Olin jo kerennyt unohtaa että minulla on blogi. Aikoinaan paloin innosta päästä kirjoittamaant tänne. Nyt etenkin kun minulla ei ole nettiä kotona ja en edes jaksa aukaista läppäriä kun se hidastelee niin paljon, on kynnys kirjoittaa melko suuri. 

BMX polttelee vielä. Sain kuulla että lonkkani tulee todennäköisesti kuntoon kun vaan jaksan treenata. Otin tavoitteeksi että pääsen taas juoksemaan. Se tuli mieleen ennen pyöräilyä. Kertoneeko sekin sitten jotain. 

Jyväskylän BMX rata homma on aika jäissä. Ulkomaat polttelee, mutta mahdollisuudet ovat melko rajalliset. Nyt on kovassa mietinnässä onko edessä lajin lopetus, vai ehkä uuden aloitus ja racingin sivussa pysyminen. Ulkomaille lähtö ja BMXään uudestaan paneutuminen... vaiko talveksi fysiikka-, portti- ja superpark treeneihin keskittyminen. 

Siinä samalla blogi on pohdinnan alla. Voisiko joku muu pitää blogia vähän aikaa? :) 

BMX valmentajaopas on valmis ja kurssikin vedetty. Paikalla oli yllättävän paljon porukkaa. Oikeastaan aikalailla täydellinen määrä. Mikä tärkeintä melkein kaikki seurat edustettuina. Viikonloppu oli myös ajallisesti melko hyvä kurssin vetämiseen. Kaikkea kerkesi pintariipaisun verran käydä läpi, mutta samalla, yhtään pidempään ei olisi itsellä riittänyt energia. 

Suuri kiitos paikalla olleelle, koulutuspaikan järjestäneelle Osmo Polakselle. Hän on itse alkujaan valmistunut liikunnanopettajaksi. Mikä itselle oli koulutuksessa hieman hankalaa oli se että luulen että siellä oli monia ihmisiä hakemassa eri tietoa. Jos jokainen olisi ollut paikalla alkeis BMX oppeja hakemassa, niin homma olisi ollut helppo. Toisilla oli kuitenkin jo alkeet, mutta tarvitsi vähän pidemmälle menevää oppia. Toiset taas lähestyy asiaa varmaan urheilijaksi kasvun kautta, eli aivan eri reittiä kuin BMX koulun veto. Ja sitten vielä näihin kaikkiin tarvitaan, halusi tai, opetusoppia. 

Luulen että viikonloppu antoi kaikille jotakin. Materiaali tulee julki kun vaan saan sen taitettua. Toivon että materiaalin kautta saamme kannustettua lisää vanhempia mukaan valmennukseen. Saamme hieman ymmärrystä kuinka paljon opetusopilla voidaan sekoittaa pakkaa. Ennen kaikkea, toivon että saamme junnut viihtymään ja kehittymään treeneissä :) 

Valmennus ei ehkä vielä ole kuitenkaan se minun juttu. Muun tekemisen ohella se tietenkin menee, mutta polte on päästä itse tekemään. Se että mitä lajia kykenen harjoittelemaan onkin sitten seuraava ratkaistava seikka. Sitä odotellessa ajamme T:n kanssa tandem- MTBtä :D

Tein siis T:lle satulan koska lähdemme viikon päästä reissuun. Monet kysyy miksi, ei kai siihen ole niin yksiselitteistä vastausta. Hieman valmentamaan, hieman maastopyöräilemään (alla olevan kuvan lastilla lonkka kesti polkemista noin 2min.. mutta tätä ei voi verrata tietenkään lähes mihinkään), niin ja nauttimaan elämästä jossa minulla ei ole mitään projekteja kesken! Ollaan siis takas kesällä :)

Helpommin sanottu kuin tehty. Mistä kukakin sitten nauttii. Epämääräinen pohdinta syntyi kysymyksestä mikä on tehnyt mestarista mestarin. Millä nämä useat Uuden-Seelannin kuskit voittavat vuodesta toiseen. Hyvien olosuhteiden kautta? Ei niinkään, olosuhteet ei ole sen erikoisemmat verrattuna Espanjaan. Esimerkkien? joo mutta nykyään youtube tarjoaa esimerkit ympäri maailman. Kovan treenin kautta? Ei, useimmat ei treenaa. Nyt siis puhutaan junnuista. Siitä mistä laji lähtee nousemaan. On käytännössä turha laskea minkälaiseen kuntoon voi aikuista ammattimaisesti treenata, jos työtä ei ole lapsena tehty. Eli pitääkö lapsena tehdä työtä? 

