Kisat on omalta osalta takana. Cruiseriluokassa sijoitus oli semifinaalin viides, eli ensimmainen joka on ulkona finaalista ja 20" luokassa matka jai neljannesosafinaalin.

Sijoituksien pohtiminen ei nyt muuta tilannetta mihinkaan, mutta on toki vaikea olla ajattelematta mihin olisi ollut mahdollisuus jos olisin treenannut vahan enemman. Nainen jonka voitin viime vuonna oli finaalissa molemmissa luokissa... jos olisin jattanyt edes vahan projekteja valiin (mehilaisfarmin pidon tai remontin tai..) ja keskittynyt ajamaan. Homma on kuitenkin se etta asiat menee niinkuin ne menee. Nyt minua taisi kiinnostaa enemman mehilaiset ja tietty Taika. Pointti on se etta tama ei ole missaan nimessa mahdotonta lapsen takia, mutta muusta pitaisi karsia jos haluaisi tuloksia.

Tassa sita mieli vatvoo asioita kuten: vielako jaksaisi Bakuun? Tai miten kisoissa meni.. Kisat on henkisesti melkoinen suoritus. Ajatellen Suomen junnuja, kun he paasevat isoihin kisoihin, olisi hyva etta siella olisi joku joka osaisi auttaa kaymaan kisan lapi. Mina olen aikuinen ja kiertanyt paljon kisoissa, silti se aina yllattaa kuinka isojen kisojen jalkeen on aivan pihalla. Olisi myos hyva paasta kiertamaan kisoja, vahat valia mika sijoitus olisi. Nain ollen sita tavallaan tottuu tilanteeseen ja rakentuu omat rutiinit.. Olen todella iloinen etta paasin molemmissa sarjoissa finaalikierroksille, koska huomasin etta olin aivan tyyni. Nautin noista finaaliajoista todella paljon!! Ja ajoin parhaat ajoni finaaleissa. En usko etta lapset oppii sita muuta kun ajamalla ja paasemalla finaalikierroksille. (Aikuiset voi treenata sita harjoittamalla mielta, mutta se on liian vaativaa alle 12v lapsille).

Kisat oli kuitenkin menestys. Lapsien kannattaa tulla jenkkeihin treenaamaan mikali vaan mahdollista. Taso on kova ja taalla osataan polkea joka kohdassa! Samalla lapsien tulee myos paasta ajamaan vaikeampia ratoja, kunnon radalla oppii parempia tekniikoita.

Taman tekstin ei ole tarkoitus sanoa etta vain lasten on hyva lahtea kisoihin, vaan aikuinen yleisesti ensinnakin ei ole niin vastaanottavainen muiden neuvoille ja toisekseen on jo saattanut kokea isoja tunteita elamassaan niin ettei kisat aivan laita vetelaksi. Jopa joukkueenjohtan kerajien ja huoltajien tulisi paasta kaymaan kisoissa jotta he oppisivat kuinka homma toimii. Se ei ole mikaan itsestaanselvyys ja kisapaivana viimeisena halutaan kisan menevan plorinaksi huoltojoukkojen virheen takia.

