mennä. Sinne pitää mennä ajamaan rata ympäri kaatumatta ja nauttia joka hetkestä jonka on kisoissa. Minnin viimeinen lähtö oli hänen parhaansa, ainakin minun mielestä. Ja olen todella iloinen että hän meni ja ajoi sen. Kisojen jälkeen Minni ilmoitti että aikoo ajaa seuraavanakin vuonna MM-kisat. Samoin ilmoitti Kai. Joten jos Suomelta on ollut kisoissa 3 kuskia ja kaikki menee uudestaan, niin on melko hyvä mahdollisuus että jotain hyvää noissa kisoissa on. Lähtekää muutkin mukaan! Kysykää Minniltä ja Kailta mitä se on. Minultakin saa tietysti kysyä, mutta ihan sen takia että saisi muitakin näkemyksiä. Älkää jättäkö lähtemättä koska olette liian huonoja! 2016 ja 2017 MM-kisat tulee olemaan Amerikan mantereella joten edes sen takia kannattaa nyt ravistella sitä säästöpossua. 

Niin ja se miun kolmas asia oli on oma ajaminen. Ajaminen kehittyy, se on varmaa.. Jalat huutaa armoa, siitäkään ei ole epäilystä. (Jääpussi sylissä nyttenkin). Ja sitten tässä tämmöinen elämäni paras virhe minkä tein. Sain RockStarilta sponsorituen. Kaikki ne laskut mitä olisi pitänyt maksaa unohtui... hankin dirttipyörän! Se on aivan uskomaton ajaa!! Huh huh... miun kaveritkin tuli sanomaan että siun ajaminenhan on aivan erilaista tuolla. Pidän dirttipyörää miun opettajana, koska sillä uskaltaa hypätä semmoisia mitä BMX:llä ei uskalla.. ja sitten kun on oppinut niin voi mennä BMX:lläkin. Okei, ei missään määrin viisas juttu, mutta harvoin ne viisaat ratkaisut olisi tarjonnut mitään mullistavaa ;)


Tässä vielä manuaali kotiradalta:

Suoraan asiaan, koska miun nukkumaanmenoaika on 11min päästä. Se tulee toki siirtymään, koska satun pitämään blogia kahdelle kielellä. Niin se asia. Mielenkiintoinen blokki on ollut päällä viime viikot. Blokki joka tekee sen että en halua jakaa. En halua jakaa mitään BMXään liittyvää. Tiedän melko hyvin itse mistä tämä uusi ilmiö on saanut alkunsa, mutta se ei ole nyt pointti. Pointti on se että minä en ole se joka ei halua jakaa. Jos opin jotain uutta, niin haluan kertoa sen muille. Olettaen että joku saattaa käyttää samaa tekniikkaa oppiakseen itsekin, tai saada innostusta haastamaan itsensä epämukavuus alueen kautta suuremmalle mukavuus vyöhykkeelle. Mutta nyt korvieni välissä kuuluu vain en kerro, ei mun tarvi. 

Samalla kun en vieläkään ole kykenevä jakamaan parhaimpia saamiani oppeja. Katson itseäni kärpäsenä katosta ja mietin, kuka tuo on? Miksi ne noin tekee? Mitä se olisi häneltä itseltään pois? Saamari kuin vihaan moisia itsekkäitä omahyväisiä..... jätetään ne loput sanat omaan arvoonsa :)

Tavoitteena on pystyä muuttua. Itseasiassa noin viikko sitten puhuin tästä asiasta Robert de Wilden kanssa. Pitkän keskustelun pointti oli se että minun ei pitäisi antaa muiden tekojen ja mielipiteiden muuttaa sitä mitä itse olen. Ja tällä hetkellä toimin täysin vastoin omaa arvomaailmaani, vain sen takia mitä joku toinen on tehnyt, tai mitä joku on jättänyt tekemättä. Yritän antaa tämän kirjoituksen poistaa tuo blokki. 

Okei, jaan tämän yhden harjoitteen. Jostain pitää aloittaa ja tämä on pikku juttu, josta itseasiassa olin yllättävän fiiliksissä. Alkulämmittelykierroksilla valmentaja sanoi minulle että seuraavan kierros aja pitäen ohjaustangosta kiinni kämmenet eteenpäin, eli voisinko sanoa nurinpäin. Yllättävän huteraksi tuli olo. Seuraavalla kierroksella kämmenet piti yhä osoittaa eteenpäin ja piti pitää takajalkaa edessä. Huh huh, miten epämielyttävää. Siinäpä se! Aivan turvallista, mutta hyvä tapa opettaa itselleen sietämään epämukavuus. Sulkemaan päästä pois se kuinka epämukavaa se on, kuinka en osaa jne. Ja keskittyä siihen mitä pitää tehdä, eli pumppaamiseen. Keskittyä siihen että on hyvä ja sillä ei ole mitään väliä miten päin pyörän päällä ollaan. Siinä samalla tämä oli hyvä treeni olemaan enemmän sinut pyörän kanssa.

Lumilautailuohjaajakoulutuksessa me itseasiassa lähes koko koulutuksen ajan jouduimme laskemaan takajalka edessä. Tämä tekniikkaa opettaa opettajalle se että miltä oppiminen tuntuu, miksi oppi ei ehkä mene perille. Suurinosa lautailijoista on tosiaan aivan onnettomia silloin kun pitää laskea ns. väärään suuntaan. Ajaessa kädet ja jalat väärinpäin minulle tuli totaali flash back lumilautakurssilta. Voin sanoa, että sen kurssin jälkeen kun olin laskenut 10 päivää laudalla väärin päin känynyt ylös hangesta.. laskin aivan älyttömän paljon paremmin oikein päin. Ihan niinkun olisi siirtynyt lineaarisesta pelikonsolista 3D seikkailuun. Eli jos valmennat tai ohjaat BMX:ää, niin ota hetki aikaa ja aja kierros kädet väärinpäin, jalat väärinpäin, kädet ristissä tai jos vieläkin tuntuu aivan siltä ja samalta niin aja ranteet eteenpäin kädet ristissä ja jalat ristissä väärä poljin edessä. Kokeile pumpata, kokeile tehdä manuaali, vieläkin on helppoa niin tee tupla manuaali. Jos haluaa ymmärtää miltä ensikertalaisista tuntuu BMX radalla tai uuden asian edessä, niin pitää itse käydä siellä :)

Niin ja otsikossa mainittu jääpuikko tulee siitä että miun jalat on taas aivan kylmien piikkien ja jäälöylyjen alla. En itse ole laittanut niihin mitään jäätä vaan treenauksesta seuraa se että jalat vaan huutaa kun joku piikittelee niitä jääkylmällä neulalla... jep. Jos joku tietää mistä puhun tai mitä tehdä niin pliis kertokaa :)