Jokainen varmasti tietää tapauksia jossa lapsi on laitettu treenaamaan liian kovaa ja kiinnostus lajiin on kuollut. Se onkin jotenkin todella vaikea juttu, koska haluaisi auttaa lasta tulemaan paremmaksi, mutta oikeasti ei voi tehdä asian eteen mitään.. Muuta kuin olla mukana lajissa ja mahdollistaa harrastaminen. Jos kiinnostus lajiin kuolee, niin sitten se vaan kuolee. Se ei sitten ollut sen henkilön laji. Sitä on turha voivotella kuinka kaikki ne tunnit lajin parissa on heitetty hukkaan (joillekin tämä voi kuulostaa hassulta, mutta oikeasti tämäkin on todella yleistä). 

​Vielä jäi auki mikä on se lapsen työ? Se on nauttiminen. Lapsen tehtävä on pitää niin valtavasti hauskaa lajin parissa ettei mitään järkeä. Se on se ainut asia mikä on vienyt Uuden-Seelannin kuskeja eteenpäin. Ajetaan kavereiden kanssa valtavia tunteja. Kaikki tunnit ei ole BMX pyörällä. Useimmat ajaa BMX:än lisäksi vähintään yhtä muuta pyöräilylajia. Maastopyöräily niistä vahvimpana. Freestyle BMX on taas Kalifornian lapsille toinen pyöräilylaji. Vaihtuvuus tekee hommasta hauskempaa ja myös kehittävämpää. Useat parhaimmista junnuista käyvät jatkuvasti 2-3 eri radalla ajamassa. Jälleen se on hauskempaa ja kehittävämpää. On niitä jotka on super hyviä omalla radalla mutta aivan jäässä kun pääsee MM-kisoihin ja ei osaa muuta. 

Katsoin tuossa jonkin aikaa sitten videon Helsinkiläisestä BMX junnusta kun hän hyppäsi maastopyörällä pöydän päälle. Tästä on kyse. Tämä on se juttu mistä minä puhun. Siihen vaikuttaa paljon ympärillä olevat asenteet (siitä että saako esim pelleillä..) ja yhteisö, perhe, ajokaverit.. Yhä mielessä kummittelee tuo testipäivä jolloin vanhempi ei antanut lapsen lähteä hyppimään takarenkaalla, mutta muitakin vastaavia on.. 9v racing junnu ei suostu "pelleilemään" tekemällä keulimista, koska racingissä ei keulita. Keuliminen on urpoille. Voin sanoa että jokainen elite kuski on keulinut ja kykenevä keulimaan... Tämä ei onneksi ole minun haaste, vaan tuon 9v ja hänen valmentajansa haaste miettiä kuinka pyörän päällä olosta tekee hauskaa. Siinä on haastetta jokaiselle. Koska kerta toisensa jälkeen sama treeni, sama rata, samat kaikki ei vaan ole hauskaa. 

​Haastankin jokaisen junnun (myös aikuiset saa olla junnuja kunhan vaan itse haluavat lukea itsensä junnuihin mukaan ja haluavat nähdä vaivan. Olen kiitollinen jokaisesta!) keksimään minulle BMX treenin jota olisi hauska ajaa. Se voi sisältää jonkun teeman mitä se parantaa (mutka, manuaali, startti, ryhmäajo), mutta se ei ole pakollista. Ainoastaan pakollista on se että sen vetäminen olisi hauskaa. Arvon 31.1.18 randomina kahdelle osallistuneelle miun ode to bmx tuotepalkinnot. Saa osallistua myös Suomen ulkopuolelta. Idea voi olla piirros, se voi olla video, se voi olla kirjallinen selitys. Avatkaa mielemme <3

Toivon että myös ihmiset jotka eivät harrasta BMXää osallistuvat kilpailuun. Esim. jalkapalloilija voi miettiä mikä jalkapallotreeni on kiva ja miten sitä voisi soveltaa pyöräilyyn. Paikka ei ole rajoitettu. Se voi olla vaikka jalkapallo kentällä... mutta tosin BMX pyörän kanssa :) Kaikki mukaan!