MM-kisoihin osallistuminen on ihanampaa ja ihanampaa vuosi vuoden jalkeen <3

Nakki otsassa, mitenkäs muutenkaan. No lautasella toki toinen vaihtoehto näin kun lapsista puhutaan. Mitäs muuta me niille syötettäisiin kun sitä mitä ne itse haluaa.. Luin tuossa pikaselauksella, eli pari lausetta sieltä täältä, jonkun kirjoittamaa juttua miksi hän ei hanki lapsia. Siinä kerrottiin kuinka politiikot miettivät miten saada ihmisiä haluamaan lapsia ja kuinka hän ei halua lapsia tämmöiseen maailmaan missä on saasteita ja tämmöiseen maahan missä koulutuksesta leikataan. Noh, niitä asioita sen suuremmin läpikäymättä törmäsin itse omassa elämässäni teemaan Suomi ja lapset. Meillä on tulossa vanhan kiekkoseuran kanssa partyt, jotka alkavat kello 17 ja joissa ohjelmassa on muunmuassa vanhojen kuvien katselua ja tietovisaa. Äitini tapasi pitkälti pyörittää tuota seuraa ja häntä on pyydetty pitämään puhetta seuran synnystä.. Kunnes nyt äitini ilmoitti minulle että hän on tulossa mukanaan siskontyttöni 8v. Tapahtumaa järjestää, pääasiassa lapsettomia vanhoja pelaajia ja niitä kenen lapset ovat niin vanhoja että aika on kullannut jo monet muistot, mutta myös pienten lasten äitejä. Jokaista sorttia siis.. Järjestäjät, ystäväni, eivät antaneet kovin vihreää valoa ajatukselle että Rölli ja siskontyttöni olisi tulossa paikalle. Mainitsin myös että me emme ole ainoaita jotka joutuvat jäämään pois mikäli lapset eivät saa tulla paikanpäälle.. Väri pysyi samana. Ehkä sitten sinun äitisi kun hänellä on se puhekin.. hän voisi tulla mutta sitten lähteä siitä aika pikaisesti pois. WTF? Ihan nyt jos totta puhutaan niin saisitte anella että äitini tulee paikalle ja laittaa hänen eteensä parasta omenamehua mitä kaupungista löytyy. Ollaan sitä niin helkkarin kiitollisia 20 vuoden ilmaisesta työstä että ei ole taas totta. 

Mietin miksi olen niin ällikällä lyöty. Ehkä siksi että minulle ei ollut tullut pieneen mieleenkään että lapset olisi ongelma. Ehkä elän nyt lapsi aikaa, koska Rölli. Tai sitten elän vaan sitä elämää mitä olen nähnyt muualla maailmassa. Kaikkialla muualla paitsi Suomessa. Ei tarvitse mennä kuin Ruotsiin (ja sama Uudessa-Seelannissa, Jenkeissä, Espanjassa..) kun lapset ei ole enää ongelma. Ei sitä tarvitse kysyä saako lapseni tulla paikalle. Ennemminkin kysytään että miksi lapsi ei ole paikalla. Suomessa lapsi on ongelma. Lapsihan syö, se on kulu tälle tapahtumalle. Lapsesta voi maksaa sisäänpääsyn siinä missä muistakin maksetaan, (jolloin hän on tuloa tälle tapahtumalle). Ongelma ratkaistu. Mutta kyse on käytännön asioista. Mistä ihmeen käytännön asioista? Vuokrattuun tilaan mahtuu 300 henkilöä ja tulijoita on max 100. Josko penkit ei riitä, lapsi osaa istua lattialla. Sitten se perus ja ainainen Suomi ongelma; mutta kun siellä ryypätään! Kuka sinne tulee niin naamat kello 17 ettei lapsia voi olla paikalla. Sen varmaan voi jokainen vanhempi päättää mitä oma lapsi saa nähdä. Lapset ei kuole siihen että ne näkee kun aikuiset juo alkoholia. Suomessa lapsille ei missään nimessä saa edes mainita että kun äiti tai isä oli nuoria niin he kävivät myös ulkona. Mistähän johtuu että lapset luulee ettei heidän vanhempansa tiedä mistään mitään ja salaavat kaiken vanhemmilta? Entäs kun ne lapset tarvitsee kokoajan jotain? Itseasiassa ne tarvitsee juuri niin paljon kun ne on oppinut tarvitsemaan. Ja ei se ole järjestäjän vastuulla hankkia sinne mitään pomppulinnaa vaan sen lapsen ja vanhemman vastuulla varautua tilanteeseen etukäteen. Joka lapsensa paikalle haluaa tuoda niin on varmasti tietoinen että lapsi on hänen vastuullaan ja varmasti valmis lähtemään pois mikäli lapsen tila sen vaatii. Toisaalta tämä saattaa olla se Suomi juttu että pitäisi saada kaikki valmiina. Lapselle kaikki pitäisi olla niin mukavaa ja helppoa. 

Jos ja näemmä kun, lapset eivät ole tervetulleita mukaan elämään niin eivät he myöskään opi olemaan mukana. Minä uskon että lapsi oppii olemaan mukana jos häntä otetaan mukaan. Olen istunut lukemattomat kerrat baarissa, kyllä baarissa, kavereideni kanssa ja heidän lapset ovat olleet mukana. He ovat juoneet limppariansa ja vanhemmat kaljaansa. Kaikki ikäpolvet sulassa sovussa yhdessä koossa. Tai toisinaan lapset eri pöydässä ja heillä on ollut todella hauskaa, samoin vanhemmilla. Joskus ilta menee pitkäksi ja jonkun lapsi saattaa nukahtaa. Toisinaan joku lähtee lasten kanssa pois ennen heidän nukkumaan menoaikaansa. Lapset eivät ole kärsineet tilanteesta millään tavalla. Muualla lapset ovat kuitenkin osa elämää. Osa kaikkea. 

Kuten jo aikaisemmin kerroin, kun tulin raskaaksi niin useimpien kommentti oli että: noh, se oli nyt sit siinä! Tämä kommentti alkaa näyttämään oikeita kasvojaan. Se on oletus, että kun saat lapset, niin jäät kotiin etkä liiku enää mihinkään. Vanhemmat ovat iloisia kun pääsevät eroon lapsistaan. Olen minäkin iloinen kun pääsen kuntosalille ja saan Taikan hoitoon ja saan omaa aikaa. Olen myös YH äiti joten en usko että tuo 1,5h päivässä on mitenkään epäinhimmillistä. Mutta se on myös eri asia. Salilla käynti on jotain mitä en voisi tehdä Taikan kanssa. Mutta olen täysin kykenevä olemaan ystävieni seurassa kun lapseni on paikalla. Ja uskon että sama pätee äitiini kun paikalla on hänen lapsenlapsensa, (joka on kasvatettu käyttäytymään siististi). Itseasiassa Suomessa saa toisinaan jopa olla häpeissään kun perheessä on sosiaalinen lapsi "joka ärsyttää muita", eli puhuu muille. Ulkomailla saisit olla häpeissäsi kun sinulla olisi lapsi joka ei saa suutaan auki. Suomessa se taitaa olla määritelmä siihen kenen lapsi on helppo. 

Mitä tästä nyt seuraa: Aion viedä Taikan mukanani kaikkialle mihin menenkin. Äimäilkööt muut ja pyöritelköön päätään, soittakoon vaikka poliisin. Jättäköön meidät kutsumatta tai mitä tahansa. Minulle Taika on osa elämääni ja olen ylpeä ja iloinen hänestä. 

Testit on tehty. Tai siis melkein kaikki. Sprintti/portti aikoja en ole vielä saanut koska ajanottojärjestelmä on kylässä Ranskassa. Nuo tulokset on tavallaan ne tärkeimmät. On kiva päästä seuraamaan kuinka muiden tuloksien muutos vaikuttaa nopeuteen. Noh, niin eipä nyt kierrellä ja kaarella asiaa vaan ne tulokset kehiin. Huoh:

​Punnerrukset (rinta, nenä ja maha koskee maata, ei aika rajoitusta): 6kpl
Vatsat (suorat vatsat, jalat koukussa ei saa nousta maasta, kädet ei saa irrota niskan takaa): 20kpl
Lankku: 2min 0sek.
Korkeus hyppy (käsi ylhäällä merkki seinään, hyppy kuinka paljon pääsee merkin yläpuolelle): 33cm
Wattbike: max watt 860, max cadenssi 176
Paino: 84kg

Semmoista. Siitä on kiva lähteä parantamaan. Ajattelin testata nämä kerran kuussa, tai max 2 viikon välein. Peruskunto on vielä yksi mitä nämä ei kerro ja se on kuitenkin todella tärkeä, koska mitä tahansa tapahtuu 8sek (jos on hyvä niin 12sek) jälkeen niin kyse on peruskunnosta. Kunto vaikuttaa myös siihen miten palautuu. Eli kuinka paljon voi treenata, ja kuinka hyvin jaksaa vetää kisassa monta erää. Eli turha vähätellä tuota, BMX piireissä niin usein unohdettua ominaisuutta. 