Hieman harhaanjohtava nimi, mutta kai se sallitaan kun se sallitaan suuriltakin medioilta :D 

Seurojen testaukset on nyt takana. Tulokset on yhä laukun sivutaskussa. Koska miun pitää tehdä ensin valmiiksi yksi harjoitussuunnitelma UCI:lle :) kohta kuitenkin pääsen tuloksien pariin paremmin.

Testaaminen oli todella mielenkiintoista. Seuroissa oli avuliasta porukkaa ja kaikki saatiin vedettyä läpi. Muutamia hauskoja seikkoja myös: Tuntui että taito juttujen tekeminen vaihtelee seurakohtaisesti melko paljon. Olin myös yllättynyt tasosta. Junnut osasi hienosta hallita pyörää! Harmi ettei itse pystynyt näkemään jokaista testipistettä, mutta se nyt olisi ollut täysi mahdottomuus. 

Mitä toivon jatkosta on tietenkin että kuskit kiinnostuvat vastaavista tekniikkatreeneistä ja pyörän päällä leikkimisestä. Toivottavasti myös vanhemmat saivat näistä lisäideoita miten käyttää pyörää kun tulee talvi ja ei pääse ulos ja radalla. Mikäli seurassa pidettäisiin jonkinlaisia testejä jatkossa niin se olisi miulle jo ihan lottovoitto.. tai se on bingo voitto mutta jos tulokset vielä jaettaisiin minulle jatkossa niin se olisi lottovoitto :) Olin iloinen kun kaikilla seuroilla oli omat portit! Ihan huippua. Toivottavasti porttiharjoituksia olisi myös ihan minimissään kerran viikossa. Portin tekeminen on varmaan tulevan kauden kisojen kannalta tärkeintä. Yleisen kehittymisen kannalta tärkeintä olisi mennä nyt johonkin skeittihalliin ajamaan tai kokeilla vähän trialia. Vaikka omalla bmx pyörällä. 

Mikä oli jopa hieman järkyttävää on joidenkin asenteet: muunmuassa kommentti isältä lapselle "sä et kyllä mene mitään takarenkaalla hyppimistä tekemään". Huh huh, siis totta että oli varmasti oikea veto ettei kyseinen lapsi osallsitunut testiin vaan opetteli pysymään pyörällä pystyssä. Mutta mitä se sitten olisi haitannut että lapsi olisi mennyt muiden mukana ja ajellut pyörällä siinä. Lapsi olisi saattanut itse todeta ettei halua kokeilla tuota tekniikkaa, tai jos olisi halunnut kokeilla niin sitten olisi kokeillut :D Hän olisi ehkä oppinut olemaan pyörän päällä ja saanut olla porukassa. Onneksi jokainen saa kasvattaa lapsensa tyylillään ja omien arvojensa mukaan. Tämä nyt vaan yhtenä esimerkkinä. 

Olin iloinen kuinka moni löysi kuitenkin tiensä paikalle ja kaikki jotka tulivat olivat todella hienosti mukana testeissä ja yrittivät parhaansa! Se on muuten kova juttu!! 

​Kiitos kaikille :)

UCI:n valmentajakurssin taso 3 (Diploma) käyty.. loppukoekin meni läpi, joka on suuri helpotus. Paljon oli asiaa... paljon tuli opittua mutta muutamia BMX valmentamisen käytännön juttuja haluan vielä oppia lisää ennenkuin teen valmentajaoppaan valmiiksi.

Nyt olisi kuitenkin kurssin innoittamana vuorossa pikkuisia testailuja. Tunnen että olen hieman velvollinen testien tekemiseen, sen lisäksi se toki kiinnostaa kovasti minkälainen taso on Suomessa.. ja uskon testien tekemisellä olevan positiivinen vaikutus treenaukseen. Toisille se ehkä antaa kimmoikkeen alkaa seurata kehittymistä, toisille ehkä kimmoikkeen alkaa kehittymään... 