​Millä minä sitten meinaan lähteä liikkelle? Ensinnäkin nyt kun vielä vajaa 3kk kisoihin, niin lähdemme liikkeelle siitä että yleensäkin lähtee liikkeelle. Olen treenannut jo tähän mennessä mutta tulokset on silti nuo. Nyt sitten kerran päivässä, joka toinen päivä lenkki ja joka toinen puntti (pitkillä sarjoilla). BMX juttuja, portteja yms, voi treenata tähän lisäksi. Lenkkipäivänä saa myös tehdä punnerrukset ja vatsat aamuin illoin. Elikkä maksimista puolet (3) ja sitä pyramidina vaikka 3 kertaa aamulla ja kolme kertaa illalla. (1-2-3, 3-2-1, 1-2-3). Niin ja siinä sivussa pitäisi saada semmoinen 8kg painoa pois. Mitä nyt pieniä :D 

​Viikon päästä pääsen varmaan treenaamaan vähän enemmän. Jos joku huomasi niin testi oli tehty wattbikellä, eli tällä hetkellä treeniä on auttamassa mahdollisuus treenata kotona. Hyvällä kuntopyörällä aika menee todella nopeasti, sen lisäksi pystyy tekemään tosi täsmä testejä joiden avulla näkee miten homma etenee. Enhän minä tätä kerennyt toivoa kun vasta viisi vuotta, mutta nyt se vihdoin minulla on!! <3

​Nyt hyvää vappua ja iloa lumitöihin (se on ainakin Jyväskylän tilanne tällä hetkellä). XX

Matka alkaa olemaan pulkassa. Kuukausi vauvan kanssa maailman toisella puolella, mita siita sai? Ainakin tiedan etta jos haluan treenata niin tarvitsen lastenhoitajan. Rolli ei nimittain nuku enaa 7 tunnin paivaunia kuten ennen reissua. Tiedan etta treenia, fysiikkatreenia, on aika hitosti edessa jos aijon ajaa. Meinaan pakottaa itseni cruiser miesten sarjaan. Ei siksi etta naiset ei olisi tarpeeksi kova vastus, vaan siksi etta en halua antaa itseni alkaa olemaan pelkuri...

Viime viikonlopun pre-nats kisat oli nimittain melkoinen henkinen matka... Elamani ekan kerran jarrutin  lahdon jkalkeen koska en halunnut lahtea kyynerpaa taistoon. Sita ei saa tapahtua enaa toisten. Myos vauva kisapaikalla on liian iso stressi.. mutta mika hienointa: aijon tosissaan treenata viela taman kauden. Ainakin lahden kokeilemaan kuinka se onnistuu. 

Olemme Suomessa tiistaina. Sen jalkeen menen kuntotestiin ja otan parit omat testit. Laitan tanne tulokset ja katsotaan sitten 3 kuukauden paasta mitka on kisakuntotulokset :)

Hieno matka kerrassaan, katsotaan minkalainen matka seuraavat 3kk tulee olemaan.

Kannettava meni rikki, joten bloggaaminen on melkoinen haaste. En nyt saa mitaan kuvia tanne, joten kehotan linkkaamaan tuota oikealla olevaa instagram linkkia.

Reissu kuitenkin etenee hyvin. Paasimme vihdoin 'kotikaupunkiin' Rotoruaan. Jossa viela kaiken kukkuraksi oli viime viikolla crankworx maastopyoratapahtuma. Aivan hullua menoa, lajeina oli speed and style, slope style, pump track, dh, air dh (mun lemppari!)... ja lapsille omat sarjat useimmissa lajeissa. Matt Walker vei king pf crankworx tittelin joten olin todella iloinen. Katsoin kisoja Mattin aidin ja isan kanssa joten hauska seurata heidankin tunteitaan kisojen aikana.. tieda vaikka itse olisin joskus heidan asemassaan. Rotorua kirjoitti myos sopimuksen etta kisat on taalla seuraavat 10 vuotta, joten minun ja Taikan lomasuunnitelmat on selvilla. Muutenkin maastopyorailymahdollisuudet on jotain ennen nakematonta. Kaupungissa on tosi hyva bmx rata, mutta uutta on jo alettu rakentaa. 

Omat ajot on mennyt hyvin. Kehitys on kovaa, tai sanotaanko etta takaisin pyoran paalle paluu on sujunut hyvin. Kaksi kisaa takana (molemmissa tulin kakkoseksi ja toisesta sain jopa 40$ palkintorahaa koska se oli superclass, selitan sen myohemmin miten se toimii koska systeemi on aika hyva), viela yksi kisa edessa. Kyllahan vauva tekee pienen vivahde eron matkaan ja treenaukseen, mutta en ma enaa haluisikaan roikkua radalla 3tuntia putkeen ;)

Uusi-Seelanti tärisee alla! Olen voimissani. Vauva on ihana. Samoin Suomen koti joka on jo lähes valmis, ainakin asumiskuntoinen.

Kämpän kunto on vielä pientä minun kuntoni rinnalla. Olen nyt ajanut kahtena päivänä ja se on tuntunut huippu hyvältä! Ensimmäisenä päivänä menin vanhan tutun kanssa radalle ja hän vähän katsoi ajamista. Miten pienillä vinkeillä saakaan suuren eron.. ja työtä vielä pitkäksi aikaa eteenpäin. Samalla sitä eksyy ajattelemaan että mitä jos pääsisi ajamaan tämmöisissä paikoissa kokoajan.. ja vielä tämmöisessä seurassa. Mitä minä sitten olisin? Noh, totuushan on että se olisi periaatteessa mahdollista, käytännössä liian hankalaa. Joten kuten kaikesssa pitää vaan tehdä parasta mitä pystyy siitä mitä on.

​Hassua on se että selvä tavoite oli pitää hauskaa, ajaa rennosti elämän sivulla... Niin se mielessä alkaa taas mennä siihen että mitä rääkkiä teen jotta saan itseni parhaaseen mahdolliseen kuntoon, miten kehityn, yksi lysti lystistä... Haha, no onneksi minulla on tämä oma jarru mukana. Se tekee taikoja elämälle. Toiset on sitä mieltä että miksi pitää lähteä reissuun lapsen kanssa, miksi pitää kiirehtiä pyörän päälle... Minä sanon että juuri sen takia että voin. Se että olen tunnin päivästä radalla kun neiti nukkuu ei vaikuta hänen elämäänsä muuta kuin positiivisesti ;) 

Mutta homman nimi on siis että kun kävelen kadulla, olen niin täynnä onnea ettei mitään järkeä. Juuri nyt tämä minun onnen tiivistymä kertoo että kirjoittaminen saa loppua ja aika löperellä.. venyttelyjen merkeissä.. siitä sentään tykkään oikeasti :D

Bumtsika pumpum. Fillarilehden äänestys vuoden pyöräilijästä on käynnissä vielä tammikuun loppuun. Niin hienoa että miut on valittu äänestykseen ja meikä on nyt kakkosena. Olisi todella hienoa pitää tuo sijoitus! :) Käykää siis äänestämässä, mie saan hyvän mielen ja te mahdollisuuden voittaa Shimanon tuotteita!
http://www.fillari-lehti.fi/Fillarilehti/Kysely.aspx

Haha, no ei se Suomessa olo liian pitkään sitten kestänytkään :) Eli matka on varattu. Minä ajan vielä ensi kaudella. Pitkään oli ajofiilis vähän laantumaan päin. Kunnes yksi aamu heräsin kello 7 ja sillä silmien avauksella hokasin että haluan ajaa, jos haluan ajaa niin pitää päästä treenaa, jos haluaa treenaa ja on vauva pitää olla paikka missä on kesä olosuhteet ja paljon tuttuja... Uusi-Seelanti. Sinne paluuta olen miettinyt jo niin monesti. Siellä olen ajanut parhaat ajoni. Heidän treenimetodeja arvostan eniten... ja siellä minulla on eniten tuttuja.