Puhetta on ollut tämmöisistä testeistä: bunny hop, manuaali, keuliminen, sprintti (10m, 60m..?) tai portti ja sprintti. Vertikaali tai pituushyppy, leuanveto, lankku/punnerrus. Tässä olisi siis noin 5-6 eri testipaikkaa. Homma menee suhteellisen nopeasti kun saa avuksi 2-7 aikuista, niin että kuskit voi mennä pisteeltä toiselle. Niin että vähintään 3 testiä olisi käynnissä yhtä aikaa.

Minä lisäisin testeihin takarenkaalla pomppimisen. Se oli meillä testinä niille junnu elite kuskeille jotka haki pääsyä treenaamaan UCI centerille olympialaisia varten. Ei, racingissä ei pompita takarenkaalla.. ei edes freestylessa. Mutta testi kertoo siitä miten kuski liikkuu pyörän päällä ja miten hän käyttäytyy kun edessä onkin joku epänormaalitilanne. Ja se on yksinkertaisesti pyörän hallintaa.. josta toivon junnujen innostuvan treenaavan sitä. Josta saattaa taas kummuta innostuta mennä kokeilee trialia.. tai vaikka FS BMXää.. joka on taas lisätuntejä pyörän päällä.. joka on taas hyvä asia :) 

Kuitenkin, alustavasti tässä olisi päivämääriä: Tampere 11.11. aamulla tai aamupäivällä, Turku 12.11. Helsinki 19.11. ja Lahti 25.11. Tervetulleita ovat kaikki joita kiinnostaa. Omat tuloksensa saa mukaan, sen lisäksi seuroille menee kansalliset tulokset (eli mahdollinen tämän hetkinen taso - tavoite). KV tuloksia miulla on jonkin verran... mutta ei vielä junnuille. Uskon että saan niitäkin kyseltyä.

Huh huh mitä settiä. Täällä tehdään ihan pro koutseja.. nooh, tietty mie aina löydän myös parantamisen varaa mutta melko siistiä! Tähän mennessä takana on valtaosa BMX valmennuksesta mitä meille tulee. Suurin osa teoriasta. Jäljellä mtb ja cyclocrossi, niin ja se loppuosa teoriaa. Sitten on "kotitehtävien" tekoa ja kurssikoe.

Jaah, jonkinmoista mielikuvaa on jo siitä mitä BMX ohjaajille haluan o xxxxxxxxxpettaa mutta en tiedä pitäisikö homma laittaa kahteen osaan. Aloittelijaosio ja pro-osio. Kuukauden täysiä päiviä on melko vaikea saada mahtumaan muutaman päivän koulutukseen... ja samalla niille jotka ohjaa junnuja, niin osa tästä opista menee aivan yli. Paljon on siis asiaa siitä kuinka treenataan ammattimaisesti... Noh, nyt pitäisi tehdä näitä hommia. Aika on nääs aika kortilla... joten katsotaan miten tässä käy. Pääsenkö läpi ja niin edelleen.

BTW. Miusta oli viikon 40 Seura -lehdessä juttu.. Enempää sneak peekkiä en pysty laittaa koska lehti on Jyväskylässä ja minä täällä. Käykääs lukee :)

Ihan maailman siisteintä! Miut valittiin UCI:n BMX ja MTB valmentaja koulutukseen tasolle 3! Kurssi on Sveitsissä. Välillä on tuntunut mahdottomalta saada kaikki hoidettua niin että pääsee lähtemään reissuun. Nyt on viimeistä silausta vaille kaikki kunnossa. Tai noh, siis ei-vammasta miusta ei saa vaikka mitä kikkoja tekisi. Eli kurssi tulee olemaan aivan ûber suoritus minulta. En kuitenkaan voi olla ottamatta sitä riskiä. Tätä en voi jättää väliin vaikka sanoo järki mitä tahansa. 

Lapsenvahdiksi ja opiskeluavuksi lähtee mukaan kaveri. Ongelmien kautta vihdoin löytyi majoitus Aiglesta. Ranskaksi asioiden hoitaminen puhelimessa on minulle nääs vielä pieni haaste vaikka moneen asiaan ratkaisut pystynkin keksimään. Rahoitus on vielä pikkuisen kesken. Laitoin autoni myyntiin, kämppäni vuokrattavaksi (airbnb:hen)... aloin jopa tupperware myyjäksi siinä toivossa että saan parissa viikossa edes jotain tilauksia, vink vink ;) Yritän keretä tehdä muutaman ode to bmx -paidan Laukaan kisoihin ostettavaksi.. Ajattelin mustaa t-paitaa jossa kultainen logo.. kiinnostaisiko? Tai ehkä tämä BMX Finland paita mitä en koskaan tainnut julkaista... Nythän se sopisi kun kerta mukana on UCI:n värit! Olisiko se kivempi? Sovitaan että näitä voi miulta tilata (20e kpl +toimitus n.3e), toimitus ajankohta on vielä vähän auki :D Teen kaikkeni että tämä matka onnistuu!

Olen kysynyt minut tuntevilta henkilöltä että pystynkö tähän (jotka siis ovat käyneet koulutuksen) ja ovat sanoneet että uskovat minun pystyvän. Suunnitelma on ottaa videolle niin paljon materiaalia kun vaan ikinä mahdollista. 

Pääsen työskentelemään elite-kuskien kanssa. Kuljemme heidän kanssaan kisoissa ja treeneissä. Ei tätä voi sanoin kuvailla! Tässä kurssisisältöä asiasta kiinnostuneille:
​

Siis mä ajattelin että en mä voi kertoa että olen menossa tänne jottei kukaan pahastu tai muuten ihmettele miten pystyn tähän. Enhän mä pystykään. Kuukauden jälkeen tulen olemaan ihan muumio. Mutta en myöskään pysty jättää tätä välistä. Kuten kirjoitin, laitoin autoni myyntiin jotta pystyn rahoittaa tämän reissun. 

Sanoipa viisas kaverini minulle senkin että semmoista kuin parempi aika ei tule. Nyt olisi monta hyvää syytä skipata tämä rankka unelman suoritus, ajatellen että kahden vuoden päästä Taika olisi jo paljon vanhempi jne jne.. mutta todellisuus on että ei ole semmoista kuin parempi aika. Se on nyt. Tehkäämme siis unelmistamme totta nyt. Ei sitten kun on parempi aika.

Wau, vihdoin olen kuplassa. Juuri siinä kuplassa mitä Uuden-Seelannin urheilupsykologi minulle opetti. Se oli se pääpointti onnistuneeseen urheilusuoritukseen, onnistuneeseen kisaan. Uudessa-Seelannissa olin aika lähellä kuplaan pääsyä. Edistyin siinä todella hyvin.. mutta kuitenkin sitten itse kisassa poksautin oman kuplani. Olin joogatunnilla ja edessäni oli henkilö joka heilui kun tuuliviiri tsunamissa. Sitten muistin kuplan. Mietin kuplaa joka on ympärilläni, ei ollut mitään väliä mitä sen ulkopuolella tapahtuu. Ne ei koske minua, oikeastaan muut kuplan ulkopuolella eivät edes näe sinua... Se toimi. Nyt elän suurimman osan päivästä kuplassa. Fiilis hieno, suorastaan maaginen. 

Totta, tämän hetken kupla on eri kupla kuin mihin yritin päästä silloin. Silloin halusin BMX kuplaan, täydelliseen itseensä keskittymiseen niin että ei enää edes näe tai kuule muita. Suomalaisittain hieman narsistisen henkilön tavoin omaan tekemiseen keskittymistä. Niinkuin varmaan arvaatte tämä on Taika-kupla. Sitä aina joskus kuulee ihmisten sanovan kuinka uudet äidit vetää ekat vuodet aivan kuplassa, luullen että kaikkia kiinnostaa heidän Pertin kakat ja sukat. Jonkun verran kannattaa lukea sosiaalisiatilanteita jotta kaikki ihmiset ei kaikkoa ympäriltä, mutta kuplassa sitä perhana kuuluukin mennä! Sehän tässä on parasta.. siis parasta on se lapsi, mutta sen mukana tulee se että homma vaan vedetään läpi oli alla nukuttu yö tai ei. Kaupassa kävelee muumiona kaiken ohi kun ei näe kuin sen oman lapsensa...