Pari päivää annoin asian hautua. Kyselin tutuilta ja kaikki oli innoissaan. Löysin lennot ja päätin varata. Hitsi Röllihän tarvii nimen lippuun. Nyt se sitten oli päätettävä: Taika Isabella Leinonen. Tiks nimipaperissa ja lennot otettu. Maaliskuun puolesta välistä kuukausi eteenpäin matkalla. Airbnb:n kautta majoituksen jottei tuttujen tarvitse kärsiä itkuisista öistä. Vuokrasin myös autoksi asuntoauton tyylisen pakun jossa voi oleskella huolettomasti. Uuden-Seelannin kausi on parhaillaan menossa ja juuri huhtikuun puolessa välissä on heidän mestaruuskisat, jonka jälkeen suuntaan takaisin Jyväskylään.

​Tarkoitus olisi nyt päästä takaisin kuntoon. En tosissaan tiedä vielä mitä saan tehdä. Vajaan kuukauden päästä on lääkärin lopputarkastus, mutta en minä sinne asti voi odottaa. Fysiikkatreenin lisäksi aion tehdä portteja ja tasamaa BMX juttuja. Ja asia mitä onnekseni pystyn treenaamaan vauva-arjenkin keskellä on mieli. Se on jossain määrin minun vahvuus BMX:ssä, mutta toki siitä voi tehdä vielä vahvemman :D Olen innoissani, en tiedä milloin olisin viimeksi ollut näin innoissani BMX:stä. Ehkä pohjalta ponnistamisessa on jotain hienoa. Tai ehkä hormoonit tekivät tehtävänsä ja estivät minua rehkimästä liikaa raskaana ollessa. 

Toiveena on toki päästä MM-kisoihin jenkkeihin. Se on vielä niin kaukana että suuria paineita en sen puolesta ota. Jos Uudessa-Seelannissa kaikki menee pyllylleen ja en vaikka pääse ollenkaan treenaamaan, niin se ei haittaa, sitten yritän nauttia kesäsäästä ja ihanista ihmisistä. Fiilis on hyvä!

Vuosi vaihtui ja meno muuttui kerta heitolla. Ensimmäinen tammikuuta syntyi minulle ihana tyttö. Painoa 3894g ja pituutta 51cm. Kaikki synnytys salissa olivat ihmeissään ja sanoivat heti että 10 pistettä jos plussan saisi antaa niin antaisivat. Synnytys sinällään oli kokemus mitä ilmankin pystyisin elämään.. jotkut kun siis sanovat että se pitää kokea. Ei mitenkään minun elämääni rikastuttava asia, muuta kuin se mitä siitä hyvästä seurasi. Tyttö on jotain uskomatonta. Siitä on jo kaksi viikkoa, päivittää halusin uutisen toki heti, joten jokainen osaa kuvitella kuinka kiireistä meno on ollut. 

Arki mietityttää, se on tässä vähän alkanut näyttää luonnettaan... joka varmasti tulee vielä muuttumaan mutta selvää on että ilonaiheiksi lasketaan: suihku, 20min kävely, rauhallinen aamupala toisinaan jopa vessassa käynti yksin. En missään nimessä unelmoi saavani noita kaikkia yhden päivän aikana. Kesästä ja bmx:stä ei ole paljon odotuksia vielä. Viime kesänähän yksi meidän mamma kuski näytti että kyllä se voi toimia. Tosin lapsia on erilaisia kuten myös mammoja. Oikeastihan Rölli-vauva on ollut todella helppo, mutta se ei sano etteikö tämä olisi minulle rankkaa, vähintäänkin valtaisa muutos.

Oma kroppa pääsi helpolla raskauden ja synnytyksen puolesta. Vielä ei saa urheilla ja 20min kävelyt tuntuu.. Porttilähtöjä meinasin tehdä, mutta sitten tajusin että jos joku niin se on repivä liike mihin tarvitaan vatsalihaksia. Paluu BMX kuvioihin olisi todella varma mikäli tuntisin BMX piirissä vallitsevan positiivisen ilmapiiri ja porukka jolla on yhteishenki. Semmoinen varmaan on, tai montakin, mutta minä en koe olevani osa niitä. Vielä haikeudella muistelen sitä yhteishenkeä joka oli esim Kaliforniassa radoilla. Järestään juhlapyhät vietettiin radalla porukalla. Jokainen toi ruokaa. Oltiin yhdessä kuin perhe, iso perhe!  Jospa saamme oman porukan luotua Jyväskylään. Ne pyöräihmiset joihin olen täällä Jyväskylässä kerennyt tutustua on ainakin todella huippuja! Jos en saa heitä kääntymään BMX:n pariin niin ehkä he saavat minut innostumaan omista pyörälajeistaan. Se kun tunnetusti ei ole kovin vaikeaa :D 