Mutta se juuri on se kupla. Ja nyt tiedän mitä siinä olo tai siihen pääsy tarkoittaa. Se ei ehkä tule pelkästään harjoittelemalla... siihen tarvitsee varmaan olla se sisäinen sytytys asiaan. En tiedä. Mutta uskon että nyt kun olen kerran päässyt kuplaan, niin minun on mahdollista päästään sinne muidenkin asioiden suhteen. Jos koko kupla käsite on vieras niin kannattaa tutustua asiaan. Siitä varmaan löytyy viitteitä useilta urheilupsykologeilta.

Taikuri heräsi. Miun bloggaus kupla nyt vähän niinkun puhkesi :D Haluaisin kamalasti päästä käymään näitä asioita läpi joidenkin kanssa joilla on ongelmia jännityksen tai muunlaisen pään pettämisen kanssa. En luule olevani urheilupsykologi, mutta minua auttanut urheilupsykologi itse neuvoi minua, että voin auttaa muita perustaen avun omaan kokemukseeni. En siis kerro mikä on oikein ja väärin, vaan annan menetelmiä mitkä auttoivat minulla ja mitä kuka tahansa voi kokeilla tekemättä itselleen mitään haittaa.

Valmennusjuttuja on ollut mielessä muutenkin. Hain UCI:n koulutukseen, mutta haku taisi olla hieman liian viime tinkaan.. ja ehkä Taikan kanssa kuukauden koulutus Sveitsissä on vielä hieman haasteellinen... Katsotaan mitä tuleman pitää :)  

Tikkakosken liikuntapuisto, jossa on pump track ja skeittiparkki sai myös viralliset avajaisensa. Tämä kuva ei ole sieltä, koska olin niin kuplassa etten ottanut kuvia ;) Ylivoimaisesti Suomen paras pump track. Rakentajana Trail it Oy. Suosittelen! (selvennykseksi: älkää käyttäkö ketään muuta ratojen rakentajaa jos haluatte hyvän ja kaikille sopivan ajopaikan!)

Kisat on omalta osalta takana. Cruiseriluokassa sijoitus oli semifinaalin viides, eli ensimmainen joka on ulkona finaalista ja 20" luokassa matka jai neljannesosafinaalin.

Sijoituksien pohtiminen ei nyt muuta tilannetta mihinkaan, mutta on toki vaikea olla ajattelematta mihin olisi ollut mahdollisuus jos olisin treenannut vahan enemman. Nainen jonka voitin viime vuonna oli finaalissa molemmissa luokissa... jos olisin jattanyt edes vahan projekteja valiin (mehilaisfarmin pidon tai remontin tai..) ja keskittynyt ajamaan. Homma on kuitenkin se etta asiat menee niinkuin ne menee. Nyt minua taisi kiinnostaa enemman mehilaiset ja tietty Taika. Pointti on se etta tama ei ole missaan nimessa mahdotonta lapsen takia, mutta muusta pitaisi karsia jos haluaisi tuloksia.

Tassa sita mieli vatvoo asioita kuten: vielako jaksaisi Bakuun? Tai miten kisoissa meni.. Kisat on henkisesti melkoinen suoritus. Ajatellen Suomen junnuja, kun he paasevat isoihin kisoihin, olisi hyva etta siella olisi joku joka osaisi auttaa kaymaan kisan lapi. Mina olen aikuinen ja kiertanyt paljon kisoissa, silti se aina yllattaa kuinka isojen kisojen jalkeen on aivan pihalla. Olisi myos hyva paasta kiertamaan kisoja, vahat valia mika sijoitus olisi. Nain ollen sita tavallaan tottuu tilanteeseen ja rakentuu omat rutiinit.. Olen todella iloinen etta paasin molemmissa sarjoissa finaalikierroksille, koska huomasin etta olin aivan tyyni. Nautin noista finaaliajoista todella paljon!! Ja ajoin parhaat ajoni finaaleissa. En usko etta lapset oppii sita muuta kun ajamalla ja paasemalla finaalikierroksille. (Aikuiset voi treenata sita harjoittamalla mielta, mutta se on liian vaativaa alle 12v lapsille).

Kisat oli kuitenkin menestys. Lapsien kannattaa tulla jenkkeihin treenaamaan mikali vaan mahdollista. Taso on kova ja taalla osataan polkea joka kohdassa! Samalla lapsien tulee myos paasta ajamaan vaikeampia ratoja, kunnon radalla oppii parempia tekniikoita.

Taman tekstin ei ole tarkoitus sanoa etta vain lasten on hyva lahtea kisoihin, vaan aikuinen yleisesti ensinnakin ei ole niin vastaanottavainen muiden neuvoille ja toisekseen on jo saattanut kokea isoja tunteita elamassaan niin ettei kisat aivan laita vetelaksi. Jopa joukkueenjohtan kerajien ja huoltajien tulisi paasta kaymaan kisoissa jotta he oppisivat kuinka homma toimii. Se ei ole mikaan itsestaanselvyys ja kisapaivana viimeisena halutaan kisan menevan plorinaksi huoltojoukkojen virheen takia.

MM-kisoihin osallistuminen on ihanampaa ja ihanampaa vuosi vuoden jalkeen <3

Nakki otsassa, mitenkäs muutenkaan. No lautasella toki toinen vaihtoehto näin kun lapsista puhutaan. Mitäs muuta me niille syötettäisiin kun sitä mitä ne itse haluaa.. Luin tuossa pikaselauksella, eli pari lausetta sieltä täältä, jonkun kirjoittamaa juttua miksi hän ei hanki lapsia. Siinä kerrottiin kuinka politiikot miettivät miten saada ihmisiä haluamaan lapsia ja kuinka hän ei halua lapsia tämmöiseen maailmaan missä on saasteita ja tämmöiseen maahan missä koulutuksesta leikataan. Noh, niitä asioita sen suuremmin läpikäymättä törmäsin itse omassa elämässäni teemaan Suomi ja lapset. Meillä on tulossa vanhan kiekkoseuran kanssa partyt, jotka alkavat kello 17 ja joissa ohjelmassa on muunmuassa vanhojen kuvien katselua ja tietovisaa. Äitini tapasi pitkälti pyörittää tuota seuraa ja häntä on pyydetty pitämään puhetta seuran synnystä.. Kunnes nyt äitini ilmoitti minulle että hän on tulossa mukanaan siskontyttöni 8v. Tapahtumaa järjestää, pääasiassa lapsettomia vanhoja pelaajia ja niitä kenen lapset ovat niin vanhoja että aika on kullannut jo monet muistot, mutta myös pienten lasten äitejä. Jokaista sorttia siis.. Järjestäjät, ystäväni, eivät antaneet kovin vihreää valoa ajatukselle että Rölli ja siskontyttöni olisi tulossa paikalle. Mainitsin myös että me emme ole ainoaita jotka joutuvat jäämään pois mikäli lapset eivät saa tulla paikanpäälle.. Väri pysyi samana. Ehkä sitten sinun äitisi kun hänellä on se puhekin.. hän voisi tulla mutta sitten lähteä siitä aika pikaisesti pois. WTF? Ihan nyt jos totta puhutaan niin saisitte anella että äitini tulee paikalle ja laittaa hänen eteensä parasta omenamehua mitä kaupungista löytyy. Ollaan sitä niin helkkarin kiitollisia 20 vuoden ilmaisesta työstä että ei ole taas totta. 