​Elämä on ihanaa <3

Joulunaika on ollut melkoisen tuottelias, sillä jokainen päivä jolloin vauva ei ole vielä syntynyt, saan aikaan jotain, mitä en ehkä pystyisi tekemään vauvan synnyttyä. Hesus vauvaa ei syntynyt ja yritän kiristää vauvaa pysymään mahassa vielä viikon verran. Samalla kun kaikki on valmista, olen minä alkanut epäröimään tilanetta entistä enemmän. Jouluna siskojen tyttäret ovat olleet Jyväskylässä ja on se vaan tosi että kun on lapsi niin se on siinä 24/7. Nämä on sentään jo 3 vuotiaita.. Huh huh. 

Kaiken tämän lisäksi Jyväskylän kaupungilta tuli päätös jonka mukaan he myöntävät minulle 0h avustajaa per viikko. Päätös on kaikinpuolin uskomaton. Käytännössähän minun kuuluisi, ja osaltaan tarvitsisinkin, avustajan jo omien asioiden hoitoon. Onnekseni vanhempani ovat olleet tukena niin että mitään ulkopuolista asioiden hoitajaa ei ole tarvittu. Nyt vauvan kanssa tilanne muuttuu täysin, mutta kaupungin vammaispalveluiden sosiaalityöntekijä ei pystynyt ymmärtämään että jos osaan itse pyyhkiä pyllyni niin mihin voisin tarvita avustajaa. Pakko antaan kunniaa hieman vakuutusyhtiölleni, joista niin usein kuulee pahaa, he pelastivat tilanteen ja sanoivat että niin pitkään kunnes asia selviää niin he hoitavat henkilökohtaisen avustajan minulle. Kiitos Fennia!

Jouluna sain pitkästä aikaa askarreltua muutamat jutut. Koivuklapi tuikunjalkoja, vauva juttuja, sekä Strider pyörän uudelleen teippauksen... joka odottaa vielä julkaisua :) koska haluan tehdä siihen vielä yhden osan lisää. Aivopesu pyöräilyyn on taattu! Samalla järjestelin kaikki saamani vauvavaatteet ja en todella tarvitse mitään lisää. Onpa ihanaa, mutta samalla joka ikinen Röllille tullut lahja ahdistaa.. koska hän ei tarvitse mitään materiaa enää :D

Näillä mennään kevyesti kolme vuotiaaksi... ja serkkutytöiltä jää kokoajan lisää vaatteita pieneksi.

Hyvää joulua kaikille! Nyt odotellaan uutta vuotta. Se on jännä, toivottavasti myös suunnitelmat pyöräilyn kannalta pysyy...

Oli hyvä tekosyy tehdä muutama uusi tuote odetobmx sarjaan. Ensin halusin yllättää Oskarin ja toisena oli DH kaverilla yllärisynttärit. Nämä siitä seurasi:

On kyllä todella mielenkiintoista tehdä näitä omia tuotteita. Aivan vaan sen takia niitä teen että se on hauskaa ja sen takia että pystyn. Useita asioita elämässä teen juuri noista kahdesta syystä. Kannattaa kokeilla ;) 

Ajamaan ei ole päässyt... ja salikortinkin laitoin jäihin. Yritän olla viisas nääs. Hirveä hinku ajamaan on, mutta en ole vielä ratkaissut mikä laji, tai minkä takia. Sillä en näe itseäni radalla, helpommin jopa tekemässä sprinttejä!? Outoa!! Ehkä ne on vaan nämä hormoonit :D

Yksitoista päivää laskettuun aikaan.. sama aika jouluun. Katsotaan jos tuotekehittelyä vielä kerkeäisi tehdä. Hyvää joulun odotusta kaikille!! <3