Mietin miksi olen niin ällikällä lyöty. Ehkä siksi että minulle ei ollut tullut pieneen mieleenkään että lapset olisi ongelma. Ehkä elän nyt lapsi aikaa, koska Rölli. Tai sitten elän vaan sitä elämää mitä olen nähnyt muualla maailmassa. Kaikkialla muualla paitsi Suomessa. Ei tarvitse mennä kuin Ruotsiin (ja sama Uudessa-Seelannissa, Jenkeissä, Espanjassa..) kun lapset ei ole enää ongelma. Ei sitä tarvitse kysyä saako lapseni tulla paikalle. Ennemminkin kysytään että miksi lapsi ei ole paikalla. Suomessa lapsi on ongelma. Lapsihan syö, se on kulu tälle tapahtumalle. Lapsesta voi maksaa sisäänpääsyn siinä missä muistakin maksetaan, (jolloin hän on tuloa tälle tapahtumalle). Ongelma ratkaistu. Mutta kyse on käytännön asioista. Mistä ihmeen käytännön asioista? Vuokrattuun tilaan mahtuu 300 henkilöä ja tulijoita on max 100. Josko penkit ei riitä, lapsi osaa istua lattialla. Sitten se perus ja ainainen Suomi ongelma; mutta kun siellä ryypätään! Kuka sinne tulee niin naamat kello 17 ettei lapsia voi olla paikalla. Sen varmaan voi jokainen vanhempi päättää mitä oma lapsi saa nähdä. Lapset ei kuole siihen että ne näkee kun aikuiset juo alkoholia. Suomessa lapsille ei missään nimessä saa edes mainita että kun äiti tai isä oli nuoria niin he kävivät myös ulkona. Mistähän johtuu että lapset luulee ettei heidän vanhempansa tiedä mistään mitään ja salaavat kaiken vanhemmilta? Entäs kun ne lapset tarvitsee kokoajan jotain? Itseasiassa ne tarvitsee juuri niin paljon kun ne on oppinut tarvitsemaan. Ja ei se ole järjestäjän vastuulla hankkia sinne mitään pomppulinnaa vaan sen lapsen ja vanhemman vastuulla varautua tilanteeseen etukäteen. Joka lapsensa paikalle haluaa tuoda niin on varmasti tietoinen että lapsi on hänen vastuullaan ja varmasti valmis lähtemään pois mikäli lapsen tila sen vaatii. Toisaalta tämä saattaa olla se Suomi juttu että pitäisi saada kaikki valmiina. Lapselle kaikki pitäisi olla niin mukavaa ja helppoa. 

Jos ja näemmä kun, lapset eivät ole tervetulleita mukaan elämään niin eivät he myöskään opi olemaan mukana. Minä uskon että lapsi oppii olemaan mukana jos häntä otetaan mukaan. Olen istunut lukemattomat kerrat baarissa, kyllä baarissa, kavereideni kanssa ja heidän lapset ovat olleet mukana. He ovat juoneet limppariansa ja vanhemmat kaljaansa. Kaikki ikäpolvet sulassa sovussa yhdessä koossa. Tai toisinaan lapset eri pöydässä ja heillä on ollut todella hauskaa, samoin vanhemmilla. Joskus ilta menee pitkäksi ja jonkun lapsi saattaa nukahtaa. Toisinaan joku lähtee lasten kanssa pois ennen heidän nukkumaan menoaikaansa. Lapset eivät ole kärsineet tilanteesta millään tavalla. Muualla lapset ovat kuitenkin osa elämää. Osa kaikkea. 

Kuten jo aikaisemmin kerroin, kun tulin raskaaksi niin useimpien kommentti oli että: noh, se oli nyt sit siinä! Tämä kommentti alkaa näyttämään oikeita kasvojaan. Se on oletus, että kun saat lapset, niin jäät kotiin etkä liiku enää mihinkään. Vanhemmat ovat iloisia kun pääsevät eroon lapsistaan. Olen minäkin iloinen kun pääsen kuntosalille ja saan Taikan hoitoon ja saan omaa aikaa. Olen myös YH äiti joten en usko että tuo 1,5h päivässä on mitenkään epäinhimmillistä. Mutta se on myös eri asia. Salilla käynti on jotain mitä en voisi tehdä Taikan kanssa. Mutta olen täysin kykenevä olemaan ystävieni seurassa kun lapseni on paikalla. Ja uskon että sama pätee äitiini kun paikalla on hänen lapsenlapsensa, (joka on kasvatettu käyttäytymään siististi). Itseasiassa Suomessa saa toisinaan jopa olla häpeissään kun perheessä on sosiaalinen lapsi "joka ärsyttää muita", eli puhuu muille. Ulkomailla saisit olla häpeissäsi kun sinulla olisi lapsi joka ei saa suutaan auki. Suomessa se taitaa olla määritelmä siihen kenen lapsi on helppo. 

Mitä tästä nyt seuraa: Aion viedä Taikan mukanani kaikkialle mihin menenkin. Äimäilkööt muut ja pyöritelköön päätään, soittakoon vaikka poliisin. Jättäköön meidät kutsumatta tai mitä tahansa. Minulle Taika on osa elämääni ja olen ylpeä ja iloinen hänestä.